Terveisiä raskausviikolta 7+0. Juuri kun pääsin kehumaan, ettei minulla ole juurikaan raskausoireita, niin eiköhän tässä pahoinvointi ole nostanut päätään. Edelleen se on kyllä tiheillä ruokailulla hyvin hallittavissa, mutta tuntuu, etteivät ihan kaikki ruuat enää maistu ja jopa pelkkä ajatus tietyistä ruuista alkaa yrjöttää... Tästä saadaankin hyvä aasinsilta aiheeseen, jota olen pyöritellyt päässäni läpi alkuraskauden - nimittäin ruokavalio. Mielestäni yksi pulmallisimmista asioista kuluneen kuukauden aikana on ollut ruokavalion muovaaminen fiksumpaan suuntaan. Olen aina kuvitellut syöväni melko terveellisesti ja monipuolisesti, mutta nyt ravitsemussuosituksia sekä ruokaviraston kieltolistaa tutkiessani totesin, että parantamisen varaa todellakin on.
Kiellettyjen ruoka-aineiden välttäminen ei sinällään tuota ongelmia. Paljon toki joutuu tarkistelemaan, että onko esim. joku juusto pastöroitua ja hieman empien suhtaudun nykyään ulkomaisiin vihanneksiin / hedelmiin, suosin suomalaista aina kun se on mahdollista. Mieluiten myös valmistan ruuan itse, jotta tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää - tosin valmisruokia ei nyt tähän asti ole muutenkaan tullut juuri kulutettua. Olen yrittänyt pitää rennon asenteen ruokaa kohtaan, MUTTA... Myönnän, että sain pienet ruokapsykoosit aikaiseksi tuossa raskausviikolla 5 :D Olin unohtanut pestä leivän päälle laittamani kurkkuviipaleet, jonka seurauksena ruokasekoilu lähti täysin lapasesta. Long story short, homma eskaloitui lopulta siihen pisteeseen, että varasin ajan toksoplasmaverikokeille. Sieltä tuli onneksi helpottava ja vapauttava negatiivinen tulos, huh! Labrakäynnin jälkeen päätin kuopata ruoka-ahdistuksen ja toimia parhaan osaamiseni mukaan sekä hyvät hygieniakäytännöt huomioiden. Eihän sitä muutakaan oikein voi.
Mutta joo. Tällaisena sokerihiirenä olen kyllä joutunut tarkastelemaan ruokatottumuksiani uusin silmin, kun en enää ole vastuussa vain omasta itsestäni, vaan myös toisesta ihmisestä. Olen aina ollut säännöllinen ruokailija, eli ne suositellut 5-6 ateriaa päivässä toteutuvat niin arkena kuin viikonloppunakin. Meillä suositaan myös ihan perus kotiruokaa ja syömme kasvispainotteisesti. Jes, hyvältä kuulostaa tähän asti, eikö? Se sokerin ja herkkujen määrä sitten taas... Valehtelematta joka päivä (ja harvimmillaankin joka toinen päivä) tulee vedettyä suklaata, irtokarkkeja tai jäätelöä. Eikä mitään pieniä määriä, vaan kokonaisia suklaalevyjä, 300g namipusseja ja litran jätskipurkkeja. Makeat herkut ovat ehdottomasti pahin kompastuskiveni. Sitten kun mies on siihen päälle vielä sipsiaddikti, niin olen oppinut tykkäämään niistäkin tässä yhdessäoloaikanamme vähän turhan paljon. Nyt raskausaikana tosin olen huomannut, että onneksi ei tee mieli makeaa samalla tapaa kuin ennen. Eikä itse asiassa mitään suolaistakaan. En sitten tiedä, onko tämä hormoneista johtuvaa vai vaikuttaako raskaus jo psykologisesti niin paljon, että automaattisesti haluan vähentää mässyttelyä? Toinen asia, johon on syytä tehdä korjausliike, on hedelmien ja kasvisten käyttö. Toki teemme paljon vegeruokaa, kuten aiemmin jo mainitsinkin, sekä ehkä kerran viikkoon syömme lounaaksi salaattia. Mutta päivittäisellä tasolla värikkäitä asioita on lautasella turhan vähän. Olen nyt ottanut tavoitteeksi, että päivässä pitää syödä vähintään 1 hedelmä ja lisäksi 2 annosta kasviksia, esim. kurkkua leivällä ja ruokana vaikkapa vihanneswokkia. Baby steps.
Loppuun vielä pari aika realistista esimerkkiä päivän ruokailuista:
16.6.2020 (työpäivä, ei liikuntaa)
6:30
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 2 palaa ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä ja kurkkuviipaleilla
9:00
- lasi vettä
- mandariini
- 6 dominokeksiä
11:30
- 2 lasia vettä
- salaatti, jossa salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, vesimelonia, marinoitua punasipulia, teriyakibroileria ja hunajainen balsamicokastike
14:00
- lasi vettä
- Valio Profeel -proteiinijuoma, suklaanmakuinen
18:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
21:00
- lasi vettä
- fitnessmuroja rasvattomalla maidolla
- banaani
- kourallinen cashewpähkinöitä
17.6.2020 (kesäloma, aamulla 3km juoksulenkki)
7:00
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 200g mansikka-vadelmajogurttia
9:00
- 0,33l pullo maustamatonta vichyä
- 2 ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä, salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla
- pala tuoretta ananasta
12:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
- puolikas yrttivoipatonki
16:00
- 2 lasia vettä
- Barebell's proteiinipatukka
18:30
- lasi vettä
- ranskalaiset ja kalapuikot
21:00
- lasi vettä
- omena
Vuonna 2017 alkanut matkamme vauvahaaveiden kautta lapsettomuustutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
maanantai 15. kesäkuuta 2020
Säikähdyksellä selvittiin, toistaiseksi
Aikamoista hullunmyllyä ollut viimeiset 3 vuorokautta. Kaikki lähti liikkeelle suhteellisen harmittomalta tuntuneesta, rusehtavasta tiputteluvuodosta. Tätä oikeastaan on ollut raskausviikolta 5 lähtien päivittäin. Koska mitään kipuja ei kuitenkaan ollut, oletin tiputtelun johtuvan limakalvojen herkkyydestä tai muusta vastaavasta.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
tiistai 2. kesäkuuta 2020
Plussan jälkeen
Edellisten päivien hallitseva tunnetila on ollut epäuskoisuus. Vuosien toivomisen jälkeen olen vihdoin raskaana ja ensi vuoden alussa meitä saattaa olla kahden sijaan kolme.
Vielä raskaus ei tosin tunnu mitenkään konkreettiselta tai todelliselta, emmekä ole uskaltaneet kovin paljoa iloitakaan asiasta, jos jotain menee pieleen. Riskiviikkojahan tässä vielä pitkään eletään, mutta ainakin ensiaskeleet on otettu oikeaan suuntaan. HCG oli sitä mitä pitikin, eikä sitä enää uudelleen kontrolloida (toisaalta harmi, koska olisi kiva saada tietää nouseeko se normaalisti... vaikka eihän huonolle nousulle voisi mitään edes tehdä). Nyt sitten odotellaan vain ultrakäyntiä, jossa toivottavasti varmistuu, että alkio on oikeassa paikassa, oikean kokoinen raskauviikkoihin nähden ja siltä löytyy syke. Samalla saadaan tietää laskettu aika. Viimeisiin kuukautisiin perustuen se olisi 3.2.2021, mutta en tosiaan tiedä, kuinka paljon se voi ultrassa sitten heittää tuosta arviosta.
Raskausoireet ovat toistaiseksi hyvin maltillisia, jos näitä nyt oikein oireiksi voi laskeakaan. Kauhea nälkä on koko ajan, pääaterioiden lisäksi välipaloja pitää olla 2h välein saatavilla. Ja sellaisenkin huomion olen tehnyt, että vatsaa turvottaa kiitettävästi, vaikka söisi hiirenannoksen salaattia, saati jos erehtyy vetämään kokonaisen pitsan. Itse asiassa vatsa on turvoksissa ihan koko ajan, jo aamulla herätessä, ennen kuin olen ehtinyt aamupalallekaan. Mainitaan nyt vielä sellainenkin, etten ole kuluneen viikon aikana himoinnut yhtään makeita herkkuja, vaikka tavallisesti juuri ne ovat heikkouteni ja niitä tulee myös mussutettua vähintään joka toinen päivä. Juuri nyt parhaalta maistuu ihan tavallinen ruoka; ruisleipä, vesimeloni, fitness-murot, maustamaton jogurtti cashewpähkinöillä, linssikeitto ja härkislasagne.
Eipä tässä sitten muuta, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään pitää mieli positiivisena.
Vielä raskaus ei tosin tunnu mitenkään konkreettiselta tai todelliselta, emmekä ole uskaltaneet kovin paljoa iloitakaan asiasta, jos jotain menee pieleen. Riskiviikkojahan tässä vielä pitkään eletään, mutta ainakin ensiaskeleet on otettu oikeaan suuntaan. HCG oli sitä mitä pitikin, eikä sitä enää uudelleen kontrolloida (toisaalta harmi, koska olisi kiva saada tietää nouseeko se normaalisti... vaikka eihän huonolle nousulle voisi mitään edes tehdä). Nyt sitten odotellaan vain ultrakäyntiä, jossa toivottavasti varmistuu, että alkio on oikeassa paikassa, oikean kokoinen raskauviikkoihin nähden ja siltä löytyy syke. Samalla saadaan tietää laskettu aika. Viimeisiin kuukautisiin perustuen se olisi 3.2.2021, mutta en tosiaan tiedä, kuinka paljon se voi ultrassa sitten heittää tuosta arviosta.
Raskausoireet ovat toistaiseksi hyvin maltillisia, jos näitä nyt oikein oireiksi voi laskeakaan. Kauhea nälkä on koko ajan, pääaterioiden lisäksi välipaloja pitää olla 2h välein saatavilla. Ja sellaisenkin huomion olen tehnyt, että vatsaa turvottaa kiitettävästi, vaikka söisi hiirenannoksen salaattia, saati jos erehtyy vetämään kokonaisen pitsan. Itse asiassa vatsa on turvoksissa ihan koko ajan, jo aamulla herätessä, ennen kuin olen ehtinyt aamupalallekaan. Mainitaan nyt vielä sellainenkin, etten ole kuluneen viikon aikana himoinnut yhtään makeita herkkuja, vaikka tavallisesti juuri ne ovat heikkouteni ja niitä tulee myös mussutettua vähintään joka toinen päivä. Juuri nyt parhaalta maistuu ihan tavallinen ruoka; ruisleipä, vesimeloni, fitness-murot, maustamaton jogurtti cashewpähkinöillä, linssikeitto ja härkislasagne.
Eipä tässä sitten muuta, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään pitää mieli positiivisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)