Rakenneultrakuulumisia

Tänään oli vihdoin tuo kauan odotettu (mutta yllättävän vähän jännitetty) rakenneultra. Long story short; kaikki on hyvin ja meille pitäisi tulla helmikuussa pieni, terve tyttö! Koko käynti meni jotenkin todella jouhevasti, näkyvyys kohtuun oli hyvä ja kätilö pystyi lähes heti sanomaan, että kulloinkin tarkasteltavana ollut ruumiinosa näytti normaalilta. Hieman vauva on pienempi kuin mitä viikkoja olisi nyt laskennallisesti kasassa, eli 21+0 on sittenkin 20+4. Mihinkään se ei tosin tässä vaiheessa enää vaikuta, laskettua aikaa ei lähdetä muuttamaan eikä asiaa tarvitse muutenkaan murehtia tämän enempää - kuulemma jopa viikko heittoa suuntaan tai toiseen olisi sallittua.

Se oli tämän raskauden viimeinen ultra, eli seuraavaksi tapaammekin vauvan ihan face-to-face, iik!

Half-baked

Näin sitä ollaan täsmälleen raskauden puolivälissä. Hurjaa, miten nopeasti viimeiset pari kuukautta ovatkaan menneet! Alkuraskaus oli tottakai sellaista olon ja oireiden kuulostelua, ja joka päivä tuli mietittyä, että taas ollaan vähän turvallisemmilla vesillä. Nyt tätä ajan kulua ei oikein enää tule ajateltua samalla tavalla ja raskaudesta on tavallaan tullut luonnollinen osa minua.

Olemme nyt tehneet ensimmäiset hankinnat vauvalle. Pinnasängyn saimme käytettynä isosiskoltani ja hoitopöytäkin löytyi tori.fi kautta. Suurin osa tarvikkeista olisi tarkoitus hommata käytettynä, mutta toki esimerkiksi vaunut ja turvakaukalon haluan uutena, enkä kyllä kovin helposti lähtisi kirppareilta ostamaan vaatteita luteiden pelossa. Vaatteita uskon muutenkin tulevan ovista ja ikkunoista, koska lähipiirissä on aika paljon pieniä vauvoja / lapsia joiden vaatteet joutavat kiertoon, ja tiedän isovanhempienkin varmasti työntävän meille kaapit täyteen jos minkälaista bodya ja trikoohousua. Ja onhan se äitiyspakkauskin vielä. Ostetaan sitten itse vaatteita, jos tulee jotain must-have -juttuja vastaan. No, jotain hömpötyksiäkin on tullut tietysti hankittua kaiken tämän rationaalisuuden keskellä; laitoin nimittäin vauvan huonetta varten tilaukseen kaksi suloista julistetta Deseniolta :) 

Siitä painonnoususta kun oltiin tuolla viikon 17 neuvolassa huolissaan, niin ei kyllä tarvitse olla enää. Olen edeltävän parin viikon aikana kerännyt 2-3 kiloa painoa, hahhah. No, varmaan kilon verran voi laskea turvotuksen piikkiin, sillä valitettavasti olen tässä lähiaikoina alkanut kärsiä ensimmäistä kertaa raskausaikana ummetuksesta. Normaalisti vatsani toimii päivittäin ja kellontarkkuudella, mutta nyt hyvä jos kahden tai kolmen päivän välein saa jotain liikettä suolistossa aikaiseksi. Olen mm. edeltävät kolme päivää kokeillut vuorotellen Laxoberon-kuulia, Duphalac-liuosta, Vi-Sibilin -kuitujauhetta ja joutunut jopa turvautumaan peräruiskeeseen... Perinteiset veden juonnit ja liikunnat eivät tee yhtään mitään. Tuntuu, että ihan sama mitä keinoja yrittää, niin tukossa ollaan. Ärsyttävää, kun on jatkuvasti täysi ja ähky olo, sekä ajoittain jopa hankala hengittää. Mutta eikai se auta kuin yrittää jatkaa vaan tätä pehmityskuuria ja keskittyä entistä enemmän siihen, että tulee saatua riittävästi kuituja ja nestettä.

Ei mitään ihmeellistä - and I love it

Fyysinen vointi, mieliala ja ylipäätään ELÄMÄ on ollut hyvin seesteistä viimeiset pari viikkoa. Jes! Luulen, että osittain tuosta lääkärikäynnistä oli apua (ja sain muuten varattua psykiatrisen sairaanhoitajan ajankin). Toinen arkea rauhoittava tekijä on, että olen siirtynyt osittain koronapuhelintyöhön eli asiakaskontakteja on kasvokkain vain joka toinen viikko. Toki puhelinhommassakin joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta se on ihan eri asia, kun ei tarvitse omasta ulkoisesta habituksesta ja paniikkioireista huolehtia. No, tässä on toki kääntöpuolena se, että nyt minun oletetaan hoitavan normaali vastaanottotyöni puolet vähemmällä ajalla, joten läsnäoloviikkoni koululla tulevat olemaan hyvin kiireisiä... Mutta katsotaan nyt, miten lähtee sujumaan. Alustavasti olisi tarkoitus syyslomailla 9.-13.10., niin siinä ainakin tulee kaivattua lepotaukoa töistä.

Ruoka on maistunut ihan tajuttoman hyvin nyt keskiraskaudessa. Söin eilenkin kolme lämmintä ateriaa + 4 välipalaa, hahhah. Liikuntapuolta olen hiukan pyrkinyt nyt lisäämään, toki juoksulenkit ovat enää 2-3km mittaisia ja joutuu välillä myös kävelemään (alaselkä kipeytyy ihan hulluna). Kuntosalitreenitkin ovat aika pienillä painoilla kilkuttelua, mutta säännöllisyyshän tässä varmaan olisikin se avain, eikä tehot / määrät. Verenpaineet ovat pysyneet 100-110/65-75 kieppeillä, joten eipä niissäkään mitään kummempaa. Ja mikä ihaninta, pampula on alkanut pyöriä ja potkia oikein tuntuvasti <3 Ei liikkeitä koko aikaa tunnu, mutta lähes päivittäin kyllä ja joskus oikeasti ihan jäätäviä muljahduksia. Ei voi erehtyä, mistä on kyse! 

Seuraavaksi varmaan uutta kerrottavaa rakenneultran jälkeen 23.9. Pian sekin jo on, iik.