Toinen inseminaatio tehty kiertopäivänä 13 ja vähän sekavat fiilikset nyt.
Tosiaan tuo ovulaatioplussa tuli yllättäen jo kp 13, eli 3-4 päivää tavanomaista aikaisemmin (kiitos Letrozolien). Tästä syystä myös miehen näyte oli aiempaa heikompi, koska oltiin ehditty heilutella peittoja kotona juuri edellisenä iltana... Siittiöiden määrä oli tästä syystä melko pieni, vaikkei näytteessä muuten vikaa ollutkaan. Mieluitenhan tuo pidättäytymisaika saisi olla 1-2 vrk, mutta lääkäri ei ollut tästä erityisen murheissaan. Kuulemma huonompi olisi, jos pidättäytymisaika olisi turhan pitkä, koska silloin siittiöt ovat usein huonolaatuisia. Mutta ilman Pregnyliä siis selvittiin tällä kertaa, ovulaatio tuli spontaanisti.
Toimenpide sujui tällä kertaa todella nopeasti. Edellisellä kerralla (eri) lääkäri mittasi kohdun limakalvon paksuuden ja follikkelin koon ennen siittiöiden ruiskutusta, mutta tällä kertaa katsottiin vain pintapuolisesti, että vasemmalla on reilun kokoinen johtofollikkeli ja limakalvokin vaikutti normaalilta. Mitään mittoja ei siis otettu. Myös ruiskutuksen tämänpäiväinen lääkäri teki paljon nopeammin, eikä hän seurannut kohdun liikkeitä ultralla toimenpiteen aikana toisin kuin viimeksi tehtiin. Mutta eipä näillä yksityiskohdilla varmaan suurta merkitystä ole onnistumisen kannalta.
Keskusteltiin myös loppukierron tukilääkityksestä. Lääkärin mielestä ei ole järkevää ottaa käyttöön keltarauhashormonia suun kautta tai emätinpuikkonakaan, sillä nythän kroppani erittää sitä ihan omasta takaa ovulaation myötä. Olen ehkä vähän pettynyt tähän ratkaisuun, mutta lääkäri lupasi seuraavassa ja viimeisessä inssissä sitten, että tarvittaessa otetaan "kaikki keinot käyttöön", jotta onnistutaan.
Raskaustestin saan tehdä torstaina 24.10. Jos sinne asti nyt edes päästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti