Työntäyteinen kevät on kuin varkain edennyt jo lähes toukokuulle, ja kesäloma häämöttää kuukauden päässä. Loman jälkeen, tarkalleen juhannuksena, jäänkin sitten raskausvapaalle. Jaksaa, jaksaa!
No, jaksamisen kanssa ei sinällään olekaan nyt ollut mitään pulmaa. Keskiraskaus on ollut olon puolesta aika oireetonta aikaa ja vauvan napakoina tuntuvat, säännölliset liikkeet luovat luottamusta siihen, että kaikki on vatsassa kunnossa. Hemoglobiini tosin oli laskenut 108:aan viime neuvolassa, joten rautaa täytyisi taas yrittää muistaa ottaa päivittäin. SiderAL Fortelle iso suositus täältä, ei aiheuta mitään vatsaongelmia ja nostaa rauta-arvoja hyvinkin tehokkaasti, sillä se imeytyy vähän eri tavalla kuin perinteiset valmisteet.
Mitään erityisempää tänne ei kuulu, pikkuhiljaa sitä pitäisi alkaa ehkä valmistella vauvan tuloa, kun jossain välissä vaan ehtisi... Äitiyspakkauksen hain juuri postista, ja kavereilta on tullut jonkin verran poikien vaatteita käytettynä. Isoimmat hankinnathan meillä on jo tehtynä esikoisen myötä, mutta ainakin itkuhälytin, kantoreppu, rintapumppu ja vaunuihin liitettävä seisoma-/istumalauta vielä puuttuvat. Ne suurimmat muutokset tosin eivät taida tapahtua muutenkaan tavarapuolella, vaan arjessa yleisesti - esikoinen pitäisi mm. siirtää pinniksestä lastensänkyyn ja huonejärjestystä muutenkin pohtia uusiksi. Nämä toki olisi hyvä tehdä jo ENNEN kuin vauva syntyy. Vielä ei kuitenkaan motivaatiota tähän ole löytynyt.
Painon nousu ahdistaa yhä. Alun 61 kilosta ollaan pompattu 67 kiloon. Viimeksi (ja muutenkin ainoan kerran) olen ollut näin painava edellisen raskauden viimeisillä viikoilla ja nyt tosiaan olisi vielä 3kk laskettuun aikaan... Eipä sillä, olen kyllä syönytkin kaikkea mitä mieli tekee enkä välittänyt tuon taivaallista isoista kalorimääristä, mutta samaan aikaan mietin kuitenkin koko ajan, että pitäisi rajoittaa jatkuvaa syömistä ja herkuttelua. Ristiriitaista.
Mutta... Tämä on todennäköisesti viimeinen raskaus jonka saan kokea, eli olen yrittänyt myös kanavoida ajatuksia niihin positiivisiin juttuihin ja haalia kivoja muistoja tältä ajalta. Eikai sitä kukaan enää 10 vuoden päästä muistele, tuliko kiloja 5 vai 15.
Tämmöistä täällä.