Nyt on ensimmäinen hedelmöityshoitokerta paketissa. Samalla
jotenkin helpottunut fiilis, että saadaan lapsettomuuteen apua, mutta
toisaalta myös konkretisoituu pettymys omaa kroppaa kohtaan. En ihan
oikeasti sitten tullutkaan luonnollisesti raskaaksi. Sitä ajatusta
joutuu varmaan prosessoimaan hetken jos toisenkin.
Olin follikkeliultrasta asti jotenkin tosi täpinöissäni ja testailin ovulaatiota 2-3 kertaa päivässä, ettei se varmasti
menisi ohi. Olen tähän mennessä aina löytänyt ovulaation
ongelmitta ihan sillä yhdellä mittauskerralla per päivä, mutta hoitojen
lähestyminen ja kovemmat panokset saivat minut epäilemään itseäni.
Torstaina
12.9. tein aamusta vielä kertaalleen ovulaatiotestin, joka näytti
edelleen negatiivista. Eikun Pregnyliä pistämään. Injektion
valmistaminen ja itse pistäminen sujuivat ihan hyvin, vaikka jännitti
kyllä kohtuuttoman paljon siihen nähden, että työkseni piikitän ihmisiä
lähes päivittäin... Mutta onhan se eri, kun joutuu omaan vatsamakkaraan
tuikkaamaan. Pistoksen jälkeen en huomannut olossani suurta muutosta,
pientä kirvelyä pistokohdassa oli, mutta that's it.
Perjantaina
13. päivä (ennusmerkit kohdillaan, hehheh) klo 11:00 suoritettiin
inseminaatio. Mies oli käynyt labrassa heti aamutuimaan, jotta kaikki
olisi valmista toimenpidettä varten - siittiöiden käsittelyssä meinaan
kestää pari tuntia. Siittiöiden laatu, liikkuvuus ja määrä oli erinomainen. Kohdun limakalvokin oli sopivan paksuinen. Follikkelini koko oli yllättäen vain 18 mm, eli se ei olisi muka kasvanut maanantaista kuin reilun millin - lääkäri epäili, että munarakkula on saattanut jo puhjeta ja sen ympärillä oleva nestekerros sitä myöten poistua. Kuitenkin vielä eilen ovulaatiotesti oli negatiivinen, eli tuo puhkeaminen olisi nyt tapahtunut sitten ihan äskettäin. Inseminaatio ajoittui siis siinä mielessä ihan hyvälle päivälle.
Inseminaatio toimenpiteenä oli melko helppo ja kesti 5-10 minuuttia. Muutamia kertoja vihlaisi ja tuntui inhottavaa painetta alavatsalla kun "työkaluja" asetettiin paikalleen, mutta itse siittiöiden ruiskutus nyt ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Suositeltavaa on, että inseminaatioon mennessä rakko ei ole aivan tyhjillään, sillä silloin kohdunkaula kai tekee jonkinlaisen mutkan, joka hankaloittaa katetrin kulkua.
Nyt sitten odotellaan tuo otsikossakin mainittu 16 päivää ennen kuin raskaustestin saa tehdä. Toki jos (kun) kuukautiset alkavat tuolla puolentoista viikon kuluttua, niin testiä ei tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti