Tunnelmia lääkärikäynnin jälkeen

Viikko sitten kävimme lapsettomuustutkimuksien alkukartoituksessa. Jännitti yllättävän paljon etukäteen, mutta onneksi lääkäri oli mukava ja valoi meihin toivoa: hänen mukaansa vain 50% meidän ikäisistämme pariskunnista on vuoden yrittämisen jälkeen raskaana, 80% tulee raskaaksi kahden vuoden aikana. Sinällään emme ole vielä mitenkään harvinaisessa porukassa, vaikkei vauvaa ole kuulunutkaan. Oli myös kiva kuulla, että hän piti meitä nuorina, itse kun tässä olen ajatellut munasarjojeni vetävän suunnilleen viimeisiään.

Meissä ei kummassakaan esitietojen perusteella pitäisi olla mitään pahasti vialla, huh. Minulle tehtiin UÄ-tutkimus alateitse ja siellä kaikki ok. Lääkäri tiesi kertoa minun ovuloineen oikeasta munasarjasta ja että kohdun limakalvon paksuus oli normaali kierron vaiheeseen nähden. Lyhyt luteaalivaiheeni ei herättänyt lääkärissä huolta (tosin OmaKantaan hän oli kirjoittanut ovulaatioajankohdaksi kp 16, vaikka tuolloin on yleensä vasta ovulaatioTESTI positiivisena). Myöskään endometrioosikudosta ei ollut ultrassa näkyvillä, eli raskautumiseen ei senkään puolesta pitäisi olla esteitä.

Seuraava askel on, että mieheltä tutkitaan siittiöt ja minulta otetaan parit verikokeet (PVK, ferritiini, prolaktiini, kilpirauhasarvot). Jos niissä kaikki kunnossa, niin ei ole indikaatiota lähteä hoitamaan lapsettomuutta ainakaan toistaiseksi. Miehen kanssa jo juteltiinkin, että eiköhän ainakin kesän yli vielä katsella tilannetta ja palataan sitten syksyllä asiaan, jollen edelleenkään ole raskaana.

Ihan helpottunut olo, että tuli käytyä. Yllättävän edullistakin oli, käynti ultrineen päivineen maksoi vain noin 120e. Mehiläisellä oli jokin kampanja, että helmikuussa ajanvarauksen tehneet saavat ensikäynnin -50%, eli kannattaa seurata näitä "alennusmyyntejä". Labrat toki ovat sitten oma lukunsa, siemennesteanalyysin hinta pyörii 80-90e välillä ja minun verikokeeni tulisivat yksityisellä maksamaan yli 200e. Taidan kuitenkin pyytää lähetettä edellämainittuihin kokeisiin terveysaseman lääkäriltä, kun sattuneesta syystä minulla on työn kautta lääkärikontakteja kuitenkin olemassa.
- A

Kipukohtauksia

Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen kuukautisten jälkeisellä viikolla kärsinyt kipukohtauksista. Kalenteria selatessani laskin yhteensä 5-6 kohtausta, joista ensimmäinen ajoittuu joulukuulle 2017. Kohtaukset provosoituvat kovasta tärinästä, useimmiten siis minun kohdallani juoksulenkistä.

Viimeksi tällainen kipukohtaus oli eilen, kuinkas muutenkaan kuin juoksulenkin päätteeksi. Se alkaa yleensä pienenä jomotuksena kohdun seudulla ja voimistuu siitä muutamissa minuuteissa sietämättömäksi kivuksi. Tunnetta voisi ehkä verrata menkkakipuihin, paitsi että se on 10 kertaa kovempi ja tulee aaltoina. Kipu on niin voimakas, että ei pysty liikkumaan ja on vain maattava kippurassa lattialla. Kylmä hiki nousee otsalle ja alkaa oksettaa. Noin 20-30 minuutissa kohtaus on ohi ja olo palautuu normaaliksi.

Kyllä taas eilisen jälkeen tuli fiilis, että ONNEKSI se ajanvaraus lapsettomuustutkimuksiin on tehty - ainakin saadaan katsottua ultralla, onko munasarjoista mitään jäljellä. Sitä odotellessa.