Koronapandemian toinen aalto on nyt pahimmillaan ja ei ole kyllä mikään mukava fiilis ollut enää raahautua työpaikalle altistamaan itseään kymmenille ihmisille per päivä. Onneksi lukiot siirtyivät vihdoin etäopetukseen 7.12., joten nyt vastaanotolleni tullaan ainoastaan sovitusti, lähinnä kausi-influenssarokotteita hakemaan. Elämä on muutenkin muuttunut taas rajatummaksi, esimerkiksi kauppareissut pyrimme ajoittamaan arkena myöhään iltaan tai vastaavasti viikonloppuna aikaiseen aamuun. Eikä tässä oikein mitään kavereitakaan voi nähdä, tai ainakaan se ei missään nimessä ole järkevää. Katsotaan nyt vielä, miten joulunpyhien kanssa käy, ajatuksena nimittäin olisi kokoontua meillä niinkin "suurella" porukalla kuin minä, mies ja minun vanhempani, mutta tässä maailmantilanteessa sekin voi olla jo liian suuri riski.
No, jottei pelkkää valitusvirttä olisi tämä postaus, niin täytyy vähän intoilla siitä, että äitiysloman alkuun on enää KUUSI päivää ja varsinaisia työpäiviä edessä NELJÄ. Ihanaa! Sen jälkeen olenkin poissa työelämästä X-ajan - toivottavasti "X" tarkoittaa ainakin 1,5 vuotta. Ja kuinka onnekkaaseen aikaan tämä äitiyslomalle jääminen tuleekaan, saa ihan rauhassa nysväillä kotona pesänrakennuspuuhissa ja olla välittämättä ulkomaailman tapahtumista.
Olo on pysynyt aika hyvänä, nyt meneillään on siis raskausviikko 32. Hemoglobiini oli tujun rautakuurin ansiosta noussut 118:aan, eli turhaan en onneksi kärvistellyt ummetuksen ja närästyksen kanssa. Kontrollimittauksen jälkeen pudotin annostusta 100 mg:aan / vrk, koska ihan kokonaan ei raudan popsimista voi lopettaakaan, mutta elättelen toivoa, että tuo määrä nyt riittäisi ylläpitämään varastoja eikä aiheuttaisi niin hankalia vatsaoireita.
Ja nyt kun näistä veriarvoista tässä muutenkin on puhetta, niin mainitaan vielä, että verensokerit ovat edelleen ihan hyvässä tasapainossa. Aamun paastoarvot ovat olleet priimaa, lähinnä lounaan tai päivällisen jälkeen saattaa tulla ylityksiä ruoasta riippuen. Uutena "kiellettyjen listalle" makaronilaatikon, vehnäsämpylän ja murojen rinnalle pääsi viime viikonloppuna vehnätortilla. Täytyy kyllä myöntää, että harmittavan usein en töissä ehdi mittamaan arvoja ollenkaan, vaikka esim. lounaan jälkeen pitäisi :( Ja olen kyllä jonkin verran lipsunut ruokavaliosta alun skarppauksen jälkeen, uskallan vähän liiankin hyvin vetää herkkuja navan täydeltä. Herkkujen syönnin jälkeen olen kyllä AINA rangaistuksenomaisesti mitannut verensokerin, ihan siitä syystä, että jos jotain nousua tapahtuisi niin ehdottomasti lopettaisin ylimääräisen mässyttelyn. Vähän jopa harmillista, että edes 3 joulutortun ja ison glögimukillisen jälkeen arvot eivät ole olleet pielessä, joten ei ole mitään motivaatiota myöskään vähentää syöpöttelyä. (Toisaalta, ehkä pitää vain olla tyytyväinen, että tässä voi elää aika lailla normaalia elämää ruokailujen suhteen...)
Painosta voisin mainita ihan lyhyesti, että hyvinpä tuo on lähtenyt alkukankeuden jälkeen nousemaan. Nyt ollaan 65 kilossa, eli yhteensä +3kg tähän mennessä. On ollutkin kyllä kova nälkä viimeisen parin viikon ajan, ja tuntuu, että kaikki mitä tulee syötyä myös tarttuu vatsaan ja lanteille ihan eri tavalla kuin ennen. Vauvallahan onkin kyllä nyt kiivaimman kasvun vaihe menossa, joten lienee luonnollista tämäkin.
Aiemmin syksyllä muuten valittelin, ettei juokseminen ole enää onnistunut, mutta itse asiassa se on alkanut sujua taas! Tietysti matkan pituus on maksimissaan 2km ja vauhti kuin etanalla, mutta juoksuaskelia ne kuitenkin ovat, haha. Kotijumpastakin olen alkanut saamaan vähän iloa irti, sillä kuntosalijäsenyyteni katkaisin reilu kuukausi sitten hyödyttömänä (osittain koronan, osittain loppuraskauden vuoksi). Tarkoitus on joskus toki palata salille, mutta olen myös alkanut ymmärtämään sen tosiasian, että sinnepä ei vauva-arjessa ihan tuosta vaan lähdetäkään. Siksi pitää nyt yrittää löytää innostus kotiharjoitteisiin, koska onhan se parempi vaihtoehto kuin ei treeniä ollenkaan!
Sitten vielä se synnytys... Pitäisiköhän siihen alkaa jotenkin henkisesti valmistautua. En osaa ajatella asiaa vielä yhtään. No, ehkä äitiyslomalla on sitten aikaa sitäkin panikoida.