Tuntemuksien vertailua

Viimeksi kirjoittelin tuntemuksiani blogiin inseminaation jälkeen piinapäivinä 3, 5 ja 7. Aikaa kuluttaakseni päätinkin toteuttaa nyt tällaisen vertailun 1. ja 2. inseminaation välillä.

Ensimmäisessä inssissä mietin jatkuvasti, kuinka mones kiertopäivä on menossa ja milloin saisin tehdä raskaustestin. Tuolloin olin henkisesti ihan hajalla, ajoittain pilvilinnoissa kuvittelemassa miten hedelmöityshoito vihdoin toisi meille lapsen ja sekunnin kuluttua alimmassa helvetissä itkemässä, että mitä jos hoidot eivät autakaan. Jep, olin ladannut aika paljon odotuksia ensimmäiselle hoitokerralle. Piinapäivä 3 oli tässä inssissä jo paljon helpompi, enkä tiedä voiko sitä oikein piinapäiväksi sanoakaan, koska en ole toimenpiteen jälkeen juurikaan miettinyt koko asiaa. Kai sitä suhtautuu nyt jotenkin realistisemmin näihin inssin mahdollisuuksiin, jotka eivät tosiaan ole mitkään päätä huimaavat. Ja toisaalta nyt kehossani ei myöskään ole tunneherkkyyttä boostaavaa, synteettistä raskaushormonia :D

Piinapäivänä 5 on molemmissa kierroissa ollut hyvin samantyyppistä oirehdintaa. Lämpötila koholla, palelua, tolkutonta väsymystä unen määrästä riippumatta, alavatsan turvotusta, ilmavaivoja. Mieliala on tosin nyt inssissä numero 2 ollut paljon tasaisempi, johtuneeko juuri siitä, etten joutunut piikittämään Pregnyliä. Mitään toiveita nostattavaa oiretta ei kuitenkaan tässäkään inssissä ole valitettavasti havainnut, vaan kaikki edellä mainitut lukeutuvat ihan niihin perus "ennen menkkoja" -olotiloihin.

Viikko inseminaation jälkeen olen 1. inssissä raportoinut kaikenlaisten olotilojen poistuneen, kohonnutta lämpötilaa lukuunottamatta. 5 päivää myöhemmin kuukautiset alkoivatkin tehdä tuloaan. Kakkosinssissä viikon kohdalla oikeastaan hyvin samankaltainen tilanne, ja nyt jännittääkin mitä seuraavat 5 päivää tuovat tullessaan... Jos sama linja jatkuu kuin edellisessä inssissä, niin kuukautisten pitäisi alkaa tämän viikon sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina.

Onneksi loppuviikko on buukattu täyteen ohjelmaa. Lähdemme miehen kotikaupunkiin syysloman kunniaksi ja palaamme vasta sunnuntaina. Eipä siis ole paljon aikaa murehtia kuukautisten alkamista.

Kuluneen viikon kuulumisia (onko niitä?)

Juu, tämä on taas tällaista tyhjänpäiväistä kirjoittelua vailla suurempaa sisältöä. Nyt on tasan viikko inseminaatiosta, ja aika ei todellakaan olisi voinut kulua hitaammin. Mitään ihmeellisempiä oloja minulla ei edelleenkään ole ja itse asiassa nuo edelliseen postaukseen listaamani oireetkin ovat väistymässä. Lämpötila tosin pysyttelee edelleen koholla, lähellä 38 astetta korvasta mitattuna. Lisäksi alaselkä on koko ajan kipeä.

Olen valmiiksi jo katsellut mahdollisen seuraavan hoitokierron aikatauluja. Kuukautisten pitäisi alkaa 25.9. ja saan toivottavasti alkukiertoon letrotsolia, jonka pitäisi tehostaa munrarakkulan kypsymistä. Pregnyliäkin varmaan jatketaan. Ovulaatioultran ajankohta olisi todennäköisimmin perjantaina 4.10. tai maanantaina 7.10. (kp 10 tai 13). Inseminaatioon päästäisiin viikon 41 lopulla. Loppukierron lääkityksestä en sitten tiedäkään, viimeksi lääkäri sanoi ettei esim. Terolutista ole todistettu olevan erityistä hyötyä, vaan suositaan mieluummin emättimen kautta liukenevia tabletteja.

Aika paljon tämä kyllä vaatii joustamista töiden ja muiden menojen suhteen. Ei nyt olla tarkoituksella sovittu mitään kovin ihmeellistä lähiviikkoihin tai edes kuukausiin, koska aina pitää tavallaan olla valmiudessa ultraan, injektioihin, inseminaatioon... Miehellä on onneksi liukuva työaika ja minullakin on ihana työnantaja, jolle ei tarvitse kuin ilmoittaa olevansa lääkärikäynnillä ja asia sillä kunnossa. Tunnit joutuu tottakai tekemään takaisin, mutta koska terveydenhoitajana työskentelen yksin, niin tässä eivät kenenkään muun aikataulut tai työkuviot kärsi.

Okei, seuraavaksi lupaan kirjoittaa tänne vasta kun on jotain kunnollista kerrottavaa!

Piinapäivä 5...

Olo on edelleen ihan normaali ja ilmeisesti Pregnylinkin vaikutus hiljalleen lakkaa, koska en ole ollut enää pahoinvoiva.

Jos nyt jotain oireita tähän haluaa listata, niin:

- Väsyttää tautisesti
- Palelee koko ajan, kuumeinen olo
- ...Kehon lämpötila onkin noussut, korvasta mitattuna >37,7
- Eilen tuli aivan järkyttäviä viiltäviä vihlaisuja vasempaan nänniin
- Alavatsaa ja -selkää jomottaa
- Ilmavaivat
- Kaikki vituttaa potenssiin 100

Mitään tavallisuudesta poikkeavaa tässä ei kuitenkaan ole, ihan perus PMS-oireilua. Ainut mikä oli vähän erikoista, oli tuo nännin vihlonta. Sellaista en muista olleen koskaan aiemmin. Tuskinpa se kuitenkaan mistään inseminaatioon liittyvästä onnistumisesta / epäonnistumisesta kertoo. Aika tarkalleen viikon päästä muuten pitäisi tulla menkat...

Ollaan nyt miehen kanssa sovittu loppuviikolle pari asuntonäyttöä ja viikonloppuna tulee sukulaisia kylään sekä on yksi juoksutapahtuma johon mahdollisesti osallistutaan. Tämä ilta taas menee hääkuvia katsellessa, saimme ne vihdoin kuvaajalta. Ai miten niin yritetään pitää itsemme kiireisinä?

Fyysistä ja henkistä pahoinvointia

Piinapäivä numero 3. Aika ei kulu mitenkään eteenpäin.

Olen Pregnylin laittamisesta lähtien ollut ajoittain huonovointinen. Ei pahoinvointi niin voimakasta ole, että se estäisi normaalia elämistä, mutta kyllä se tulee välillä aikamoisina aaltoina. Muuten ei mitään mainittavia haittavaikutuksia Pregnylistä - paitsi ehkä kasvoille pitkästä aikaa ilmestyneet kipeät, syvät aknepaiseet. Long time no see! Onneksi niitä on tällä hetkellä kuitenkin vain kolme, saa meikillä hyvin piiloon.

Olen voinut myös henkisesti aika kehnosti. Toki tähänkin vaikuttaa tuo hormonipistos, tunteet heittelevät laidasta laitaan. Mutta en olisi uskonut, miten paljon joka päivä mietin tuota inseminaatiota! Olikohan ajoitus oikea? Pitäisikö tässä kohtaa jo tuntea kohdussa jotain erikoista? Jos hedelmöittyminen onnistuu, niin tuleekohan kiinnittymisvuotoa? Tarkoittaako kiinnittymisvuodon puute sitä, ettei hoito ole tepsinyt? Voisinkohan kuitenkin tehdä testin jo VÄHÄN aiemmin mitä lääkäri suositteli? Yhdessä hetkessä olen satavarma, että hoito toimii ja saamme lapsen. Hetken kuluttua kuitenkin vaivun maanrakoon ja itken sitä, etten ehkä koskaan tule olemaan äiti.

En haluaisi asettaa kovia odotuksia tälle ensimmäiselle hoitokerralle, mutta tarpeeksi kovasti kun toivoo jotain, niin järki sumenee ja tunteet ottavat vallan. Onneksi en ole kuitenkaan yksin tämän tuskan kanssa, mies on ollut aivan korvaamattoman tärkeä tuki koko prosessin aikana ja kyllähän lapsettomuus häneenkin yhtä lailla vaikuttaa. Pari ystävääni tietävät myös hoidoistamme, mutta ei sitä samalla tavalla tule syvimmistä tunnoista avauduttua kuitenkaan.

Tekisi mieli nukkua muutama päivä putkeen, että oltaisiin edes vähän lähempänä joko niitä menkkoja tai sitten positiivista raskaustestiä.

16 päivän odotus alkakoon

Nyt on ensimmäinen hedelmöityshoitokerta paketissa. Samalla jotenkin helpottunut fiilis, että saadaan lapsettomuuteen apua, mutta toisaalta myös konkretisoituu pettymys omaa kroppaa kohtaan. En ihan oikeasti sitten tullutkaan luonnollisesti raskaaksi. Sitä ajatusta joutuu varmaan prosessoimaan hetken jos toisenkin.

Olin follikkeliultrasta asti jotenkin tosi täpinöissäni ja testailin ovulaatiota 2-3 kertaa päivässä, ettei se varmasti menisi ohi. Olen tähän mennessä aina löytänyt ovulaation ongelmitta ihan sillä yhdellä mittauskerralla per päivä, mutta hoitojen lähestyminen ja kovemmat panokset saivat minut epäilemään itseäni.

Torstaina 12.9. tein aamusta vielä kertaalleen ovulaatiotestin, joka näytti edelleen negatiivista. Eikun Pregnyliä pistämään. Injektion valmistaminen ja itse pistäminen sujuivat ihan hyvin, vaikka jännitti kyllä kohtuuttoman paljon siihen nähden, että työkseni piikitän ihmisiä lähes päivittäin... Mutta onhan se eri, kun joutuu omaan vatsamakkaraan tuikkaamaan. Pistoksen jälkeen en huomannut olossani suurta muutosta, pientä kirvelyä pistokohdassa oli, mutta that's it.

Perjantaina 13. päivä (ennusmerkit kohdillaan, hehheh) klo 11:00 suoritettiin inseminaatio. Mies oli käynyt labrassa heti aamutuimaan, jotta kaikki olisi valmista toimenpidettä varten - siittiöiden käsittelyssä meinaan kestää pari tuntia. Siittiöiden laatu, liikkuvuus ja määrä oli erinomainen. Kohdun limakalvokin oli sopivan paksuinen. Follikkelini koko oli yllättäen vain 18 mm, eli se ei olisi muka kasvanut maanantaista kuin reilun millin - lääkäri epäili, että munarakkula on saattanut jo puhjeta ja sen ympärillä oleva nestekerros sitä myöten poistua. Kuitenkin vielä eilen ovulaatiotesti oli negatiivinen, eli tuo puhkeaminen olisi nyt tapahtunut sitten ihan äskettäin. Inseminaatio ajoittui siis siinä mielessä ihan hyvälle päivälle.

Inseminaatio toimenpiteenä oli melko helppo ja kesti 5-10 minuuttia. Muutamia kertoja vihlaisi ja tuntui inhottavaa painetta alavatsalla kun "työkaluja" asetettiin paikalleen, mutta itse siittiöiden ruiskutus nyt ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Suositeltavaa on, että inseminaatioon mennessä rakko ei ole aivan tyhjillään, sillä silloin kohdunkaula kai tekee jonkinlaisen mutkan, joka hankaloittaa katetrin kulkua.

Nyt sitten odotellaan tuo otsikossakin mainittu 16 päivää ennen kuin raskaustestin saa tehdä. Toki jos (kun) kuukautiset alkavat tuolla puolentoista viikon kuluttua, niin testiä ei tarvita.