Dpo 10 = nega

En malttanut enää mieltäni, tänään kp 27 oli pakko testata. Ovulaatiosta on nyt ainakin 10 päivää, eli jotain pitäisi jo näkyä, mikäli raskaus olisi alkanut. Mutta selvä negatiivinenhan sieltä tuli. Myös kaikki aiemmin listaamani oireet ovat poistuneet, eli eiköhän kuukautisia saa odotella seuraavan parin päivän sisällä alkavaksi. Harmi, sillä jos kierto olisi venynyt vähän vielä pidemmälle loka-marraskuun taiteeseen, niin olisi mahdollisesti päästy siihen IVF:ään jo tulevasta kierrosta. Mutta se sitten siirtyy sinne marraskuun lopulle. En jaksaisi enää odottaa tyhjäkäynnillä.

Voisiko se olla

Lisää oireita listaan.

Kipeät nännit. Kipu tuntuu vain koskiessa, eikä ole mitenkään infernaalista, mutta inhottavaa kylläkin. Ja siis pelkästään nännit, ei rinnat, jotka nekin toisaalta vaikuttavat jotenkin aiempaa suuremmilta? Tähän olen kiinnittänyt huomiota siksi, että ekan raskauden jälkeen jo valmiiksi pienet tissini "tyhjenivät" olemattomiin ja alkoivat roikkua, mutta nyt kummastelen niihin ilmestynyttä lisätäytettä.

Hajuherkkyys on nousussa, nimittäin lapsen vaippatuotokset ovat saaneet aikaan nenän nyrpistelyä... Jokin vain haisee erilaiselta kuin ennen. Voihan se olla, että ollaan vaan syöty jotain sellaista mikä saa tämän aikaiseksi.

Tänään on ollut koko päivän jotenkin heikko olo. Sellainen... Krapulainen? Vähän tärisyttää ja pala kurkussa. Ehkä olen tosin syönytkin vähän huonosti.

Olen pitkän tauon jälkeen nukkunut taas päiväunia. En koe olevani erityisen loppu, mutta samalla kun lapsi simahtaa niin sammun minäkin (suom. huom. jos en siis ole töissä). Myös öisin olen nukkunut ihan älyttömän sikeästi ilman mitään lisäapuja, kun normaalisti tarvitsen korvatulpat ja täyden hiljaisuuden pystyäkseni rauhoittumaan.

Seksuaalinen halukkuus on pysynyt ovulaation jälkeen koholla. Tavallisesti suurimmat himot ovat oviksen aikoihin ja loppukierrossa eletään kuivaa kautta, mutta nyt meininki on edelleen hyvä.

Vatsaa nipistelee ja teräviä vihlaisuja tuntuu aika paljon, mutta tämä ei oikeastaan ole poikkeuksellista kierron tässä vaiheessa ja tuskin siis tarkoittaa raskauden suhteen yhtään mitään. Mainitaan nyt kuitenkin.

Parin päivän päästä sitten naurattaa taas, kun huomaa ettei näistäkään oireista mikään tarkoittanut mitään. 

Sellainen tunne

Että olisin raskaana. Tiedän, ei siinä ole mitään järkeä tällä taustalla. Ja joo, näitä tuntemuksia ja epäilyjä on ollut aiemminkin, eivätkä ne ikinä ole pitäneet paikkaansa.

Täytyy silti vähän spekuloida, koska oireita on ollut jos jonkinlaista. Ovulaatiosta on nyt arviolta viikko, +-2 päivää. Keskiviikosta perjantaihin vatsani oli SEKAISIN, niin pahasti etten oikein pystynyt syömään mitään ja vessanpönttö oli paras ystäväni. Nyt ripuli on onneksi ohittunut, mutta voi luoja mikä TURVOTUS on tullut tilalle. Vatsa on ihan ilmapallo. Yksi ovulaation jälkeinen oire myös loistaa poissaolollaan, en nimittäin ole YHTÄÄN KIUKKUINEN. Itkuinen kyllä, mikä sekin on tavallista ennen kuukautisia. Mutta useimmiten olen siis ennemminkin kuin raivohärkä ja kaikki vituttaa. 

Koska sitä voisi testata?

Sisko ehti ensin

Kirjoitin kesäkuussa, että siskollani on raskaustoive heti heinäkuisten häidensä jälkeen. No nyt sieltä sitten on pikkuinen tulossa. Ihan iloinen uutinen, ei siis tuntunut itsestä mitenkään pahalta jos en nyt ihan onnenkyyneliinkään purskahtanut. 

Juteltiin hänen voinnistaan ja alkuraskauden fiiliksistään. Hän suhtautui tapansa mukaan rennosti ja positiivisesti kaikkeen, vailla huolta huomisesta. Oli kuulemma testin jälkeen "huutoitkenyt onnesta", jonka voin hyvin kuvitella 😂 Totesin hänelle, että itse en voi samaistua oikeastaan mihinkään mitä hän kertoi, sillä oma raskauteni oli pelkoa ja ahdistusta alusta loppuun ja vaikka vauvaa oli toivottu pieni ikuisuus, en positiivisen testin jälkeen tuntenut oikein mitään. Hän ei myöskään ollut ajatellut varhaisultran varaamista tai mitään muitakaan virstanpylväitä, mikä itsestäni tuntui absurdilta kun itse on aina ollut päivälleen tietoinen kiertonsa (ja silloin aikanaan raskauden) kulusta.

Minun pitää yrittää unohtaa omat ajatukseni ja muistaa, että joillakin asiat tosiaan menevät kivasti ja helposti. Eikä jokaiseen keskusteluun tarvitse tuoda omaa negatiivisuuttaan. Yritän muistaa sen.

Tuntuu sittenkin aika pahalta

 Olen tässä jo pidempään, oikeastaan lapsen syntymän jälkeen ollut sellaisessa kuplassa, että raskausuutiset eivät minua suuremmin ole hetkauttaneet. Tottakai se aina on hieman pistänyt mietteliääksi, että TAASKO joku tuli noin vain raskaaksi. Ja ajoittaisia aallonpohjia on koettu, sitä ei käy kieltäminen. Mutta vaikka olemme tässä reilun vuoden yrittäneet toista lasta tuloksetta, ei se ole tuntunut tietystikään niin pahalta kuin ekalla kerralla, jolloin oli vielä suuri pelko jäädä kokonaan lapsettomaksi. Tuolloin ultrakuvat ja pyöristyneet vatsat olivat suorastaan myrkkyä.

Nyt kuitenkin huomaan, että kupla on puhkeamaisillaan. Olen lähiaikoina törmännyt pariin puolituttuun äiti-ihmiseen, joilla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Heille molemmille oli syntynyt juuri vauva. Epäreilua, huomaan ajattelevani. Miksi nuo ovat saaneet lapset sellaisella ikäerolla kuin minä olisin halunnut? Jos olisin raskautunut heti kun jätimme ehkäisyn pois, meillä olisi jo puolivuotias kotona.

Edelleen olen kiitollinen ja onnellinen jo olemassa olevasta ihanasta, terveestä lapsesta (ärsyttää, että tätäkin vähän niin kuin kuuluu hokea, ettei kukaan vain pahoita mieltään) ja elämämme tulee olemaan täysipainoista ja hyvää jatkossakin, vaikka toista lasta ei tulisikaan. Ihminen on silti kumma olento, kun aina pitää yrittää saada jotain enemmän. Myös minä olen ihminen, ja myös minä haluan enemmän.

Marras-joulukuussa tapahtuu

Kävimme viikko sitten IVF-suunnittelukäynnillä, jossa todettiin, että meidät voidaan ottaa marraskuussa hoitoihin. Paljon riippuukin nyt siitä, tulevatko kuukautiseni 31.10. vai 1.11. - jos ensiksi mainittuna ajankohtana, niin hoidot lykkääntyvät seuraaviin kuukautisiin asti, mutta jos kuukautiset alkavatkin vasta marraskuun puolella, niin hoito päästään aloittamaan heti, sillä jonopaikkamme on tuo marraskuu. On se tarkkaa.

Käynnillä ei sinällään tapahtunut mitään ihmeellistä. Minut ultrattiin (joka oli aika epämiellyttävää kuukautisten ollessa juuri käynnissä...) ja todettiin munarakkulareserviä olevan edelleenkin mukavasti, eli hoito voitaisiin toteuttaa lyhyen kaavan mukaan ja pienillä lääkeannoksilla. Lääkäri huomasi myös parisenttisen endometrioosipesäkkeen jossain päin kohtuonteloa, mikä ei tietenkään ollut mukava uutinen, mutta sijainti oli onneksi sellainen, ettei hoitoihin tai raskautumiseen vaikuta mitenkään. Tätä ollaan epäilty voimakkaiden kuukautiskipujen ja muiden oireilujen taustalle jo pitkään, joten ei oikeastaan yllätä, että nyt vihdoin ultrassakin näkyy jotakin.

Seuraavaksi käymme miehen kanssa HIV-, hepatiitti- ja kuppaseulonnassa. Kaikki muu tapahtuukin sen mukaan, miten ne kuukautiset sieltä suvaitsevat tulla. Luultavasti kuitenkin seuraava vuoto on jo lokakuussa, eli henkisesti voinee varautua siihen, että vasta marraskuun lopulla aloitetaan lääkitys ja joulukuun puolella olisi sitten se munasolupunktio.

No, tämän vuoden puolella kuitenkin jo tapahtuu jotain konkreettista, kunhan vaan pysytään terveinä.