Moi!
Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska eipä tässä mitään kauhean merkittävää ole tapahtunut - ja hyvä niin, tarkoittaa lähinnä sitä, että elämä on melko tasaista kaikilta osin.
Mutta tosiaan sain tuossa pari viikkoa sitten raskausdiabetesdiagnoosin, mikä sinällään ei yllättänyt, olihan se riesana jo esikoistakin odottaessa. Paastoarvo sekä 2h arvo olivat normaalit, mutta 1h arvo heilahti 10.7:aan (viitearvo <10.0). Onneksi kotiseurannassa verensokeri on pysynyt jatkuvasti ihan hyvänä, paastoarvot ovat olleet välillä 4.4-5.0 ja ruokailujen jälkeiset arvot keskimäärin 6-7. Mitään erityisiä muutoksia en ole ruokavalioon tehnyt, toki nyt edellisestä raskaudesta viisastuneena ymmärsin heti jättää kaikki ylimääräiset vehnätuotteet pois. Voin ihan hyvin syödä pienen määrän makaronia ruualla, mutta pääpaino täytyy olla proteiinissa ja kasviksissa. Mitään sämpylöitä tai patonkeja en muutenkaan harrasta, vaan ruisleivällä mennään kuten ennenkin. Myös tortillat olen suosiolla jättänyt ostamatta, sillä ne saivat viimeksi arvot ihan sekaisin. Suklaa ja jätski eivät onneksi tee verensokeriin heilahteluja, jee! Toki niiden ravintoarvoista voi muutoin olla montaa mieltä... :D
Kävin myös kasvunseurantaultrassa tällä viikolla. Tätä raskautta seurataan nyt loppuaikana hieman tarkemmin, syystä että esikoinen oli syntyessään SGA ja painoi vain reilut 2,4 kiloa täysiaikaisuudesta huolimatta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vauva kuitenkin kasvaa ihan hyvin, paino-arvio oli 1330g kun keskikäyrälle päästäkseen olisi pitänyt painaa n. 1500g. Ei mitään jättiläistä siis ehkä luvassa tälläkään kertaa, mutta ihan normaalisti kuitenkin kasvaa. Seuraava kontrolli sovittiin vielä raskausviikolle 34, jossa samalla myös tarkistetaan missä tarjonnassa vauva on - hän kun valitettavasti yhä sitkeästi hengailee perätilassa...
Esikoisen kanssa on sujunut aika kivasti viime aikoina. Ehkä olemme miehenkin kanssa päässeet enemmän sinuiksi uhmailun kanssa eikä se triggeröi enää niin pahasti, jolloin ilmapiiri kotona on yleisesti rennompi, tai sitten uhmassa on nyt muuten vaan helpompi vaihe. Lapsi vaikuttaa yleisesti tosi tyytyväiseltä, kunhan vain on riittävästi aikaa varattuna kaikkeen - lähtö tarhaan esimerkiksi ei onnistu ihan 5 tai 15 minuutissakaan, vaan "määäää itte" pukee ulkovaatteita kaikella hartaudella vaikka puoli tuntia. Mikäs siinä kun ennakkoon vaan varautuu vähän hitaampiin lähtöihin, kiva että toisella riittää motivaatiota harjoitella uusia taitoja! Seuraava kompastuskivi tosin odottelee viikonloppuna, kun otamme käyttöön juniorisängyn... Pinnishän siirtyy tulevalle vauvalle tuossa heinä-elokuussa. Saas nähdä, miten se sujuu.