keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Ihmeellinen ihmistaimi

Pelot on taas hetkeksi selätetty. Nt-ultrassa kaikki kunnossa, jopa astetta paremmin kuin ekassa raskaudessa jos näin voi sanoa. Niskaturvotuksen määrä oli 1,1mm (viimeksi 1,9) ja trisomiariskiluvut Downin syndrooman osalta 1:28 000 (viimeksi 1:2700) ja muiden häiriöiden suhteen 1:100 000 (viimeksi 1:33 000). Vaikka eihän sillä lopulta ole väliä, mitä ne riskisuhteet ovat, kunhan vain normaalin rajoissa.

Jännä nähdä, minkälainen tyyppi sieltä heinäkuussa putkahtaa pihalle. Oli nimittäin esikoista aika paljon rauhallisempi tapaus ultran perusteella! Köllötteli, venytteli ja potkitteli jaloillaan tomerasti, mutta malttoi olla paikallaankin. Esikoinen puolestaan hyppi kohdun pohjalta "kattoon" asti koko tutkimuksen ajan, muistan sen elävästi edelleen. Ja hänhän on aikamoinen vauhtimato ollut syntymästään lähtien.

20.3. on rakenneultran vuoro ja vielä rv 30 yksi ylimääräinen ultra aiemman sikiön kasvuhäiriön vuoksi.



keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Epäilys

Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana tuli olo, että sikiö on varmaan kuollut. Yhtäkkiä, täysin puskista. En toki tähänkään asti ole kovin luottavaisin mielin suhtautunut raskauden onnistumiseen, vaan puheissani kuuluu edelleen "jos kaikki menee hyvin, jos siellä nyt on mitään elämää", mutta tänään iski oikeasti kunnon pelko ja ahdistus. Johtuneeko lähestyvästä NT-ultrasta, nyt siis viikkoja olisi 11+2 ja ultraan alle viikko... Jospa sitä yrittää henkisesti varautua kaikkein pahimpaan. Vaikka eihän huonoihin uutisiin ole koskaan valmis. 

Raskausoireeni ovat selvästi hellittämään päin. Unettomuus vaivaa yhä, mutta on ollut hyviäkin öitä jo välissä. Pahoinvointi on todella lievää ja närästyskin loppui melkein seinään tuossa viikko sitten. Rinnatkaan eivät ole enää niin kipeät. Ehkä tämäkin on omiaan lisäämään paniikkia - miksi en enää tunne mitään?

torstai 5. tammikuuta 2023

Paljon kirjoitettavaa, ei yhtään energiaa

Viimeiset 3 viikkoa ovat olleet äärettömän raskaita. Luulisi, että pitkä joululoma olisi ladannut akkuja, mutta kyllä täällä on käynyt ihan päinvastoin.

On ollut vaikea sopeutua alkuraskauden oireisiin. Pahoinvoinnista ja väsymyksestä mainitsinkin jo aiemmin, mutta nyt seuraksi on tullut myös 24h vaivaava närästys ja unettomuus. Omeprazolia sain neuvolalääkäriltä närästyspulmaan, mutta eipä siitä ole juuri ollut apua - koko ajan on pala kurkussa, painetta rinnassa ja loputonta röyhtäilyä sekä oksettavaa oloa. Ei auta vaikka olen eliminoinut ruokavaliosta sipulit, kahvin, suklaan, mausteet... Noh, sitten case unettomuus: vaikka olen illalla (ja päivälläkin) kuoleman väsynyt, en yleensä saa unta ennen klo 1 yöllä. Jos taas onnistun nukahtamaan ajoissa, herään klo 2-4 ja valvon siitä kivasti aamuun asti. Nyt lomallahan tämä on sinällään ollut vielä jotenkin handlattavissa, varsinkin kun äitini oli meillä viikon apukäsinä hoitamassa lasta niin että minä sain vain voivotella oloani, mutta miten käy kun palaan ensi viikolla töihin? Täytyy vain toivoa, että oireet helpottaisivat raskauden edetessä...

Yksi kuluttava tekijä on myös taaperomme jäätävä uhmaikä. Ei sovi kovin hyvin yhteen edellä mainittujen oireiden kanssa, kun ei vaan millään olisi jaksamista vääntää ihan joka asiasta. Ja varsinkin minua hän testaa ja koettelee erityisen paljon, kuten monesti äidin (tai sen lähimmän vanhemman) rooliin kuuluu - miehen kanssa hän on rauhallisempi ja mummolle hän ei laittanut hanttiin ollenkaan. Pukeminen, ruokailutilanteet, vaipan vaihto, suihkuun meno, kaikenlainen auttaminen asioissa joita hän ei vielä itse osaa = rimpuilua, kirkumista, potkimista, karkuun juoksemista. Asiaa myös mutkistaa se, että lähes 2 vuoden iästään huolimatta hän ei vieläkään puhu paljoa. Selkeitä sanoja on parisenkymmentä (esim. äiti, mummo, pupu, mennään, kiitti...) ja 2-3 sanan lauseita kourallinen (esim. pipo päähän, ei haittaa), mutta enimmäkseen puhe on vielä hänen omaa höpinäänsä tai sinne päin -juttelua, esim. leppäkerttu on "ennäpeppu". Turhauttavaa puolin ja toisin, luulen että moni asia helpottuisi kun sanallinen kommunikointi alkaisi sujua paremmin.

Ei muuta kuin #valivali ja #iteppätätähalusin 🥲 Tsemppiä kaikille samanlaisten juttujen kanssa painiville! Kyllä se aurinko vielä paistaa.