Surkea tuuri jatkuu - ei siirtoa tässäkään kuussa

Pakastealkio antaa odottaa itseään vieläkin, ovulaatioplussa kun tuli TAAS näin maanantain kunniaksi. On jo viides kerta putkeen, kun ovis tulee maanantaina - millä helvetin todennäköisyydellä?? Toki meillä on ollut muitakin mutkia matkassa, mm. hoitajien lakko ja klinikan sulku muuton vuoksi. Mutta nyt sitten kaksi siirtoa on peruttu väärän ovulaatioajankohdan takia.

Alan epäillä, ettei meille koskaan tule toista vauvaa. Universumi huutaa kaikin voimin, että näin ei ole tarkoitettu, senkin idiootit. Ja me roikumme vain edelleen toivon kipinässä kiinni, yrittäen taistella maailmankaikkeutta vastaan.

Enpä vain tiedä, kuinka kauan tätä enää jaksamme.

Kiertopäivä 13, ei vielä ovulaatiota

Tiedän (kroppani tuntien), että ovis todennäköisesti tulee vasta kp 17 tienoilla, mutta silti joka aamu sydän pamppaillen rynnistän vessaan testiä tekemään.

Mielestäni olen tunnistanut jo ovulaatiota ennakoivia valkovuotolimoja. Myös jomotusta on molemmissa munasarjoissa - mikä on kylläkin hieman epätyypillistä, sillä yleensä tuntemuksia on vain jommalla kummalla puolella. Mutta joo, tavallisesti nämä oireet tulevat pari päivää ennen kuin testi muuttuu positiiviseksi.

Jospa jo huomenna tulisi plussa?

Alkionsiirtoon sittenkin?

 Olimme siinä uskossa, ettei alkionsiirtoa voida tehdä nyt toukokuussa, koska perheessämme jylläsi korona kolmisen viikkoa sitten. Klinikalta näytettiin kuitenkin vihreää valoa, sillä mies oli ainut positiivisen testin tehnyt (minun testinihän ei näyttänyt missään vaiheessa positiivista, oireeni olivatkin paljon lievemmät kuin muilla perheenjäsenillä) eikä hänen läsnäoloaan tarvita alkionsiirrossa, ja muutenkin siirron hetkellä tartunnasta olisi jo yli kuukausi aikaa.

Joten ovulaatiotestit käyttöön ja kohti... En tiedä mitä. Pettymystä, onnistumista? 

Ei voittoa 10

Kymmenennen yrityskierron kunniaksi menkat päättivät tulla 10 päivää ovulaation jälkeen. Yleensä luteaalivaihe on ollut 11-12 päivää, eli tämä kyllä jäi aika naftiksi. No eipä sillä väliä, kun ei natsaa niin ei natsaa.

Nyt onneksi voin keskittyä rauhassa tulevaan viikonloppuun, eikä tarvitse kuumotella menkkojen alkamista.

Voimia kaikille, joille tuleva sunnuntai on vuoden kipeintä aikaa.

Minä olen muutakin

Kuukautisia odotellessa yritän pitää itseni kiireisenä ja ajatukset muualla. Niiden pirulaisten pitäisi alkaa juuri sopivasti lapsettomien lauantaina tai äitienpäivänä. Siinä onkin kaksi kategoriaa, joihin molempiin sujahdan yllättävän mutkattomasti. Molemmat puolet ovat olemassa, osana minua, mutta toisistaan irrallisina palasina.

Jostain syystä en ollenkaan nyt haluaisi vastaanottaa sitä pettymystä, jonka kuukautisten alku tuo tullessaan. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän alkionsiirron olevan tulevassa kierrossa mahdotonta sairastetun koronan takia, eli menkat eivät tuo tullessaan mitään hyvää. 

Olen pidempään ollut jo henkisesti aika lujilla, kuten ehkä teksteistäkin on ollut aistittavissa. Äitiys on viime aikoina kuluttanut minua tavallista enemmän, johtuen lapsen sairastelukierteestä, miehen pitkittyneistä työpäivistä ja minun oman aikani puutteesta. Siihen päälle tämä jatkuva stressaaminen lapsettomuushoidoista.

Tulevalle viikonlopulle olenkin varannut ensimmäistä kertaa ikinä hotellihuoneen vain minulle! Päivällä käydään ensin ystävän kanssa lounaalla, josta ajattelin jatkaa hotelliin päikkäreille ja illemmalla ehkä pitkä juoksulenkki kaikessa rauhassa (riippuu miten koronasta toipuminen edistyy) sekä aivan varmasti pussillinen irtokarkkeja + hömppätelkkaria hotellihuoneessa.

Viikonloppuun tulee väkisinkin mahtumaan myös palauttavaa, rentouttavaa ja ihanaa aikaa. Kuukautisten alku ei määrittele koko viikonloppuani. Minä ansaitsen enemmän.