Still a bad day

Jotenkin on nyt tosi ahdistunut fiilis tähän lapsettomuuteen liittyen. Tuntuu, etten pääse ollenkaan yli viime viikon pettymyksestä ja jos rahaa olisi kuin rosvopäälliköllä, varaisin varmaan heti ajan inseminaatioon, koska fuck this shit.

Haluaisin myös ihan mitä tahansa hormonitabletteja tai -piikkejä, että ovuloisin aiemmin tai vastaavasti luteaalivaihe pitenisi edes parilla päivällä. Tiedän, että lääkäri on minut tutkinut ja varmaan olisi määrännyt lääkityksiä, jos olisi katsonut sen tarpeelliseksi. Itse olen vain sitä mieltä, että normipituisessa kierrossa ovulaatio kp 17-18 on myöhäinen ja 10-päiväinen luteaalivaihe turhan lyhyt. En kyllä missään nimessä kehtaa soittaa lapsettomuuspolille ja pyytää omaan mutuun perustuen hormonilääkitystä - johan ne siellä pitäisivät minua ihan sekopäänä.

Jotain tästä lapsettomuudesta kuitenkin pitää päästä syyttämään. Eihän 1,5 vuoden yrityksen jälkeen VOI ENÄÄ OLLA kyse huonosta tuurista? Eihän?

A bad day

Jep jep, menkat. 10 päivää ovulaation jälkeen, kuten yleensäkin, ei siis vaikuttanut keltarauhashormonin popsiminen asiaan mitenkään. Kierron pituudeksi jäi nyt 23 päivää, joten ollaan taas lähtöpisteessä menkkojen kanssa häiden ja häämatkan suhteen. Vuodon pitäisi seuraavaksi tulla juuri hääviikolla, mutta eikai se auta kuin vetää Primolutit nassuun ja toivoa parasta.

Vituttaa.

Negatiivista näyttää

En sitten kuitenkaan malttanut. Kotona polttelee useampi 10mlU -testiliuska, joten päätin tuhlata yhden tänä aamuna. Negatiivistahan se näytti, kuten arvata saattaa. Nyt on kulunut suunnilleen 9-10 päivää ovulaatiosta, eli eipä tuo nyt suurimmalla osalla vielä positiivista tulosta antaisikaan vaikka raskaus olisi alkanut. Ehkä teen loppuviikosta toisen, mikäli kuukautisia ei nyt ennen sitä ala kuulumaan.

Spekulointia ja kuulostelua

Jostain syystä aivoni ovat pitkästä aikaa siinä asennossa, että uskon vahvasti tulevani raskaaksi tässä kierrossa. Tiedän sen olevan vain toiveajattelua (ja todennäköisesti turhaa sellaista), mutta ehkä kuvittelen syötyjen Terolutien sekä tehdyn HSSG-tutkimuksen jollain tavalla helpottavan raskautumista. Pettymyksen ja toiveikkuuden vaihteluahan tämä lapsettomuus tahtoo olla.

Oli miten oli, olen tässä viime päivinä kuulostellut oloani tavallista tarkemmin...

- Lämpö on ollut kuluneen viikon aikana hieman koholla, korvasta mitaten jopa hämmästyttävän korkealla! Olen eilen ja tänään mitannut 37,9 - 38,0 asteen lämpöjä. Eikä ole kyllä mitenkään kipeä olo. Ovulaation jälkeen lämpötila on ollut yleensä 37,5 - 37,6.

- Vatsaa turvottelee jatkuvasti. Tavallisesti ovulaation aikaan on pari päivää pallokalaefekti, mutta nyt se ei ole ollenkaan helpottanut, vaikka ovulaatio oli suunnilleen viikko sitten.

Vaikea kyllä sanoa, milloin kuukautiset alkavat. Luomukierrossa ovulaation jälkeen menee noin 9-10 päivää, kunnes vuoto alkaa. Nyt ei kuitenkaan ihan luomusta ole kyse, kun on Teroluteja alla ja kierto sillä tavalla "sekaisin". Kuukautissovellus taas väittää, että vasta juhannuksen jälkeen saisin odotella vuotoa alkavaksi. Ja jos perinteisemmällä kaavalla haluaa laskea, niin ovulaatiosta menkkojen alkuun on naisilla keskimäärin 14 vrk. Kuukautiset voivat siis alkaa 2-11 päivän kuluttua, hip hei.

En halua tehdä testejä turhaan liian aikaisin. Toisaalta jos nyt loogisesti miettii, että ovulaatio on ollut viikko sitten, niin siitä ainakin pari viikkoa tulisi odotella kuukautisten alkamista / raskaustestin tekemistä. Ehkä pitää vaan malttaa mielensä ja varautua myös taas siihen tuttuakin tutumpaan pettymykseen.

Positiivisella mielellä

HSSG-tutkimuksesta on nyt kulunut viikko. Koko viime viikon ajan tunsin tavallista voimakkaampaa, ovulaatiokivuksi sopivaa juilintaa oikealla munasarjassa (eli siellä, missä lääkäri totesi follikkelin olevan hyvässä kasvuvauhdissa). Lauantaina (kp 13) oli hetkellisesti myös kuukautiskivun tyylistä särkyä kauttaaltaan alavatsalla, mutta se ohittui noin puolessa tunnissa. En tiedä, johtuvatko nämä poikkeukselliset tuntemukset itse tutkimuksesta vai mahdollisesti kahden edellisen kierron keltarauhashormoneista, mutta thank god olo on nyt taas normalisoitunut. En yleensä reagoi näin voimakkaasti ovulaatioon.

Olemme tässä kierrossa olleet ehkä jopa hieman aktiivisempia yrityksen suhteen, jos vertaa edelliseen pariin kuukauteen. Toivoisin niin kovasti, että vihdoin meitä onnistaisi.

Kokemukseni HSSG-tutkimuksesta

Nyt on munanjohdinten aukiolotutkimus tehty, eikä tarvitse enää lukea vain muiden kauhukertomuksia vauva.fi -palstalta. Spoiler alert: se ei ollut ollenkaan niin kamalaa mitä etukäteen kuvittelin.

Menin vastaanotolle valmistautumatta mitenkään erityisesti, ainoastaan Burana 800mg olin ottanut esilääkitykseksi (ja katsonut, että tilillä on 220e rahaa, ettei käy nolosti maksuhetkellä). Esilääkitystä suositellaan siksi, että toimenpide voi aiheuttaa kramppimaisia, kuukautiskipuun verrattavissa olevia tuntemuksia.

Alkuun tehtiin tavallinen gynekologinen tutkimus, jossa lääkäri totesi kohdunnapukkaani painellessaan kohdun takaosan olevan hyvin aristeleva, viitaten mihinkäs muuhun kuin endometrioosiin. Muutoin kaikki tässä perustutkimuksessa oli kuten pitääkin.

Seuraavaksi asennettiin spekula ja alettiin ujuttamaan katetria kohtuun. Ikävimmältä ehkä tuntui, kun hoitaja alkoi täyttää balongia, jotta katetri pysyisi paikallaan kohdussa. Sekin kesti kuitenkin vain pienen hetken, eikä ollut missään nimessä sietämätöntä - itseäni ehkä vain ällötti koko toimenpide jostain syystä.

Itse tutkimus ei juurikaan tuntunut missään, korkeintaan pientä nipistelyä oli välillä. Lääkäri tosiaan ultralla katseli, kun hoitaja ruiskutti katetriin steriiliä vettä + ilmakuplia, jotka kulkivat iloisesti sinne minne pitääkin. Munanjohtimeni ovat siis auki! Samalla huomattiin, että aikaisesta kierron vaiheesta huolimatta oikeassa munasarjassa oli kasvamassa mahtavan kokoinen follikkeli (19,5mm) eli todennäköisesti ovulaatio on ihan juuri tapahtumassa. Tämäkin oli arvokas tieto, sillä kahdessa edellisessä kierrossa olen syönyt Teroluteja ja ilmeisesti niillä on nyt ollut jotain vaikutusta tähän aikaistuneeseen ovulaatioon.

Sovimme lääkärin kanssa, että koska missään ei ole sellaista "näkyvää vikaa" niin odotellaan vielä haluamamme aika hoitojen aloittamisen suhteen. Miehen kanssa alustavasti keskusteltiin, että ehkä syksyllä voisi lähteä liikkeelle inseminaatiosta. Vietetään nyt ensin välissä kuitenkin rento ja kiva kesä häiden, matkustelun ja muun mukavan merkeissä.