Lääh ja puuh tätä hellettä. En haluaisi valittaa, MUTTA... +30 -asteisessa työhuoneessa ajatus juoksee etanavauhtia ja lisäksi viikkokausia jatkuneen helteen aiheuttama uupumus näkyy varmasti vastapuolella istuvalle asiakkaalle, vaikka yritänkin skarpata ja näyttää pirteältä. No, eiköhän tätäkin olotilaa tulee syksyn pimeydessä ja räntäsateessa vielä ikävä...
Kesä on hujahtanut vauhdilla eteenpäin, eikä oikein ole ollut mitään erityistä, josta kirjoittaa. Elämä on rullannut tasaisesti ja mukavasti eteenpäin. Kävimme miehen kanssa Karhunkierroksella Kuusamossa, vaelsimme neljä päivää ja 82km. Aikamoinen rutistus ja minulle ensikosketus eräjormailuun, mutta hauskaa oli! Noin 120 hyttysenpistoa rikkaampana jatkettiin matkaa miehen kotikaupunkiin sukulaisvisiitille, josta tulimme hetkeksi kotiin ja sitten taas hypättiin autoon ja suunnistettiin viikonlopuksi mökille. Nyt olemme taas kummatkin töissä, eli arki on palannut kuvioihin.
Vauvahaaveet ovat olleet tauolla kesäkuusta lähtien ja ehkä osittain senkin takia elämästä on taas osannut nauttia enemmän, kun ei joka kuukausi joudu pettymään ja turhautumaan. Tarkoituksena olisi nyt ainakin tammikuulle pitää taukoa yrityksestä, kahdestakin syystä. Kuten aiemmin kirjoitin, keskitymme tällä hetkellä hääjärjestelyihin ja odotamme kovasti pääsevämme sanomaan ensi kesänä "tahdon" <3 Mutta tärkeimpänä syynä pause-napin painamiselle on aknelääkekuurini, jonka aloitin hiljattain. Olen tosiaan 3 vuotta kärsinyt kasvojen vaikeasta aknesta, oikestaan siitä lähtien kun lopetin minipillerit v. 2015. Sitä ennen minulla ei ole koskaan ollut ihon kanssa ongelmaa, mutta kuten usein kuulee, hormonaalisen ehkäisyn jälkeen iho saattaa reagoida yllättävillä tavoilla. Paikallisvoiteet ja antibioottikuurin kokeiltuani totesin, että nyt riittää ja marssin ihotautien erikoislääkärille, joka määräsi minulle isotretinoiinia 2 x 20mg päivässä. Isotretinoiini aiheuttaa sikiölle vaikeita epämuodostumia ja kehitysvammoja, joten on ehdottoman tärkeää olla raskautumatta hoidon aikana tai 1kk sen jälkeen. Jouluun mennessä kuurin pitäisi olla ohi, eli sen jälkeen raskaushaaveille saisi taas näyttää vihreää valoa.
No, tällä hetkellä syön myös ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen e-pillereitä. Tai oikeastaan siitä, kun viimeksi olen yhdistelmätabletteja syönyt, on varmaan ainakin 5-6 vuotta aikaa, sillä viimeiset käytössäni olleet olivat ne minipillerit. Joka tapauksessa, ensimmäisestä liuskasta olen syönyt nyt puolet ja vuodan kuin seula joka päivä... Menkat ovat siis jatkuneet "täysillä" ja aika kivuliainakin tämän pari viikkoa. Lisäksi purskahtelen itkuun koko ajan, ilman mitään syytä. Mielialanvaihtelut olivat aikanaan suurin syy, minkä vuoksi lopetin hormonaalisen ehkäisyn; kokeilin vuosien saatossa useita ye-valmisteita sekä vielä nuo minit, kunnes luovutin. Nyt on kuitenkin pakko yrittää kestää näitä sivuvaikutuksia, sillä olisi ihan kamalaa kun raskaudesta on haaveillut jo vuosia, että nyt juuri tulisi raskaaksi ja joutuisi sitten tekemään abortin. En varmaan antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi.