Oi luoja, kuinka nopeasti kevät onkaan tehnyt tuloaan ja ihan huomaamatta! Kaikki fokus on ollut tammikuun lopun jälkeen täällä neljän seinän sisällä. Lintujen laulu ja valoisammat illat ovat siis enemmän kuin tervetulleita kaiken (ihanan) kaaoksen keskellä.
Päätin kirjoitella kuulumisiamme ylös, jotta näihin vauvakupla-aikoihin voisi joskus palata ja tekstien kautta muistaa tapahtumia / tilanteita paremmin. Tässä elämäntilanteessa aivot nimittäin pyörivät aika lailla tyhjää ja kuluneet viikot ovat tuntuneet lähinnä yhdeltä pitkältä vuorokaudelta. Omaan muistiin ei siis voi juuri luottaa, vaan asioita (kuten vauvan päivittäiset maito- ja kakkamäärät) pitää kirjata ylös jos niitä haluaa muistella myohemmin kuin 5 minuutin kuluttua.
Vauva tosiaan syntyi SGA:na eli viikkoihin nähden pienikokoisena. Mitään selkeää syytä tälle ei löytynyt, pienehkö istukka (400g) mahdollisesti osavaikuttajana asiaan tai sitten meille vaan geneettisesti tulee pieniä vauvoja, koska emme itsekään ole mitään valtavia. Sairaalasta kotiuduimme 3. päivänä synnytyksestä, koska kaikki oli lastenlääkärin tarkastuksessa kunnossa - ainoastaan meitä muistutettiin säännöllisistä 2-3h syöttöväleistä ja lisämaitojen antamisesta, sillä alipainon vuoksi vauvantahtinen imetys ei tullut kyseeseen. Yleensä vauvoilla on jo syntyessään rasvavarastoja, joiden turvin pärjäävät alussa pienemmilläkin ruokamäärillä ennen kuin maito kunnolla nousee, mutta meidän tytöllämme ei tällainen ollut mahdollista. Lisäksi saimme reseptin keskostippaan ja rautalisään, koska pieninä syntyneillä on herkästi puutoksia vitamiineista. Muuten ei tuosta SGA:sta oikein sanottu juuta eikä jaata, enkä rehellisesti tiedä, onko tulevaisuudessa oletettavissa jotain murheita sen suhteen. Toistaiseksi kaikki kuitenkin ok ja pienokaisen painokin oli viime neuvolassa jo 3710g. Olemme hiljalleen päässeet siirtymään pulloruokinnasta lähes täysimetykselle, ja viimeisen viikon aikana vauva onkin saanut pulloa enää 1-2 kertaa päivässä (ja sekin lähinnä siksi, että saisin joskus pidemmän tauon/unet kun mies hoitaa syötön). Ensi viikolla neuvolassa selviää, onko imetys riittävällä tasolla ja se kieltämättä hiukan jännittää.
Tuntuu, että vauva alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan aktiivisempi ja enemmän hereillä sekä kiinnostunut ympäristöstään. Hymyjäkin on parina viime päivänä väläytelty jo useita kertoja :) Ensimmäset 5-6 viikkoa menivät pitkälti syödessä ja nukkuessa, mikä sinällään on ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kuinka paljon kirittävää hänellä on kasvun suhteen. Tämä ns. massakausi on luultavasti myös aiheuttanut vatsaan ja suolistoon melkoisen mylläkän, sillä lähes joka syötön jälkeen alkaa itku ja ähellys. Isoja määriä maitoa kyllä meneekin, jos kotivaakaamme on uskominen; 80-120g per kerta (ollaan tehty syöttöpunnituksia). Vatsa hänellä toimii ainakin 10 kertaa päivässä, ja se tekee selvästi kipeää. Myös pulauttelua on runsaasti vaikka ruokailun jälkeen kantaisi tunninkin pystyasennossa... Tähän kun lisätään tuo ihana lääkecocktail, niin soppa on valmis. Harmittaa, kun raasu herää kesken unien aina joko siihen kakka- tai pukluähinään. Unet ovat kortilla niin vauvalla kuin meillä vanhemmillakin. Kovasti kuitenkin ihmiset ympärillä väittävät, että vauvan kasvaessa tämäkin vaihe hellittää.
Itse voin ihan yllättävän hyvin synnytyksen jälkeen. Painoa minulle ei raskausaikana tullut lopulta kuin 5,5kg ja kaikki plus vähän enemmänkin lähti jo synnärillä. Fyysinen kunto toki on aivan nollissa ja olo monesti todella vetämätön, kun mitään ylimääräistä energiaa ei ole käytettävissä, eli kyllä sillä raskauden tuomalla painonnousulla ihan aidosti on tärkeä merkitys... Mutta täytyy vain yrittää syödä kaiken kiireen keskellä säännöllisesti ja aloittaa lihasten uudelleenrakennus, kunhan jälkitarkastus on tehty. Lantionpohjalihaksia olen treenannut hävettävän vähän, siinä olisi tsemppaamisen paikka varsinkin kun virtsanpidätyskyky ei ole vielä palautunut lähtötasolle. Alussa en pystynyt pidättämään edes pierua, haha :D Kertaalleen olen muuten ehtinyt sairastaa jo rintatulehduksenkin, ja never again please. Korkeimmillaan 39,7 astetta kuumetta ja hirveät säryt. No, antibiootilla siitäkin selvittiin.
Äidin ja isin rakas on kyllä mullistanut kaiken olemassaolollaan. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus saadessamme vihdoin kokea tämän kaiken, myötä- ja vastamäkineen.