Vauhdilla eteenpäin

Isot rattaat lähtevät pyörimään yllättävän nopeasti, sillä jo joulukuun alussa pääsemme TYKS:n naistentautien klinikalle ensikäynnille. Hoitotakuu on kuulemma 3 kuukautta, mutta meidän ei onneksi tarvinnut odotella kuukauttakaan. Tuo joulukuun käynti ei vielä itsessään ole mikään hoidollinen, vaan silloin vasta suunnitellaan millä kaavalla lähdetään etenemään. Uskoisin, että tammikuussa päästään ensimmäisen IVF:n kimppuun - ja sekin on jo tosi pian, iiks.

Toinen jännittävä asia joulukuulle on, että lyömme todennäköisesti silloin kaupat lukkoon tuosta aiemmin hehkuttamastani omakotitalosta. Kuntokartoitus tehtiin tällä viikolla ja ihan ongelmattomasti se ei sujunut - kellarikerroksen huoneesta löytyi seinästä kosteusvaurio. Kun seinä sitten kokonaan purettiin, niin paljastui, että vaurio on hyvin pieni ja paikallinen, eli HUH, korjattavissa. Toki kellarikerros itsessään tulee aina olemaan jonkinlainen riski ja sitä on tarkkailtava säännöllisesti, mutta täysin huoletonta omakotitaloa tuskin on olemassakaan.

Aika paljon tapahtumia (niin iloisia kuin surullisiakin) viimeisten kuukausien aikana. Tuntuu, ettei sellaista rentoa yhdessäolemista ole miehen kanssa ehtinyt oikein ollakaan, vaan kyse on aina jostain velvollisuudesta. Ensin lapsettomuushoidot kaikkine kommervenkkeineen. Sitten talokauppojen suunnittelua ja siihen liittyvien pankkiasioiden selvittelyjä ym. Lisäksi mies vaihtoi äskettäin työpaikkaa, jonka seurauksena hänen työmatkansa ovat 1h/suunta ja päivälle tulee pituutta enemmän kuin tarpeeksi.

No, vaihe kerrallaan, kyllä kai se tästä jossain vaiheessa taas muuttuu helpommaksi.

"Hei, haluaisimme lähetteen IVF-hoitoon"

Näillä sanoilla ilmoitin tänään lapsettomuusklinikalle, että inseminaatiot eivät valitettavasti meidän kohdallamme tuoneet raskausonnea. Yksi ovi on sulkeutunut, mikä on tietyllä tavalla ihan helpottavaa, koska nyt voidaan siirtyä ajatuksissamme eteenpäin. Seuraava askel onkin sitten IVF-hoito, johon kutsu tipahtaa postissa 3 kuukauden kuluessa. Toimenpide pelottaa jo valmiiksi, mutta haluan kyllä senkin tien käydä läpi, jotta ei tarvitse myöhemmin jossitella asialla.

2 negatiivista testiä

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja sekös stressaa. Olenko raskaana vai en? Ainakin testien perusteella huonolta vaikuttaa.

Eilisellä apteekkireissulla mukaani tarttui RFSU:n 8 kappaleen raskaustestipaketti, jota oli tietysti päästävä testaamaan justhetinyt. Tein siis ensimmäisen raskaustestin eilen iltapäivästä (dpo 13) ja toisen tänään aamulla (dpo 14). Kummatkin negatiivisia, vaikka kuinka yritti tihrustaa ja kuvitella haamuviivoja. Virallinen testipäivä olisi sunnuntaina (dpo 16) mutta vaikea uskoa, että yhtäkkiä testi muuttuisikin positiiviseksi, koska kyllähän siinä jotain värin tynkää pitäisi olla jo nyt, jos raskaus olisi alkanut.

Taitaa olla niin, että Lugesteronit vaan viivyttelevät kuukautisia (tai tällaisia kokemuksia ainakin netistä luin ja mitä lukee netissä, on pakko olla totta). Lämpökään ei ole vielä laskenut, edelleen näyttää 37,7. Eiköhän niitä pirulaisia saada odotella vielä päivä tai pari.

Jokojokojokojokojoko?

On kulunut 12 päivää inseminaatiosta, joka tarkoittaa että on viimeisen Lugesteron-kapselin vuoro ja lisäksi tänään / huomenna kuukautisten pitäisi alkaa. Sellaista orastavaa alaselkäsärkyä on, joka yleensä tarkoittaa menkkojen olevan jo lähellä... Mutta toisaalta lämpötila pysyttelee edelleen koholla (37,5-37,7) ja tärisen kylmästä heti, jos en ole nenää myöten peiton alla. Muuten mitään mahdolliseen raskauteen viittaavaa oiretta ei ole.

Tällä hetkellä on täysin eri fiilis kuin viimeksi kirjoitellessani, en nimittäin usko yhtään olevani raskaana. Olen palannut siihen "alkais ne menkat sitten jo, niin pääsis jännityksestä" -moodiin. Miksi hedelmöittyminen tapahtuisi nyt, kun ei ole aiemminkaan tärpännyt? Niinpä.

Turvotus ja jomotus alavatsassa

Tänään kiertopäivä 22, inseminaatiosta 10 päivää. Heräsin tänään aamulla 2,5kg painavampana perjantaihin verrattuna. Vatsa on aivan pinkeänä ja ulkonäöllisesti muistuttaa enemmän tynnyriä kuin ihmiskehon osaa. Lisäksi olen jo useamman päivän ajan kärsinyt alavatsan menkkatyyppisestä jomotuksesta ja oikealle painottuvista terävistä, repäisevistä kivuista.

On tosi outo olo. Tavallaan olen jotenkin tosi varma, että nyt on tärpännyt, koska oireilu on niin erilaista kuin ennen. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että kroppaani on tässä kierrossa tungettu jälleen neljää eri hormonilääkettä, joista kaksi on vieläpä entuudestaan vieraita eikä siis tiedä yhtään, kuinka kroppa niihin reagoi.

Nyt alkaa kyllä jännittää. Muutama päivä pitäisi vielä jaksaa odotella.

It buuuurns

Gonapeptyl, nimittäin. Laitoin sen tänään aamulla ja teki kyllä kipeämpää kuin esimerkiksi Pregnyl. Jälkimmäinen ei ole tuntunut oikeastaan missään, ei pistämisen aikana eikä sen jälkeen. Gonapeptyl kirveli jo pistäessä ja välittömästi sen jälkeen iho lehahti punaiseksi ja kutisevaksi pistoalueelta. Sitten jäädäänkin odottelemaan, tuleeko jotain jälkioireiluja tai pahimmassa tapauksessa OHSS (ovarian hyperstimulation syndrome, jossa munasarjat täyttyvät nesteellä ja turpoavat). Toivotaan kuitenkin, että säästyisi edelleenkin niiltä rajuimmilta oireilta. Aikamoisia aineita sitä itseensä suostuukin tökkimään.

Inseminaatiosta on nyt viikko, eikä olo tunnu mitenkään poikkeavalta - usko raskautumiseen on aika lailla olematon. Jos oikein miettimällä miettii, niin alavatsassa on parina viime päivänä ollut sellaisia viiltäviä tuntemuksia ja nännit ovat aristelleet. Niin ja kasvoihin on tullut taas pari todella syvää ja kipeää paisetta, mutta tämän oletan johtuvan Pregnylistä, koska myös viimeksi ihoni reagoi tällä tavalla kyseiseen lääkkeeseen.

Jotenkin sitä vain odottaa, että ne menkat sieltä alkaisivat ja pääsisi tästä hoitorumbasta vihdoin jo eteenpäin, elämään normaalia elämää edes hetkeksi. Kunnes IVF tietysti alkaa.

Virstanpylväitä lähiviikoille

Se olisi sitten 10 päivää Lugesteronin käyttöä edessä. Eilen oli ensimmäisen kapselin vuoro enkä ainakaan välittömästi huomannut mitään haittavaikutuksia. Mutta sellaisen jännä huomion tein paketin kyljestä, että samoja kapseleita voi siis ottaa kahta eri reittiä; emättimen tai suun kautta. Piti muutaman kerran tavata pakkausseloste läpi, että olenko nyt ymmärtänyt lääkärin puheista jotain väärin, kun minulle nimenomaan määrättiin nuo otettavaksi alakautta eikä puhuttukaan suun kautta ottamisesta. Mutta näin se on, että vähän käyttöaiheesta riippuen kapseleita voidaan käyttää eri tavoin - hedelmöityshoidossa kuitenkin useimmiten emätinkapselina.

Seuraavat tärkeät päivämäärät ovat:

- 8.11., jolloin pistän Gonapeptylin. Jos alkio on kehittymässä, sen pitäisi juuri tuona päivänä olla kiinnittymässä ja injektion tarkoitus on avustaa asiassa.
- 13.11., viimeinen Lugesteron-kapseli (ja oletettavasti myös menkat alkavat, jos en ole raskaana tai jos Lugesteron ei lykkää menkkoja eteenpäin).
- 17.11., päivä jota en uskalla ajatellakaan. Silloin saisi tehdä raskaustestin.

Viimeinen (?) inseminaatio

Terkut kolmannesta inseminaatiosta. Olosuhteet olivat jälleen kerran kohdillaan, eli miehen näyte superhyvä, minulla reilun kokoinen follikkeli irtoamassa ja niin edelleen.

Tällä kertaa lääkäri toi esille kohtuni supisteluherkkyyden. Katetria kohtuun vietäessä valittelin kohdun supistelevan ikävästi - ja itse asiassa monet gynekologiset toimenpiteet aiheuttavat samanlaista oirehdintaa. Olen ajatellut sen kuuluvan asiaan. Lääkäri kuitenkin totesi, ettei se kuulosta ihan nomaalilta ja päätellen siitä, kuinka paljon siemennestettä valui takaisinpäin operaation jälkeen, voi kohtuni hyvinkin olla turhan supisteluherkkä. Tämä luonnollisesti hankaloittaa siittiöiden kulkua oikeaan suuntaan, kun kohtuni tekee kaikkensa saadakseen ne ulos... Toivottavasti sinne jäi nyt edes jotain, koska tunsin itsekin miten iso määrä valahti pihalle.

Loppukiertoon sain Lugesteron 200mg emätinkapselit, jotka aloitan 3 päivän kuluttua. Niitä tulisi käyttää vähintään 10 päivän ajan. Sain myös yllätyksekseni vielä yhden hormonipiikin, Gonapeptylin, laitettavaksi viikon kuluttua eli oletettuna alkion kiinnittymispäivänä. Sen pitäisi jotenkin auttaa kiinnittymisessä, joten sen suurempia kyselemättä sanoin lääkärille, että yes please, gimme those hormones.

Otsikon kysymysmerkki johtuu siitä, että alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus tehdä kolme inssiä, joka on aika "perusmäärä" ennen IVF-hoitoon hakeutumista. Lääkärin mielestä meidän tapauksessamme voisi kuitenkin olla perusteltua tehdä vielä neljäs inssi, jossa käyttäisinkin Letrozolien sijaan pistettäviä (tehokkaampia) hormonilääkkeitä alkukierrossa ja ennen toimenpidettä saisin syödä vielä nitroja, jotka kuulemma rentouttavat kohtulihasta ja mahdollistavat näin siittiöiden paremman etenemisen. Kuulostaa hurjalta, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa kannattaa miettiä. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen fiilis, että ei kiitos enää yhtään inssiä. Ainakin haluan nyt parin kuukauden paussin, jonka aikana ei tarvitse miettiä kuinka mones kiertopäivä on menossa tai että milloinkas se hormonipistos pitikään taas ottaa.

Soittelen klinikalle sitten kun menkat alkavat, jolloin meille tehdään lähete IVF-jonoon. Jonottelua ei yksityissektorilla olisi ja IVF-hoidot voisi aloittaa vaikka saman tien, mutta pyydämme nyt taloudellisista syistä siirtoa julkiselle puolelle. Tähän mennessä lapsettomuuspolin käynteihin on mennyt rahaa reilu 2000e, joka mielestäni on vielä aika pieni hinta ensikäynnistä, HSSG-tutkimuksesta, labratutkimuksista ja kolmesta inssistä hormonitukilääkkeineen. Mutta IVF onkin asia erikseen, listahinta esimerkiksi Mehiläisen sivuilla on 2500-2600e ja tämä on käsittääkseni vasta se ensimmäinen vaihe, kun munasolut kerätään ja hedelmöitetään. Kun alkioita sitten pakastetaan ja sulatetaan, maksaa se lisäksi tonnin per kerta.

Ihmeitä (tai lottovoittoa) odotellessa.