Välillä myös vauvan kuulumisia

Vai voiko lähes 1-vuotiasta enää sanoa vauvaksi? Hieman on hankaluuksia käsittää, että kohta tuo parikiloisena syntynyt avuton pötkylä tosiaan täyttää VUODEN. Ja kuinka taitava hänestä onkaan tullut! Hän osaa kontata (välillä tuntuu että valonnopeudella varsinkin niihin paikkoihin mitkä on kielletty...), kävellä tukea vasten / taaperokärryn avulla ja seisoa hetkittäin ilman tukeakin. Ihan vielä ei ainakaan omaan silmääni vaikuta siltä, että tuetta kävelylle olisi valmiuksia, mutta kiirekös tuolla. Lempileikkejä ovat tavaroiden purkaminen kaapeista tai laatikoista, taputtaminen kaikelle mahdolliselle, kirjojen katselu yhdessä ja äidin avustaminen kodinhoitohommissa. Puhe on edelleen pääsääntöisesti tavujokeltelua (yleisimmin kovaääninen "tää-tää-tää"), mutta joskus sieltä on kuulunut myös etäisesti "äitiä" muistuttava "ä-tsi, ä-tsi". Tammikuussa neuvolassa selviää, kuinka pituutta ja painoa on kertynyt - veikkaisin, että aika lähellä 70 senttiä ja 8 kiloa mennään, jos ei mitään takapakkia ole nyt tullut kasvun suhteen. 

Arki on tällä hetkellä oikeastaan aika mukavaa ja helppoakin. On säännöllinen ruokarytmi, tietyt kellonajat päiväunille ja illallakin mennään nukkumaan lähes poikkeuksetta klo 19:30 (toki yöllä vielä tarvitsee hyssyttelyä pariin otteeseen, että edelleen niitä kokonaisia öitä odotellessa). Ja nyt kun toinen jaksaa jo vähän valvoa enemmän, on kiva että voi halutessaan lähteä kodin ulkopuolellekin rohkeammin, ilman pelkoa väsykiukusta ja siitä seuraavasta itkupotkuraivarista. Koronan takia tietysti menemisemme ovat olleet minimissä, mutta toisinaan on tullut käytyä isovanhempien tai ystävien luona, sekä syksyllä meillä oli myös vauvakerho kerran viikossa. Näistä ihmiskontakteista on nauttinut lapsen lisäksi myös äiti, sillä onhan se kivaa puhua päivän aikana jonkun aikuisenkin kanssa.

Yksi juttu, jonka suhteen olen ollut oikeasti vain laiska ja johon täytyy alkaa panostaa, on lapsen itsenäinen ruokailu. Joo, joka aterialla hän saa sormiruokaa ja onkin siinä oikein näppärä tapaus. Lusikan käyttöä hän ei kuitenkaan vielä ole treenannut, koska olen halunnut päästä helpolla ja välttää sotkut... Nyt vihdoin tilasin silikonisen ja imukuppipohjaisen lautasen, jolla alamme harjoitella lusikkahommia. Samalla tilasin myös pillimukin, sillä meillä edelleen menee kaikki juoma vain ja ainoastaan tuttipullosta. Nokkamukia kun kehtaa edes vilauttaa tytölle, tulee huuto. Eräänä päivänä kokeilin huvikseni, mitä hän tykkää Muumi-välipalasoseen hörppimisestä pillin läpi (pakkaus on vähän niin kuin pillimehu, eli pilli tulee mukana) ja hyvinhän se sujui! Toivottavasti tästä löytyy keino saada hänet itsenäiseksi juojaksi.

Loppuun vielä meidän arkisempaakin arkisempi aikataulu ja sen myötä mukavaa viikonloppua ja Uutta Vuotta kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan ✨

6:30 Herätys ja aamupala 

Leikkimistä, kotitöitä

9:00-10:30 Päiväunet

11:00 Lounas

Ulkoilua, leikkimistä 

13:00 Välipala

13:30-15:00 Päiväunet

16:00 Päivällinen

Leikkimistä, 10-15min Pikku Kakkosta jos muu viihdyttäminen ei onnistu

18:00 Suihkuun

19:00 Iltapala, hampaiden pesu ja iltasatu

19:30 Yöunille

Pois somesta

Hahhah, automaattinen tekstinsyöttö yritti ehdottaa otsikoksi "pois Suomesta" mutta jos ei nyt kuitenkaan niin hurjaksi tarvitsisi heittäytyä. Sosiaalinen media sen sijaan on rassannut minua jo pidempään, kun feedi on täynnä lähes pelkästään onnellisena hehkuvia raskaana olevia naisia tai vastasyntyneitä vauvoja. Kemiallinen raskaus lisäsi vielä kiukkua, harmitusta ja vitutusta. Ja tyhmänä puukkoa kylkiluiden väliin haluavana masokistina silti vielä oikein hakemalla haen näitä kuvia! Vaikka totuus kiiltokuvamaisten otosten taustalla onkin varmasti kaukana täydellisestä, en silti voi itselleni mitään; olen niin kateellinen että naama vihertää, eikä se ole kaunis tunne. Tuli olo, että ehkä nyt on aika vetää happea ja jättää some hetkeksi. Katsotaan, koska tekee mieli palata!

Viime aikojen fiilikset

Olin todella rikki tuon kemiallisen (nyt jo menkkojen myötä poistumassa olevan) raskauden vuoksi. Oli ensinnäkin outoa saada positiivinen tulos luomuna ensimmäistä kertaa ikinä. Olotila heittelehti innostuksen, jännityksen ja epäuskon välimaastossa. Antauduin unelmoimaan ja olemaan onnellinen alkaneesta raskaudesta. Hieman jopa yllätyin reaktiostani, sillä minun taustallani voisi kuvitella kaiken raskauteen liittyvän olevan enemmän tai vähemmän ahdistavaa, mutta ei - siinä minä hykerrellen googlettelin tyttöjen ja poikien nimiä, valikoiden niistä suosikkini.

Hiljalleen fiilis kuitenkin lässähti raskaustestien (herra ties kuinka monen) näyttäessä yhä haaleampaa ja haaleampaa plussaa. Kun kuukautiset sitten antoivat paistinpannulla lopullisen iskun vasten kasvoja, olin hetkellisesti valmis unohtamaan koko raskaushaaveen. Paskat kaikesta, minulla on jo yksi lapsi, ehkä en edes halua toista jos se on näin saatanan vaikeaa, KUULITKO MAAILMANKAIKKEUS! Itkin, itkin ja itkin vähän lisää.

Nyt kun itkut on itketty, päätin ottavani tästä kokemuksesta vain ne positiiviset asiat kantaakseni. Kemiallinen raskaus on raskaus kuitenkin. Hoidotkin odottavat jo ihan nurkan takana. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada vauva jopa seuraavan vuoden sisällä. Ehkä kaikkea tätä on syytä pitää valopilkkuna, ei mustana aukkona. 

Ei voittoa 5

"Minä pääsen nyt olemaan se klisee, jota olen itse vuositolkulla kadehtinut ja ajoittain jopa vihannut. Tuosta vaan, kun vähiten odottaa niin se tapahtuu. Kaksi punaista viivaa testitikussa. Meidän joululahjamme. Juuri nyt ei ole muuta sanottavaa, on vain tämä hetki ja onnellisuus."

Luonnostelin nämä lauseet jo kierron keskivaiheilla, ikään kuin tsempatakseni itseäni. Yllätyksekseni ne myös osoittautuvat todeksi 4-5 päivää ennen oletettua kuukautisten alkamispäivää, kun tein haaleista haaleimman positiivisen raskaustestin (kuva yllä). Viiva ei kuitenkaan ole lähtenyt tummumaan päivien edetessä, joten kyseessä lienee kemiallinen raskaus. Kuukautisten pitäisi alkaa maanantaina.

Hedelmöittymisen on siis mahdollista tapahtua  luonnollisesti, tästä olen erittäin kiitollinen. Myös pettymys on valtava, sillä vaikka tuo haamuviiva ei paljoa lupaillutkaan, ehdimme jo miehen kanssa miettiä nimiehdotuksia, huonejärjestelyjä ja taloudellista tilannettamme. Minä latasin lisäksi raskaussovelluksen ja ehdin pohtia lapsettomuuspolin ajan perumistakin. Yllättävän monta asiaa (niin käytännöllisiä kuin haaveilujakin) ehti käymään läpi parin epävarman päivän aikana... Vaikka sitä tiedostikin koko ajan, että on olemassa iso "EHKÄ" ja vielä isompi "JOS" tämän kaiken päällä leijumassa synkän pilven tavoin.

Gelee Royale ja MultiGyn-geeli

Olen jälleen päässyt uudelle levelille pyrkimyksissäni kohti vauva numero kakkosta. Luvassa huuhaa-raskautumisniksejä, olkaa hyvät!

Aloin muutama päivä sitten ottamaan Gelee Royale -kapseleita, eli niin sanottua "kuningatarhyytelöä". Tuote sisältää superhunajaa, jota mehiläiset syöttävät kuningattarelleen. Usein tämän valmisteen kuulee parantavan hedelmällisyyttä, vaikka ylläripylläri luontaistuotteiden kohdalla harvoin on riittävästi tutkimusdataa, jotta väitettä voisi pitää luotettavana. 

No, koska tietenkään en voinut hillitä itseäni verkkokaupassa vauhtiin päästyäni, niin ostoskoriin napsahti myös MultiGyn-geeli. Tämä on kylläkin ihan apteekkituote ja tarkoitettu bakteerivaginoosin hoitoon. Minulla ei tietääkseni ole kyseistä ongelmaa, mutta pakkauksen kyljessä luki käyttöaiheena myös "emättimen normaaliflooran tasapainottaminen".

Vaikka suhtaudun edellä mainittuihin keinoihin huumorilla ja pessimismillä, niin on minussa silti pieni osa, joka haluaa tehdä kaikkensa ja vähän enemmän, että raskaudelle olisi mahdollisimman otolliset olosuhteet. Toki jos raskaaksi tulo olisi niin helppoa, että se onnistuisi lisäravinteilla tai hoitavilla geeleillä, ei maailmassa tarvittaisi yhtään lapsettomuusklinikkaa. Veikkaan nimittäin, että suuri osa lasta toivovista on allekirjoittaneen tapaan kokeillut keinon jos toisenkin haaveensa saavuttaakseen - erityisesti silloin, kun yritystä alkaa olla takana kuukausien sijaan vuosia.