Kevään suunnitelmat

Kävimme eilen lapsettomuusklinikalla TYKS:ssa. Tuttu lääkäri ja kätilö ottivat meidät vastaan ja lyhyesti käytiin läpi tuleva hoitojakso, suurin osa asioista meille jo entuudestaan tuttuja niin mitäpä niitä jankuttamaan. Ultrassa kaikki näytti hyvältä, eikä muutenkaan terveydessäni ollut suuria muutoksia tapahtunut, joten hoitosopimuksien uusimisen jälkeen pääsimmekin jo jatkamaan matkaa.

No mitäs nyt sitten tapahtuu? Pakastealkionsiirtoon päästään aikaisintaan maaliskuussa. Klinikka tekee juuri muuttoa uusiin tiloihin, joten siirrot ovat helmikuussa jäissä (hehheh, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti). Tämä toki aiheuttaa jonkin verran ruuhkaa maaliskuulle, kun muutkin asiakkaat odottelevat samaa kuin me. Siksi voi olla, että tuo siirto toteutuu jopa vasta huhtikuussa. Oman kommervenkkinsä tuo tietysti myös ovulaation ajoittuminen oikein, minulla kun tuo siirto tehdään luonnolliseen kiertoon eikä päästä/jouduta lääkkeillä pelaamaan.

Sitten jos alkio ei nappaa kiinni, niin nokka kohti toista IVF:ää. Uutena tietona minulle tuli, että synnytys "nollaa" hoidot eli meille voidaan edelleen tehdä tarvittaessa julkisen sektorin tarjoamat 3 IVF-rundia. Luulin, että yksi hoitokerta on jo käytetty ensimmäistä lasta yrittäessä, joten sinällään oikein positiivinen uutinen.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Odottavilla fiiliksillä.

Pieni takapakki

No niin, luonnollisesta yrityksestä tulee väkisinkin kuukauden mittainen tauko. Mies kävi sellaisessa pienkirurgisessa toimenpiteessä, joka estää haureuden harrastamisen (kaikissa muodoissaan) 4 viikon ajan. Tiedossa oli, että jonkinlainen tauko seksielämään tulee, mutta ei odotettu ihan näin pitkää selibaattia. 

Tämä tarkoittaa sitä, että helmikuussa ei tapahdu yhtään mitään. Jos ei nyt jollain ihmeellä sitä alkionsiirtoa päästä tekemään, mutta epäilen että jonossa on pari muutakin ennen meitä... No se selvinnee ensi viikolla. Muutenkin olen kyllä vähän skeptinen siirron onnistumisen suhteen, koska tällä hetkellä näyttää siltä, että ovikseni tulevat lähikuukausina sijoittumaan ti-ke -akselille, joka ei alkion ikä + klinikan aukioloajat huomioiden ole hyvä juttu. 

Herran haltuun jne.

Ei voittoa 6

Voisinpa kirjoittaa jotain muuta vaihteeksi, mutta ei - tässä sitä taas ollaan kiertopäivässä numero 1. Toisaalta nyt fokus on jo niin vahvasti alkionsiirrossa ja IVF-hoitojen jatkumisessa, että ei tämä tunnu juuri miltään. Ärsyttävää tyhjäkäyntiähän tämä silti on, sitä ei käy kieltäminen. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Tervetuloa 2022. Mitä on luvassa? Olisiko ainakin vähän vähemmän koronaa ja hieman enemmän sitä vanhaa normaalia?

Meidän toivelistamme tälle vuodelle on hyvin pitkälti samanlainen kuin niin monena vuonna aikaisemminkin. Haluamme elää ihan tavallista arkea ja saada perheenlisäystä. Joskus tuntuu, että sama levy junnaa vuodesta toiseen, hah. Mitähän sitten, kun lapsiluku - olkoon se mitä onkaan - on tulevaisuudessa täynnä ja ei enää tarvitse stressata raskaudesta? Tässä on niin pitkään elänyt lapsettomuudesta kärsivän ja raskaudesta haaveilevan identiteetillä, että vaikea kuvitella sen ajan olevan joskus muinaishistoriaa.

No mutta, ensimmäinen käynti lapsettomuusklinikalla (parin vuoden tauon jälkeen) alkaa olla käsillä! Välillä hihkun innosta, että JES, nyt alkaa tapahtua. Joskus taas mietin, että ei saaaaaakeli, olenko muka oikeasti valmis uudelleen hoitoihin ja melko ikäviinkin toimenpiteisiin matkalla kohti toista vauvaa... Nyt on sentään onneksi se etu, ettei tarvitse työjuttuja järjestellä, kun olen edelleen tytön kanssa kotona, eli ainakin hoitoaikataulut on helpompi sovittaa kalenteriin. Ehkä tästä vielä (ja taas kerran) selvitään.