Ei tarvitse pidättäytyä vappusimasta tänäkään vuonna.
Lähes 3 vuotta, 35 kuukautta ja 42 kuukautiskiertoa myöhemmin paras saavutuksemme on yksi (1) kemiallinen raskaus rajuimpien mahdollisten hoitojen avulla. Miten tämä voi olla näin s*#@&%#n vaikeaa?
Kuukautisten alkua tuskaillessani päädyin tutkimaan ERA-testausta. Kyseessä on kohtalaisen uusi menetelmä, jonka tarkoitus on geenejä tutkimalla määrittää ns. aikaikkuna, jolloin alkion kiinnittyminen on otollisinta. On tutkittu, että ajankohta voi naisesta riippuen vaihdella paljonkin ja ainakin ulkomailla ERA-testauksesta pakastealkionsiirron yhteydessä on saatu lupaavia tuloksia. Julkisella puolella tällaista testausta ei Suomessa tehdä, mutta yksityissektorilla se olisi mahdollista 800e hintaan. En kyllä jaksa rahasta murehtia tässä vaiheessa, kyllä sitä tyhmempiinkin asioihin tulee sijoitettua satasia. Henkistä kuormaa keventääkseni haluaisin ehkä käydä tuossa testissä, jos siitä olisi jatkossa edes pientä apua raskauden alkamiseen.
Monet ystävät ja työkaverit vetävät jo toista äitiyslomakierrostaan. Jos kaikki olisi mennyt alusta asti hyvin, voisin minäkin odottaa jo toista lastamme. Tuntuu epäreilulta, vaikken onneksi enää olekaan kateellinen tai katkera.
Vuonna 2017 alkanut matkamme vauvahaaveiden kautta lapsettomuustutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin
torstai 30. huhtikuuta 2020
tiistai 28. huhtikuuta 2020
En halua
Loppukierron ajatuksia...
En halua, että kuukautiset alkavat.
En halua ajatella alavatsassa tuntuvaa jomotusta ja nipistelyä.
En halua tehdä raskaustestiä, en nähdä negatiivista tulosta näytöllä.
En halua romahtaa jälleen, noin miljoonatta kertaa.
En halua romahduttaa puolisoani miljoonatta kertaa.
En myöskään halua asettaa liian kovia odotuksia keholleni, joka on pettänyt minut kerta toisensa jälkeen.
En halua olla surullinen.
Samalla kuitenkin tiedostan, että mikään edellä mainittu ei ole minun käsissäni. Biologisia faktoja tai omia tunteita ei voi muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi.
En halua, että kuukautiset alkavat.
En halua ajatella alavatsassa tuntuvaa jomotusta ja nipistelyä.
En halua tehdä raskaustestiä, en nähdä negatiivista tulosta näytöllä.
En halua romahtaa jälleen, noin miljoonatta kertaa.
En halua romahduttaa puolisoani miljoonatta kertaa.
En myöskään halua asettaa liian kovia odotuksia keholleni, joka on pettänyt minut kerta toisensa jälkeen.
En halua olla surullinen.
Samalla kuitenkin tiedostan, että mikään edellä mainittu ei ole minun käsissäni. Biologisia faktoja tai omia tunteita ei voi muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi.
perjantai 24. huhtikuuta 2020
Takaisin alkuun
Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua muusta kuin lapsettomuushoidoista. Nyt on kuitenkin olosuhteiden pakosta pitkästä aikaa perinteinen luomuyrityskierto menossa! Viime kuussa kemiallisen raskauden ja pakastealkionsiirtojen lykkäysilmoituksen jälkeen ei oikein nämä hommat napanneet, mutta nyt ollaan onneksi päästy yli pahimmasta pettymyksestä. Ehkä tässä taas jonkinlainen toivonkipinä elää :)
Olemme pyrkineet hyödyntämään tämän kuukauden mahdollisimman hyvin, eli olemalla kierron alkupuoliskolla aktiivisia 2-3 päivän välein. Ovulaatiotestejä en ole tehnyt, mutta uskoisin tunnistaneeni ovulaatiokivut kp 15. Ne eivät kestäneet kuin tuon yhden päivän, eli ehkä munasolu irtosi silloin? Tosin ihmisestä riippuen nuo kivut voivat tulla joko ennen, jälkeen tai yhtä aikaa ovulaation kanssa. Ota siitä sitten selviää.
Oletetun ovulaation jälkeen olen tapani mukaan taas palellut. Eilen Xboxia pelatessamme mies istui sohvalla shortsit ja t-paita päällä, kun itse olin sonnustautunut collegehousuihin, huppariin, villasukkiin ja pitipä vielä peittokin hakea lisälämmikkeeksi :D
Aika monesti kierron lopulla kärsin myös jostain syystä närästyksestä (tai mitä tämä kuristava palan tunne kurkussa sitten ikinä onkaan). Tällä kertaa oire on ollut äärimmäisen häiritsevä, eli välittömästi kun aamulla pistän ensimmäisen leipäpalan suuhuni, alkaa tämä ylös-alas kulkeva hissi seilata kurkussani. Itse asiassa olen kyseisen vaivan kanssa käynyt joskus nuorempana lääkärissäkin ja siellä tutkittiin sappikivistä ja kilpirauhastulehduksesta lähtien kaikki mahdollinen, eikä mitään vikaa löydetty, epäiltiin närästystyyppiseksi vaivaksi. Nyt vanhemmalla iällä olen osannut yhdistää tämän ovulaation jälkeisiin päiviin.
Kiertopäivänä 20 kun venyttelin itseäni työpäivän lomassa, tunsin voimakasta repäisevää kipua oikealla alavatsalla (samalla puolella siis kuin ovulaatiokipu oli tuntunut). Tätä tapahtuu aika harvoin, mutta jospa se olisikin hyvä merkki ja tarkottaisi ovulaation olleen extrahyvä tässä kuussa?
Viikko vielä, kunnes kuukautisten pitäisi alkaa.
Olemme pyrkineet hyödyntämään tämän kuukauden mahdollisimman hyvin, eli olemalla kierron alkupuoliskolla aktiivisia 2-3 päivän välein. Ovulaatiotestejä en ole tehnyt, mutta uskoisin tunnistaneeni ovulaatiokivut kp 15. Ne eivät kestäneet kuin tuon yhden päivän, eli ehkä munasolu irtosi silloin? Tosin ihmisestä riippuen nuo kivut voivat tulla joko ennen, jälkeen tai yhtä aikaa ovulaation kanssa. Ota siitä sitten selviää.
Oletetun ovulaation jälkeen olen tapani mukaan taas palellut. Eilen Xboxia pelatessamme mies istui sohvalla shortsit ja t-paita päällä, kun itse olin sonnustautunut collegehousuihin, huppariin, villasukkiin ja pitipä vielä peittokin hakea lisälämmikkeeksi :D
Aika monesti kierron lopulla kärsin myös jostain syystä närästyksestä (tai mitä tämä kuristava palan tunne kurkussa sitten ikinä onkaan). Tällä kertaa oire on ollut äärimmäisen häiritsevä, eli välittömästi kun aamulla pistän ensimmäisen leipäpalan suuhuni, alkaa tämä ylös-alas kulkeva hissi seilata kurkussani. Itse asiassa olen kyseisen vaivan kanssa käynyt joskus nuorempana lääkärissäkin ja siellä tutkittiin sappikivistä ja kilpirauhastulehduksesta lähtien kaikki mahdollinen, eikä mitään vikaa löydetty, epäiltiin närästystyyppiseksi vaivaksi. Nyt vanhemmalla iällä olen osannut yhdistää tämän ovulaation jälkeisiin päiviin.
Kiertopäivänä 20 kun venyttelin itseäni työpäivän lomassa, tunsin voimakasta repäisevää kipua oikealla alavatsalla (samalla puolella siis kuin ovulaatiokipu oli tuntunut). Tätä tapahtuu aika harvoin, mutta jospa se olisikin hyvä merkki ja tarkottaisi ovulaation olleen extrahyvä tässä kuussa?
Viikko vielä, kunnes kuukautisten pitäisi alkaa.
tiistai 7. huhtikuuta 2020
Syksyä odotellessa
Heh, normaalisti kevät tekee hyvää mielenterveydelle valon ja värien lisääntyessä, vaan ei tällä kertaa. Koronapainajaista on takana kuukausi, eikä vielä ainakaan helpotusta ole näköpiirissä. Voitaisiin siis suosiolla skipata kesä ja teleportata suoraan syksyyn, jolloin pahimman kriisin pitäisi olla takana päin.
Syksyä tässä toki muistakin syistä odotellaan. Silloin päästään ehkä, mahdollisesti tekemään alkionsiirtoja. Olin tänään juuri lapsettomuuspolilla keskustelemassa aiheesta. Tarkoitus on, että PAS tehdään aikanaan luonnolliseen kiertoon ja tukilääkkeenä on ainoastaan loppukierron Lugesteron. Aika simppelin kuuloinen juttu. Ainut mutka matkaan voi tulla silloin, jos ovulaatio ajoittuu maanantaille, jolloin alkion ikä ja kohdun limakalvon paksuus eivät klinikan viikonloppusulusta johtuen kohtaa.
Juttelimme samalla käynnillä myös kivuliaista kuukautisistani. Lääkäri kysyi, haluaisinko tähän odotteluaikaan e-pillerit hillitsemään vuotoa ja kipuja. Kieltämättä olen tätä pohtinut, sillä kyllähän minulla Buranaa kuluu ja toisaalta en muutenkaan usko luonnolliseen raskautumiseen, jos edes näihin IVF-hoitojen onnistumiseenkaan. Sinällään hormonaalinen ehkäisy voisi olla ihan fiksu veto. MUTTA, sitten on se kääntöpuoli eli mielialojen vaihtelut, joiden takia olen viime vuodet pysytellyt hyvin kaukana e-pillereistä. Päätin, että korona olkoon nyt ainut mielenterveyttäni koetteleva tekijä ja kärvistellään kuitenkin sillä Buranalla nyt toistaiseksi.
Syksyä tässä toki muistakin syistä odotellaan. Silloin päästään ehkä, mahdollisesti tekemään alkionsiirtoja. Olin tänään juuri lapsettomuuspolilla keskustelemassa aiheesta. Tarkoitus on, että PAS tehdään aikanaan luonnolliseen kiertoon ja tukilääkkeenä on ainoastaan loppukierron Lugesteron. Aika simppelin kuuloinen juttu. Ainut mutka matkaan voi tulla silloin, jos ovulaatio ajoittuu maanantaille, jolloin alkion ikä ja kohdun limakalvon paksuus eivät klinikan viikonloppusulusta johtuen kohtaa.
Juttelimme samalla käynnillä myös kivuliaista kuukautisistani. Lääkäri kysyi, haluaisinko tähän odotteluaikaan e-pillerit hillitsemään vuotoa ja kipuja. Kieltämättä olen tätä pohtinut, sillä kyllähän minulla Buranaa kuluu ja toisaalta en muutenkaan usko luonnolliseen raskautumiseen, jos edes näihin IVF-hoitojen onnistumiseenkaan. Sinällään hormonaalinen ehkäisy voisi olla ihan fiksu veto. MUTTA, sitten on se kääntöpuoli eli mielialojen vaihtelut, joiden takia olen viime vuodet pysytellyt hyvin kaukana e-pillereistä. Päätin, että korona olkoon nyt ainut mielenterveyttäni koetteleva tekijä ja kärvistellään kuitenkin sillä Buranalla nyt toistaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)