Viimeinen (?) inseminaatio

Terkut kolmannesta inseminaatiosta. Olosuhteet olivat jälleen kerran kohdillaan, eli miehen näyte superhyvä, minulla reilun kokoinen follikkeli irtoamassa ja niin edelleen.

Tällä kertaa lääkäri toi esille kohtuni supisteluherkkyyden. Katetria kohtuun vietäessä valittelin kohdun supistelevan ikävästi - ja itse asiassa monet gynekologiset toimenpiteet aiheuttavat samanlaista oirehdintaa. Olen ajatellut sen kuuluvan asiaan. Lääkäri kuitenkin totesi, ettei se kuulosta ihan nomaalilta ja päätellen siitä, kuinka paljon siemennestettä valui takaisinpäin operaation jälkeen, voi kohtuni hyvinkin olla turhan supisteluherkkä. Tämä luonnollisesti hankaloittaa siittiöiden kulkua oikeaan suuntaan, kun kohtuni tekee kaikkensa saadakseen ne ulos... Toivottavasti sinne jäi nyt edes jotain, koska tunsin itsekin miten iso määrä valahti pihalle.

Loppukiertoon sain Lugesteron 200mg emätinkapselit, jotka aloitan 3 päivän kuluttua. Niitä tulisi käyttää vähintään 10 päivän ajan. Sain myös yllätyksekseni vielä yhden hormonipiikin, Gonapeptylin, laitettavaksi viikon kuluttua eli oletettuna alkion kiinnittymispäivänä. Sen pitäisi jotenkin auttaa kiinnittymisessä, joten sen suurempia kyselemättä sanoin lääkärille, että yes please, gimme those hormones.

Otsikon kysymysmerkki johtuu siitä, että alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus tehdä kolme inssiä, joka on aika "perusmäärä" ennen IVF-hoitoon hakeutumista. Lääkärin mielestä meidän tapauksessamme voisi kuitenkin olla perusteltua tehdä vielä neljäs inssi, jossa käyttäisinkin Letrozolien sijaan pistettäviä (tehokkaampia) hormonilääkkeitä alkukierrossa ja ennen toimenpidettä saisin syödä vielä nitroja, jotka kuulemma rentouttavat kohtulihasta ja mahdollistavat näin siittiöiden paremman etenemisen. Kuulostaa hurjalta, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa kannattaa miettiä. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen fiilis, että ei kiitos enää yhtään inssiä. Ainakin haluan nyt parin kuukauden paussin, jonka aikana ei tarvitse miettiä kuinka mones kiertopäivä on menossa tai että milloinkas se hormonipistos pitikään taas ottaa.

Soittelen klinikalle sitten kun menkat alkavat, jolloin meille tehdään lähete IVF-jonoon. Jonottelua ei yksityissektorilla olisi ja IVF-hoidot voisi aloittaa vaikka saman tien, mutta pyydämme nyt taloudellisista syistä siirtoa julkiselle puolelle. Tähän mennessä lapsettomuuspolin käynteihin on mennyt rahaa reilu 2000e, joka mielestäni on vielä aika pieni hinta ensikäynnistä, HSSG-tutkimuksesta, labratutkimuksista ja kolmesta inssistä hormonitukilääkkeineen. Mutta IVF onkin asia erikseen, listahinta esimerkiksi Mehiläisen sivuilla on 2500-2600e ja tämä on käsittääkseni vasta se ensimmäinen vaihe, kun munasolut kerätään ja hedelmöitetään. Kun alkioita sitten pakastetaan ja sulatetaan, maksaa se lisäksi tonnin per kerta.

Ihmeitä (tai lottovoittoa) odotellessa.

Kolmas ja viimeinen inseminaatio marraskuussa

Kuukautiset alkoivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kuten ennustinkin viime inssin perusteella; vuoto on nyt molemmilla kerroilla käynnistynyt 12 vuorokautta hoidon jälkeen.

Kolmannen ja viimeisen inssin ovulaatioajankohta sattuisi tottakai juuri lauantaille, jolloin klinikka on kiinni. Just joo, vituiksihan se menee tämäkin yritys, tuumasin - kunnes onneksi soitin klinikalle! Hoitaja heti rauhoitteli, että asia saadaan kyllä järjestymään. Varasimme ovulaatioultran perjantaille 1.11., joka on kiertopäivä 12 (viimeksi ovuloin Letrozolien avulla kp 13). Jos munasolu on tuolloin riittävän suuri, se voidaan poksauttaa taas irti Pregnyl-piikillä ja silloin saamme myös inseminaation tehtyä samana päivänä.

Inssin jälkeen, loppukierron tueksi saan vielä keltarauhashormonia. Sitten on kaikki keinot tämän hoitomuodon suhteen kokeiltu ja joudumme siirtymään IVF-jonoon.

Toiveet ovat nyt aika matalalla.

Tuntemuksien vertailua

Viimeksi kirjoittelin tuntemuksiani blogiin inseminaation jälkeen piinapäivinä 3, 5 ja 7. Aikaa kuluttaakseni päätinkin toteuttaa nyt tällaisen vertailun 1. ja 2. inseminaation välillä.

Ensimmäisessä inssissä mietin jatkuvasti, kuinka mones kiertopäivä on menossa ja milloin saisin tehdä raskaustestin. Tuolloin olin henkisesti ihan hajalla, ajoittain pilvilinnoissa kuvittelemassa miten hedelmöityshoito vihdoin toisi meille lapsen ja sekunnin kuluttua alimmassa helvetissä itkemässä, että mitä jos hoidot eivät autakaan. Jep, olin ladannut aika paljon odotuksia ensimmäiselle hoitokerralle. Piinapäivä 3 oli tässä inssissä jo paljon helpompi, enkä tiedä voiko sitä oikein piinapäiväksi sanoakaan, koska en ole toimenpiteen jälkeen juurikaan miettinyt koko asiaa. Kai sitä suhtautuu nyt jotenkin realistisemmin näihin inssin mahdollisuuksiin, jotka eivät tosiaan ole mitkään päätä huimaavat. Ja toisaalta nyt kehossani ei myöskään ole tunneherkkyyttä boostaavaa, synteettistä raskaushormonia :D

Piinapäivänä 5 on molemmissa kierroissa ollut hyvin samantyyppistä oirehdintaa. Lämpötila koholla, palelua, tolkutonta väsymystä unen määrästä riippumatta, alavatsan turvotusta, ilmavaivoja. Mieliala on tosin nyt inssissä numero 2 ollut paljon tasaisempi, johtuneeko juuri siitä, etten joutunut piikittämään Pregnyliä. Mitään toiveita nostattavaa oiretta ei kuitenkaan tässäkään inssissä ole valitettavasti havainnut, vaan kaikki edellä mainitut lukeutuvat ihan niihin perus "ennen menkkoja" -olotiloihin.

Viikko inseminaation jälkeen olen 1. inssissä raportoinut kaikenlaisten olotilojen poistuneen, kohonnutta lämpötilaa lukuunottamatta. 5 päivää myöhemmin kuukautiset alkoivatkin tehdä tuloaan. Kakkosinssissä viikon kohdalla oikeastaan hyvin samankaltainen tilanne, ja nyt jännittääkin mitä seuraavat 5 päivää tuovat tullessaan... Jos sama linja jatkuu kuin edellisessä inssissä, niin kuukautisten pitäisi alkaa tämän viikon sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina.

Onneksi loppuviikko on buukattu täyteen ohjelmaa. Lähdemme miehen kotikaupunkiin syysloman kunniaksi ja palaamme vasta sunnuntaina. Eipä siis ole paljon aikaa murehtia kuukautisten alkamista.

16 päivän odotus alkakoon, part 2

Toinen inseminaatio tehty kiertopäivänä 13 ja vähän sekavat fiilikset nyt.

Tosiaan tuo ovulaatioplussa tuli yllättäen jo kp 13, eli 3-4 päivää tavanomaista aikaisemmin (kiitos Letrozolien). Tästä syystä myös miehen näyte oli aiempaa heikompi, koska oltiin ehditty heilutella peittoja kotona juuri edellisenä iltana... Siittiöiden määrä oli tästä syystä melko pieni, vaikkei näytteessä muuten vikaa ollutkaan. Mieluitenhan tuo pidättäytymisaika saisi olla 1-2 vrk, mutta lääkäri ei ollut tästä erityisen murheissaan. Kuulemma huonompi olisi, jos pidättäytymisaika olisi turhan pitkä, koska silloin siittiöt ovat usein huonolaatuisia. Mutta ilman Pregnyliä siis selvittiin tällä kertaa, ovulaatio tuli spontaanisti.

Toimenpide sujui tällä kertaa todella nopeasti. Edellisellä kerralla (eri) lääkäri mittasi kohdun limakalvon paksuuden ja follikkelin koon ennen siittiöiden ruiskutusta, mutta tällä kertaa katsottiin vain pintapuolisesti, että vasemmalla on reilun kokoinen johtofollikkeli ja limakalvokin vaikutti normaalilta. Mitään mittoja ei siis otettu. Myös ruiskutuksen tämänpäiväinen lääkäri teki paljon nopeammin, eikä hän seurannut kohdun liikkeitä ultralla toimenpiteen aikana toisin kuin viimeksi tehtiin. Mutta eipä näillä yksityiskohdilla varmaan suurta merkitystä ole onnistumisen kannalta.

Keskusteltiin myös loppukierron tukilääkityksestä. Lääkärin mielestä ei ole järkevää ottaa käyttöön keltarauhashormonia suun kautta tai emätinpuikkonakaan, sillä nythän kroppani erittää sitä ihan omasta takaa ovulaation myötä. Olen ehkä vähän pettynyt tähän ratkaisuun, mutta lääkäri lupasi seuraavassa ja viimeisessä inssissä sitten, että tarvittaessa otetaan "kaikki keinot käyttöön", jotta onnistutaan.

Raskaustestin saan tehdä torstaina 24.10. Jos sinne asti nyt edes päästään.

Inseminaatio numero 2

Näinhän tässä kävi, otsikossa olennaisin informaatio. Käydäänpä läpi vielä loppukierron tunnelmia.

Lauantaina (kp 25) juoksutapahtuman jälkeen vatsa meni sekaisin ja oli jotenkin kauttaaltaan älyttömän hellänä. Ihan kuin olisin tehnyt juuri miljoona vatsalihasliikettä putkeen. Näitä juoksusta tai muusta tärähtelystä aiheutuvia vatsakipujahan minulla on tasaiseen tahtiin, ja joskus myös vatsa menee löysälle liikunnan jälkeen. Kuitenkin tuo alavatsassa tuntuva aristelu oli tällä kertaa vähän erityyppistä kuin aiemmin.

Sunnuntaina (kp 26) ei ollut minkäänlaisia oireita, ihan perus hyvä olo. Käytiin katsomassa myynnissä olevaa omakotitaloa, joka olikin aikamoinen helmi! Hyvien yhteyksien varrella ja siisti (joskaan ei ihan sieltä moderneimmasta päästä), kylppäri ja vessat remontoitu hyvällä maulla, paljon varasto- ja kellaritilaa ja hintapyyntö erittäin kohtuullinen. Toisaalta ollaan tässä miehen kanssa arvottu, että tarvitaanko sitä omakotitaloa tai omistusasuntoa ylipäätään, jos lapsia ei tulekaan?

Maanantaina (kp 27) tuli kuluneeksi 10 päivää inseminaatiosta. Tuolloin alkoivat menkkakivut, mutta vuoto ei vielä kuitenkaan. Myös tiputtelu pysyi poissa, mikä oli aika ihmeellistä. Mittasin huvikseni lämpötilan, joka oli laskenut 37,3:een. Näin käy aina juuri ennen menkkoja, joten takaraivossani kytenyt toivonkipinä alkoi hiljalleen hiipua. Yritin parhaani mukaan valmistautua pettymykseen sekä tulevaan uuteen yrityskiertoon ja inseminaatioon.

Tiistaina (kp 28) en enää malttanut mieltäni, vaan tein aamulla raskaustestin. No eihän siinä mitään näkynyt, surprise. En ole tähän päivään mennessä koskaan saanut edes hailakkaa haamuviivaa testiin.

Keskiviikkona (kp 29) aamupäivällä odottelin menkkoja kuumeisesti alkavaksi. Pitkään sainkin odotella, sillä vasta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa alkoi vähän runsaampi tiputtelu ja torstai-aamuna olikin sitten jo selkeä kiertopäivä numero 1.

Soittelin äsken klinikalle jatkohoitosuunnitelman laatimista varten:

• Lääkäri määräsi minulle Letrozolia kierron päiviin 3-7 tehostamaan munarakkulan kehitystä. Ovulaatio saattaa siis tässä kierrossa olla päivän tai pari normaalia aikaisemmin, mikä on hyvä ottaa huomioon ovistestejä tehdessä. Kuulemma pieni mahdollisuus on, että munarakkuloita kypsyy lääkkeen vuoksi liikaa, jolloin inseminaatiota ei voida tehdä monikkoraskausriskin vuoksi. Mutta eihän sitä tiedä, ennen kuin kokeilee!

• Emme suoraan varanneet follikkeliultra-aikaa, vaan tavoitteena olisi, että saisin ovulaatioplussan kotitestiin ja plussaa seuraavana päivänä menisimme sitten inseminaatioon. Mikäli ovulaatiota ei kuitenkaan näy ja kiertopäivät alkavat olla jo pitkällä, sekä viikonloppu lähestymässä, niin silloin käväisen ultrassa ja pistän Pregnylin, jotta saadaan inseminaatio ylipäätään tehtyä tässä kierrossa.

Jännityksellä (kyllästyneenä) odotan (en odota) seuraavaa (muttei varmasti viimeistä) hedelmöityshoitokertaa...

Kuluneen viikon kuulumisia (onko niitä?)

Juu, tämä on taas tällaista tyhjänpäiväistä kirjoittelua vailla suurempaa sisältöä. Nyt on tasan viikko inseminaatiosta, ja aika ei todellakaan olisi voinut kulua hitaammin. Mitään ihmeellisempiä oloja minulla ei edelleenkään ole ja itse asiassa nuo edelliseen postaukseen listaamani oireetkin ovat väistymässä. Lämpötila tosin pysyttelee edelleen koholla, lähellä 38 astetta korvasta mitattuna. Lisäksi alaselkä on koko ajan kipeä.

Olen valmiiksi jo katsellut mahdollisen seuraavan hoitokierron aikatauluja. Kuukautisten pitäisi alkaa 25.9. ja saan toivottavasti alkukiertoon letrotsolia, jonka pitäisi tehostaa munrarakkulan kypsymistä. Pregnyliäkin varmaan jatketaan. Ovulaatioultran ajankohta olisi todennäköisimmin perjantaina 4.10. tai maanantaina 7.10. (kp 10 tai 13). Inseminaatioon päästäisiin viikon 41 lopulla. Loppukierron lääkityksestä en sitten tiedäkään, viimeksi lääkäri sanoi ettei esim. Terolutista ole todistettu olevan erityistä hyötyä, vaan suositaan mieluummin emättimen kautta liukenevia tabletteja.

Aika paljon tämä kyllä vaatii joustamista töiden ja muiden menojen suhteen. Ei nyt olla tarkoituksella sovittu mitään kovin ihmeellistä lähiviikkoihin tai edes kuukausiin, koska aina pitää tavallaan olla valmiudessa ultraan, injektioihin, inseminaatioon... Miehellä on onneksi liukuva työaika ja minullakin on ihana työnantaja, jolle ei tarvitse kuin ilmoittaa olevansa lääkärikäynnillä ja asia sillä kunnossa. Tunnit joutuu tottakai tekemään takaisin, mutta koska terveydenhoitajana työskentelen yksin, niin tässä eivät kenenkään muun aikataulut tai työkuviot kärsi.

Okei, seuraavaksi lupaan kirjoittaa tänne vasta kun on jotain kunnollista kerrottavaa!

Piinapäivä 5...

Olo on edelleen ihan normaali ja ilmeisesti Pregnylinkin vaikutus hiljalleen lakkaa, koska en ole ollut enää pahoinvoiva.

Jos nyt jotain oireita tähän haluaa listata, niin:

- Väsyttää tautisesti
- Palelee koko ajan, kuumeinen olo
- ...Kehon lämpötila onkin noussut, korvasta mitattuna >37,7
- Eilen tuli aivan järkyttäviä viiltäviä vihlaisuja vasempaan nänniin
- Alavatsaa ja -selkää jomottaa
- Ilmavaivat
- Kaikki vituttaa potenssiin 100

Mitään tavallisuudesta poikkeavaa tässä ei kuitenkaan ole, ihan perus PMS-oireilua. Ainut mikä oli vähän erikoista, oli tuo nännin vihlonta. Sellaista en muista olleen koskaan aiemmin. Tuskinpa se kuitenkaan mistään inseminaatioon liittyvästä onnistumisesta / epäonnistumisesta kertoo. Aika tarkalleen viikon päästä muuten pitäisi tulla menkat...

Ollaan nyt miehen kanssa sovittu loppuviikolle pari asuntonäyttöä ja viikonloppuna tulee sukulaisia kylään sekä on yksi juoksutapahtuma johon mahdollisesti osallistutaan. Tämä ilta taas menee hääkuvia katsellessa, saimme ne vihdoin kuvaajalta. Ai miten niin yritetään pitää itsemme kiireisinä?

Fyysistä ja henkistä pahoinvointia

Piinapäivä numero 3. Aika ei kulu mitenkään eteenpäin.

Olen Pregnylin laittamisesta lähtien ollut ajoittain huonovointinen. Ei pahoinvointi niin voimakasta ole, että se estäisi normaalia elämistä, mutta kyllä se tulee välillä aikamoisina aaltoina. Muuten ei mitään mainittavia haittavaikutuksia Pregnylistä - paitsi ehkä kasvoille pitkästä aikaa ilmestyneet kipeät, syvät aknepaiseet. Long time no see! Onneksi niitä on tällä hetkellä kuitenkin vain kolme, saa meikillä hyvin piiloon.

Olen voinut myös henkisesti aika kehnosti. Toki tähänkin vaikuttaa tuo hormonipistos, tunteet heittelevät laidasta laitaan. Mutta en olisi uskonut, miten paljon joka päivä mietin tuota inseminaatiota! Olikohan ajoitus oikea? Pitäisikö tässä kohtaa jo tuntea kohdussa jotain erikoista? Jos hedelmöittyminen onnistuu, niin tuleekohan kiinnittymisvuotoa? Tarkoittaako kiinnittymisvuodon puute sitä, ettei hoito ole tepsinyt? Voisinkohan kuitenkin tehdä testin jo VÄHÄN aiemmin mitä lääkäri suositteli? Yhdessä hetkessä olen satavarma, että hoito toimii ja saamme lapsen. Hetken kuluttua kuitenkin vaivun maanrakoon ja itken sitä, etten ehkä koskaan tule olemaan äiti.

En haluaisi asettaa kovia odotuksia tälle ensimmäiselle hoitokerralle, mutta tarpeeksi kovasti kun toivoo jotain, niin järki sumenee ja tunteet ottavat vallan. Onneksi en ole kuitenkaan yksin tämän tuskan kanssa, mies on ollut aivan korvaamattoman tärkeä tuki koko prosessin aikana ja kyllähän lapsettomuus häneenkin yhtä lailla vaikuttaa. Pari ystävääni tietävät myös hoidoistamme, mutta ei sitä samalla tavalla tule syvimmistä tunnoista avauduttua kuitenkaan.

Tekisi mieli nukkua muutama päivä putkeen, että oltaisiin edes vähän lähempänä joko niitä menkkoja tai sitten positiivista raskaustestiä.

16 päivän odotus alkakoon

Nyt on ensimmäinen hedelmöityshoitokerta paketissa. Samalla jotenkin helpottunut fiilis, että saadaan lapsettomuuteen apua, mutta toisaalta myös konkretisoituu pettymys omaa kroppaa kohtaan. En ihan oikeasti sitten tullutkaan luonnollisesti raskaaksi. Sitä ajatusta joutuu varmaan prosessoimaan hetken jos toisenkin.

Olin follikkeliultrasta asti jotenkin tosi täpinöissäni ja testailin ovulaatiota 2-3 kertaa päivässä, ettei se varmasti menisi ohi. Olen tähän mennessä aina löytänyt ovulaation ongelmitta ihan sillä yhdellä mittauskerralla per päivä, mutta hoitojen lähestyminen ja kovemmat panokset saivat minut epäilemään itseäni.

Torstaina 12.9. tein aamusta vielä kertaalleen ovulaatiotestin, joka näytti edelleen negatiivista. Eikun Pregnyliä pistämään. Injektion valmistaminen ja itse pistäminen sujuivat ihan hyvin, vaikka jännitti kyllä kohtuuttoman paljon siihen nähden, että työkseni piikitän ihmisiä lähes päivittäin... Mutta onhan se eri, kun joutuu omaan vatsamakkaraan tuikkaamaan. Pistoksen jälkeen en huomannut olossani suurta muutosta, pientä kirvelyä pistokohdassa oli, mutta that's it.

Perjantaina 13. päivä (ennusmerkit kohdillaan, hehheh) klo 11:00 suoritettiin inseminaatio. Mies oli käynyt labrassa heti aamutuimaan, jotta kaikki olisi valmista toimenpidettä varten - siittiöiden käsittelyssä meinaan kestää pari tuntia. Siittiöiden laatu, liikkuvuus ja määrä oli erinomainen. Kohdun limakalvokin oli sopivan paksuinen. Follikkelini koko oli yllättäen vain 18 mm, eli se ei olisi muka kasvanut maanantaista kuin reilun millin - lääkäri epäili, että munarakkula on saattanut jo puhjeta ja sen ympärillä oleva nestekerros sitä myöten poistua. Kuitenkin vielä eilen ovulaatiotesti oli negatiivinen, eli tuo puhkeaminen olisi nyt tapahtunut sitten ihan äskettäin. Inseminaatio ajoittui siis siinä mielessä ihan hyvälle päivälle.

Inseminaatio toimenpiteenä oli melko helppo ja kesti 5-10 minuuttia. Muutamia kertoja vihlaisi ja tuntui inhottavaa painetta alavatsalla kun "työkaluja" asetettiin paikalleen, mutta itse siittiöiden ruiskutus nyt ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Suositeltavaa on, että inseminaatioon mennessä rakko ei ole aivan tyhjillään, sillä silloin kohdunkaula kai tekee jonkinlaisen mutkan, joka hankaloittaa katetrin kulkua.

Nyt sitten odotellaan tuo otsikossakin mainittu 16 päivää ennen kuin raskaustestin saa tehdä. Toki jos (kun) kuukautiset alkavat tuolla puolentoista viikon kuluttua, niin testiä ei tarvita.

Inseminaatioviikko

Eilen, kiertopäivänä 13, käytiin ovulaatioultrassa. Follikkeli oli 16.7 mm kokoinen eli ei vielä irtoamispisteessä, mutta ihan hyvällä mallilla kehittymässä kuitenkin. Munarakkula kasvaa lähellä ovulaatioajankohtaa noin 1.5 - 3 mm vuorokaudessa ja ns. "kypsä munarakkula" on kooltaan keskimäärin 18 - 24 mm. Irtoamiseen ja ovulointiin vaikuttaa lutenisoiva hormoni, jonka korkeinta huippua ovistesteilläkin yritetään bongata.

Sovimme lääkärin kanssa, että seurailen kotitestein ovulaation kehittymistä ja olen heti yhteydessä, jos testi on positiivinen, niin varataan inseminaatioaika LH-huipun jälkeiselle päivälle. Mikäli ovulaatiota ei torstaihin (kp 16) mennessä tapahdu, niin pistän sitten Pregnylin, joka on eräänlainen "munarakkulan irrotuspiikki". Munarakkulahan on siinä vaiheessa kuitenkin jo riittävän kypsä ja oikean kokoinen, että hedelmöittyminen on mahdollista. Pistosta seuraavana päivänä päästään sitten tekemään inseminaatio, ettei tule viikonloppu ja klinikan sulku vastaan.

Samalla käynnillä allekirjoitimme suostumuksen, jossa annoimme yhteisesti luvan käyttää sukusolujamme kaikissa meitä koskevissa hedelmöityshoidoissa. Suostumus kattaa niin inseminaation, IVF-hoidon kuin pakastealkionsiirronkin ja on voimassa 5 vuotta. Mikäli eroaisimme, niin tuo sopimus tottakai raukeaisi. Nainen yksin ei siis voi jatkaa hedelmöityshoitoja esimerkiksi pakastealkioilla, jotka on hedelmöitetty ex-kumppanin siittiöillä.

Kirjoittelen lisää varmaan ensi viikolla, kun toimenpide on saatu tehtyä. Siihen asti yritän olla rauhallinen ja pitää toiveita varovasti koholla - olisikohan vihdoin meidän vuoromme?

Syyskuussa ensimmäinen inseminaatio!

Soittelin äsken lapsettomuusklinikallemme ja tiedustelin, mitä inseminaatioon ryhtyminen meiltä vaatii ja millä aikataululla lähdetään liikenteeseen. Täytyy kyllä sanoa, että palvelu on tähän mennessä aina ollut todella ystävällistä ja myötätuntoista :)

Homma menee nyt sillä tavalla, että meille molemmille tehdään lähete infektioseuloihin (HIV, hepatiitti ym.). Testitulokset on oltava tiedossa ennen hoitoihin ryhtymistä, joten niihin voi periaatteessa mennä nyt milloin vain.

Kun kuukautiset sitten seuraavaksi alkavat, soitan klinikalle uudelleen ja varaillaan silloin ultraääniaika follikkeliseurantaa varten. Kannattaa kuulemma joka tapauksessa tehdä myös kotona ovulaatiotestejä, jotta uä-aikaa voidaan tarvittaessa muuttaa. Mainitsin puhelussa, että ovulaatioplussa tulee yleensä vasta kp 16-17 ja ainakin hoitaja oli sitä mieltä, että tukilääkkeistä saattaisi olla minulle hyötyä (mutta se asia on toki lääkärin vallassa).

Ennen inseminaatiota sekä minun että miehen on vielä allekirjoitettava myös hoitosuostumuslomake. Tämän voi tehdä esim. ultraäänikäynnin yhteydessä. En ole ihan varma, mitä tuo lomake sisältää, mutta olettaakseni jotain sen suuntaista, että "ymmärrämme mihin olemme ryhtymässä..." :D

Itse inseminaatio tehdään ovulaatiopäivänä tai sitä seuraavana päivänä. Mies luovuttaa siittiönsä, jotka pestään ja ruiskutetaan katetrin kautta kohtuun. Yksityiskohdista ei ollut tässä vaiheessa vielä tarkempaa puhetta, mutta eivätköhän ne selviä sitten lähempänä.

Eikun vuotoa odottelemaan... Sen pitäisi alkaa elokuun lopulla, joka tarkoittaa että follikkeliultra olisi viikon 37 alussa ja inseminaatio saman viikon loppupuolella.

Fingers crossed!