Toistaiseksi raskaimmat asiat vauvavuodessa, osa 2

Edellinen postaus löytyy täältä.

3. Elämä on yhtä nukuttamista. Meidän vauvaamme ei ole siunattu erityisen hyvillä unenlahjoilla, vaan jo synnäriltä asti hän on vaatinut aika paljon hyssyttelyä rauhoittuakseen. Toki tässä on varmaan myös kyse ensikertalaisvanhempien tumpeloinnista, varsinkin alussa tuli säikyttyä ihan jokaista lapsen äännähdystä ja käytyä turhaan herättämässä toinen päikkäreiltään - nyt se sitten kostautuu. Oli miten oli, on äärimmäisen turhauttavaa kun toistat saman unitaistelun viidesti päivässä; päikkäreitä on neljät ja sitten se yöunille meno. Ja päiväunien määrä on siksi noin iso, että niiden kesto on 30min. Jotkut puolivuotiaat legendan mukaan nukkuvat kahdet 1-2h unet päiväsaikaan, mutta meillä se nyt menee näin. Iltaa kohti väsykiukku kasvaa (koko perheellä), kun ei päivällä saa levättyä tarpeeksi, joten silloin nukkumaanmenoa yritetään keskimäärin 1-3h. Unikouluohjeet on tavattu läpi kymmeneen kertaan, mutta mitkään "pidä kättä lapsen rinnan päällä kunnes rauhoittuu" -niksit eivät oikein lohduta, kun vauva karjuu pää punaisena tasan niin kauan kunnes hänet nostetaan syliin. 

4. Yksinäisyys. Vaikka olet koko ajan beibin kanssa etkä periaatteessa sekuntiakaan yksin, niin elämä on ajoittain silti yksinäistä, sillä kaikki muut ihmiset (vanhemmat, siskot, ystävät) tuntuvat olevan valovuosien päässä. Yhtäkkiä sitä huomaa, ettei ole ollut yhteyksissä 3 kuukauteen esim. jonkun kaverin kanssa. Hups hei. Miehen työpäivät tuntuvat myös 8 tunnin sijaan 12-tuntisilta, niin kuumeisesti sitä aina odottaa toista aikuista kotiin.

Hästäk valivali!

Maitoallergia

Kesäiset terkut! 5-kuiselle vauvalle (ja myös meille vanhemmille) kuuluu ihan hyvää. Täällä osataan jo kääntyä vatsalta selälleen ja kiljua niin täysillä ja kimeästi, että jos meillä olisi kristallilaseja kotona, olisivat ne jo särkyneet (onneksi astiamme ovat pääosin designed by Ikea). Vauvan lempitouhuihin kuuluu leikkimatolla jumppailu sekä kaikenlaisen kotiaskareen seuraaminen sitteristä käsin. Myös peilin edessä hassuttelu ja mm. vatsaan puhaltelu on hauskinta ikinä! Päikkärit sen sijaan ovat kutistuneet noin 30min pätkiksi, niitä nukutaan 3-4 kertaa päivässä. Yöunet meillä sujuvat hyvin, yleensä klo 19-20:sta kahdella syötöllä aamuseiskaan tai jopa kasiin. Tähän vaikuttanee myös se, että beibi on jo pidempään nukkunut osan yöstä meidän välissämme, vaikka perhepedin piti olla ihan no-no... Laitamme hänet aina alkuillasta omaan sänkyyn, siitä emme ole lipsuneet. Kuitenkin sen ekan yösyötön kohdalla hän jää viereen, koska se on ollut vaan niin paljon helpompaa kaikille osapuolille. Katsotaan, koska tämä ratkaisu ampuu itseään nilkkaan.

Mutta koska jotain haastetta toki pitää aina olla kaiken kivan vastapainoksi, niin otsikon diagnoosi on aiheuttanut harmaita hiuksia edeltävän parin kuukauden aikana. Hakeuduimme allergialääkärille toukokuussa, kun olimme turhaan taistelleet kokovartaloihottumaa vastaan kuukauden päivät. Muitakin oireita oli, kuten ilmavaivat ja vihertävät ulosteet, mutta tosiaan ensisijaisesti sen ihon kukkimisen vuoksi lähdimme selvittämään asiaa. Aika pian lääkäri otti puheeksi mahdollisen maitoallergian, joka on siis lasten yleisin ruoka-aineallergia. Oli myös selvää ettei kyseessä voisi olla mikään muukaan allergia, sillä vauvahan oli siinä kohtaa saanut ainoastaan rintamaitoa ja lehmänmaitokorviketta. No, useamman erityiskorvikekokeilun jälkeen löytyi vihdoin sellainen joka sopi. Maitoaltistus piti tehdä kahdesti, jotta Kela suostuu korvaamaan jatkossa nuo ylikalliit korvikkeet meille. Prick-testit muuten näyttivät negaa, eli aina vauvan allergiat eivät näy välittöminä reaktioina vaan viivästyneesti suoli- ja iho-oireiluna. Nyt vaikuttaisi siltä, että edellämainitut vaivat olisivat vihdoin väistymässä ja jännityksellä jäädään odottamaan, tuleeko matkalla vielä muita allergioita riesaksi kun tässä pikkuhiljaa aloittelemme kiinteiden ruokien maistelua. Toistaiseksi kesäkurpitsa ja bataatti ovat ainakin tuntuneet sopivan hyvin 🥒🍠