Totuuden hetki

Kivaa perjantaita vaan, täällä ollaan oltu hereillä jo klo 04:17 lähtien. Se on meinaan virallinen testipäivä tänään!

Aamulla tein ohjeen mukaisesti kotitestin, johon tottakai tiesin ilmestyvän kaksi viivaa, koska ne siinä jo aiemminkin olivat näkyneet. Olisin ehkä kuitenkin odottanut testiviivan olevan tummempi, koska nyt mielestäni se oli vahvuudeltaan samaa luokkaa kuin 2 päivää sitten. Toki esim. virtsan väkevyys vaikuttaa tulokseen, olosuhteita ei sen puolesta voi saada täysin stabiiliksi. Pienen panikoinnin jälkeen päätin, että koska vuoto ei ole alkanut ja testi on kuitenkin positiivinen, voisin palata viime päivät vallinneeseen zen-olotilaan.

 

 

... Ja ei varmaan tule yllärinä, ettei levollisuudesta ollut loppupäivänä enää tietoakaan. Olin alunperin varannut hcg-verikokeen ensi viikolle, mutta labran aikatauluja uudelleen selatessani huomasin, että myös tähän perjantaille oli ilmestynyt yksi vapaa aika. Kävin siis sittenkin jo tänään verikokeilla klo 11, koska pakkosaadahetitietääkaikkinyt. Ainoastaan jännitti, että ehtiikö tulos valmistua saman päivän aikana ja vielä niin, että joku lapsettomuushoitajista kerkeää kommentoida arvoa minulle. Minulla ei nimittäin ollut käryäkään, paljonko a) raskausviikkoja on tällä hetkellä tai b) raskaushormoniarvon pitäisi olla tässä vaiheessa. Pelkkä numeraalinen arvo ei juuri lohduttaisi epävarmaa mieltäni. No, onneksi tajusin kysyä asiaa jo etukäteen Kaiku-palvelun kautta ja minulle vastattiin, että yli 100 arvo tässä kohtaa on riittävä.

Iltapäivä meni sitten OmaKantaa kurkkiessa. Töissäkin on koronan vuoksi ollut niin hiljaista, että aika tuntui suorastaan pysähtyneen.

Vihdoin tulos saapui. 116. En tiennyt, itkiskö vai nauraisiko. Sain heti onnittelut lapsettomuusklinikalta. Ajanvaraus varhaisultraan on kesäkuun puolivälissä. Ensimmäinen neuvola-aikakin pitäisi varata. Uskottava se on - OLEN RASKAANA!

Viiva vahvistuu

Voiko tämä olla tottakaan? 1,5 vuorokaudessa testiviiva oli jälleen vahvistunut. Viimeksi viiva pysyi hailakkana koko testausjakson ajan, mutta nyt se tulee päivä päivältä paremmin esille. Mies ei tosin tätä asiaa aamulla intoillessani oikein allekirjoittanut, vaan hänen mielestään viiva näytti samanlaiselta kuin toissapäivänä - ja siitähän minä vetäsin kunnon turhanpäiväiset hormonimyrskyraivarit. Raasu ei huomaa eroa edes silloin, jos olen käynyt kampaajalla värjäämässä hiuksia, niin ei ehkä pitäisi olettaa, että pieni sävymuutos raskaustestissäkään hahmottuu ensisilmäyksellä. Kyllä hän sitten kuvia vertaamalla huomasi, että kehitystä on tapahtunut. Mutta huhhuh, vaikkei ahdistus lapsettomuushoidoista ehkä muuten arkisessa elämässä näykään, niin tällaisissa tilanteissa se sitten nousee pinnalle: minä skitsoilen pienistä asioista ja mies on viimeiseen asti pessimisti. Ilon vaihtumista pettymykseen tässä molemmat pelkäävät, mutta reagointi asiaan on vain erilaista (ja se sallittakoon).

Fyysisesti olo on todella hyvä, kuten olettaa saattaa. Henkisellä puolella on tietenkin vaihtelua enemmän, kuten edellisen kappaleen esimerkkitarinasta voi päätellä, mutta jotenkin olen silti edelleen pääsääntöisesti rauhallisin mielin. Olin jopa niin uskalias, että varasin jo ensi viikolle labra-ajan hcg:n mittausta varten. Pieni piru takaraivossa tosin hokee, että olen ihan liian luottavaisin mielin liikenteessä, että turhaan elättelen toivoa raskauden normaalista jatkumisesta. Paljon mahdollista, ettei tässäkään hyvin käy, mutta olen alusta asti asennoitunut niin etten murehtimalla voi kuitenkaan keskenmenoa estää, joten yritän ajatella kaiken positiivisen kautta ja nauttia näistä pienistä onnistumisen hetkistä.

Picture says it all

Nyt ei enää tarvitse arvuutella, onko silmissä vikaa - kyllähän siinä viiva ihan selkeästi on! <3 Kuvan testi on tehty eilen illalla (pp 7) ja oli kyllä puolessatoista vuorokaudessa tullut plussa todella hyvin näkyviin. Sunnuntain aamupissasta tehdystä testistähän ei saanut edes kunnollista kuvaa, mutta tämä näkyi heti ongelmitta.

Vielä en kuitenkaan uskalla ihan täysillä riemuita. Pitää jaksaa odottaa viralliseen testipäivään ja sen jälkeen käydä vielä ensi viikolla verikokeilla hcg-arvon mittauksessa, ennen kuin nostetaan (alkoholittomat) skumppamaljat. Ennusmerkit vaikuttavat kuitenkin lupaavilta, sillä vuoto on pysynyt poissa ja tosiaan tämä haalea plussakin ilmestyi jo monta päivää etuajassa.

Jännäksi menee

Piinapäivä 7. Ei näy edelleenkään vuotoa. Ollaan päästy jo vuorokauden verran pidemmälle kuin viimeksi, hurraa! Pienestä sitä ihminen voikin olla tyytyväinen.

Varsinaisia menkkakipujakaan ei ole, jostain syystä ne helpottivat kun alkionsiirrosta oli kulunut pari päivää. Ei vatsa nyt ihan normaaliltakaan tietysti tunnu, on meinaan aikamoinen turvotus päällä parhaillaan ja farkkujen nappia on tuskallista pitää kiinni. Saattaa toki liittyä ihan vaan lähestyviin menkkoihin, nyt on kierron päivä 27.

Edellisessä postauksessa mainitsemani allergiaoireet sentään ovat väistyneet. Uskon, että selityksenä allergiakohtaukselle oli 11 km juoksulenkki metsän ja peltojen keskellä. Ei kaupunkilaistyttö tiennyt, mihin ryhtyi! Hengitin varmaan keuhkot ja nenäontelot aivan täyteen siitepölyä, eikai siinä allergiatabletti silloin mitään autakaan. Nyt kun on taas sadellut, on selvästi helpompi hengittää ja tänäänkin jaksoin ongelmitta kävellä töihin 7 km. Nenäkannulle muuten myös vahva suositus täältä päin, se huuhtoi aika hyvin kaiken ylimääräisen nenästä pihalle.

Palelu ja kipeä olo jatkuu, kuten on jatkunut siirtopäivästä lähtien. Lämpö on korvasta mitattuna 37,6 eli aika tavallinen ovulaation jälkeinen arvo. Väsymystäkin on, mutta hankala sanoa johtuuko se esim. allergialääkkeen vaikutuksesta. Ja tuntuu toisaalta muutenkin, että olen ollu ihan loppu koko kevään.

Mikään oireista ei kuitenkaan nyt ole sellainen, että häiritsisi jokapäiväistä elämää (paitsi ehkä tämä turvotus ja mahan nipistely, jotka ovat sen verran voimakkaita, ettei niitä oikein pysty olankohautuksella kuittaamaan). Joten mene ja tiedä, kertovatko nämä taaskaan mistään muusta kuin siitä, että olen kuulostellut omaa kroppaani liian tarkasti ja raskaustoiveita elätellen.

Huomenna teen taas raskaustestin. Jos viiva näkyi jo pp 6 haaleasti, sen pitäisi kahdessa päivässä olla vahvistunut huomattavasti. En malta odottaa aamua.

6 päivää myöhemmin... Viiva vai toiveajattelua?

En taaskaan malttanut odottaa viralliseen testipäivään, enkä edes lähelle sitä. Tänään alkionsiirrosta on kulunut tuo otsikossa mainittu 6 päivää ja on siis hyyyyvin varhaista sanoa mitään suuntaan jos toiseenkaan, MUTTA... Mielestäni raskaustestiin ilmestyi haaleista haalein viiva. Liian kirkkaassa valossa sitä ei edes erottanut, eikä siitä ollut mahdollista ottaa kuvaa. Ei siis auta kuin odottaa ainakin pari päivää, jotta näkee viivan kehityssuunnan.

Olo on tällä hetkellä tuon "plussan" suhteen aika rauhallinen. Olen oppinut viime kerrasta, että varhain saatu positiivinen tulos ei ole tae mistään. Ei siis ole sellaista "jee olen raskaana" -fiilistä, vaan enemmänkin jännitän alkaako vuoto. Edellisessä alkionsiirrossahan tiputtelu alkoi juurikin pp 6 illalla, pp 7-8 tuli vähän enemmän mutta oli kuitenkin vielä rusehtavaa, ja pp 9 se sitten muuttui kuukautisten kaltaiseksi. 

Raskausoireita en tunnista itsessäni. Viime kerralla merkittävin oire oli rintojen arkuus ja turpoaminen, mutta nyt ei ole mitään sellaista. Yksi outo juttu tosin on vaivannut minua eilisestä lähtien: olen siitepölyallerginen, mutta normaalisti olen pahimpina koivuaikoina kuitenkin pärjännyt 1-2 allergialääkkeellä per päivä, nytkin olen säännöllisesti itseäni lääkinnyt. Eilen kuitenkin aloin iltaa kohden pärskimään kuin hullu eikä vieläkään ole helpottanut. En muista, koska viimeksi olisin joutunut koskemaan nenäsuihkeeseen, mutta nyt oli pakko kokeilla olisiko siitä apua (no ei ollut). Vaikea sanoa, liittyykö tämä millään lailla raskauteen, mutta omituista on joka tapauksessa. 

PAS nro 1

Olen nyt sitten toistamiseen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Eilen nimittäin siirrettiin hyväkuntoinen, 6-päiväinen alkio kohtuun ilman suurempia ongelmia. Raskaustestipäivä on 29.5., joten äärimmäisen jännittäviä aikoja taas eletään. Vaikkei lopputuloksesta vielä tiedäkään mitään, niin helpottunut olo on joka tapauksessa hoitojen jatkumisesta. Tuntuu, että mennään asiassa eteenpäin eikä junnata vain paikallaan.

Mutta takaisin PASiin. Siirtopäivän iltana tunsin heti kohdussa sellaista inhottavaa painetta / jomotusta, oli jopa vaikeuksia nukahtaa sen takia. Aamulla olo oli poistunut, tosin nyt tilalla on armoton turvotus ja jonkinlaista menkkatyyppistä särkyäkin tuntuu ajoittain. Lisäksi olin ihmeissäni, kun Lugesteroneja aamulla laittaessani jäi sormiin kiinni jokin pieni, rusehtava/verinen parin millin mittainen pitkulainen hyytymä. No nyt olen tietenkin murehtinut asiaa koko päivän ja yrittänyt jo valmistautua pettymykseen sekä vuodon käynnistymiseen parhaani mukaan... Viimeksi tiputteluvuoto alkoi muistaakseni 6-7 päivää siirron jälkeen, tosin alkiokin oli tuolloin päivää nuorempi. Viimeistään siis viikon päästä voi jo aika suurella varmuudella sanoa, onko siirto onnistunut vai ei.

Mitähän tällä kaikella ajalla siihen asti tekisi?

Ovulaatio +

Tänään (kp 15) sain ovulaatiotestiin hymynaaman. Vielä eilen illalla testi näytti negatiivista, eli ilmeisesti yön aikana olen saavuttanut LH-huipun. Tosin tuo digitestihän näyttää kaksi hedelmällisintä päivää, eli todennäköisesti vielä huomennakin näytöllä komeilee iloinen hymiö. No, tämän ensimmäisen positiivisen mukaan kai kuitenkin kuuluu edetä.

Tiedotin klinikalle asiasta ja sieltä ohjeistettiin, että aloitan Lugesteron 200mg aamuin illoin kp 18 lähtien. PAS-ajanvaraus on maanantaille 18.5. ja ainakin minun matikkapäälläni tuolloin siirrettäisiin siis 5-päiväinen alkio.

En voi valehdella, etteivätkö toiveet olisi taas korkealla. Ehkä paineet ovat kuitenkin ensimmäiseen siirtokertaan nähden vähän pienemmät, koska been there, done that. Eivät nämä alkionsiirrotkaan mitään 100% keinoja raskautumiselle ole, mutta toivotaan, että pikku-alkiollamme olisi paljon sisua matkassa.

Varovainen "ehkä", osa 2

Kohti toista alkionsiirtoa mennään, päivä kerrallaan.

Sain naistenklinikalta ohjeeksi aloittaa ovulaatiotestit 8.5. lähtien ja toistaiseksi negatiivista on näyttänyt. Tänään eli kiertopäivänä 13 minulla oli ajanvaraus ns. väliultraan, jossa katsottiin, mikä kohdun limakalvon tilanne on. Kaikki näytti taas kerran oikein hyvältä, kohdun limakalvon paksuus oli 8mm ja oikealla munasarjassa näkyi 16mm follikkeli. Lääkäri arvioi ovulaation tapahtuvan parin, kolmen päivän kuluttua, jolloin alkionsiirto olisi siis ensi viikolla. Meillä on pakkasessa tosiaan kaksi alkiota, yksi 5- ja yksi 6-päiväinen eli niiden kanssa voidaan sitten vielä tehdä pientä säätöä, jotta saadaan ajoitettua siirto mahdollisimman otolliseen hetkeen.

Jotenkin olen halunnut nyt olla tämän PAS:n suhteen ihan hissukseen. Aiemmin olen ihan avoimesti jutellut lapsettomuudesta ja hoidoista kavereiden kanssa, mutta nyt he ovat kaikki siinä uskossa, että ennen syksyä ei tällä rintamalla tapahdu mitään (kuten totuus vielä hetki sitten olikin). En ole paljastanut kenellekään, että hoitoja päästäänkin jatkamaan jo nyt. Yhdelle kaverille suoraan jopa valehtelin hänen kysyessään hoitojen jatkumisesta, ettei vielä ole mitään varmaa tiedossa. Haluan pitää tämän yrityskerran ja sen mukanaan tuoman tunnemylläkän - olkoon se iloa tai surua - vain minun ja mieheni tiedossa. Vaikka onkin ihanaa, että lähipiiri myötäelää mukana, niin välillä toivoisi, ettei tässä lapsenteossa tarvitsisi olla mukana kuin vain me kaksi.

Varovainen "ehkä"

Voisin kiljua riemusta, sillä sain juuri tiedon, että lapsettomuushoitoja TYKS:ssa on päätetty jatkaa nyt toukokuussa! Vain raskaimmat operaatiot (eli käytännössä IVF) ovat vielä tauolla. Näin ollen pääsemme pakastealkionsiirtoon jo muutaman viikon kuluttua <3 Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että pysyn itse terveenä eikä koronapandemia räjähdä yhtäkkiä käsiin, ja että ovulaatioplussa osuu mihin tahansa muuhun päivään kuin maanantaihin. Voi että, kun kaikki menisi hyvin tällä kertaa!