Terveisiä raskausviikolta 7+0. Juuri kun pääsin kehumaan, ettei minulla ole juurikaan raskausoireita, niin eiköhän tässä pahoinvointi ole nostanut päätään. Edelleen se on kyllä tiheillä ruokailulla hyvin hallittavissa, mutta tuntuu, etteivät ihan kaikki ruuat enää maistu ja jopa pelkkä ajatus tietyistä ruuista alkaa yrjöttää... Tästä saadaankin hyvä aasinsilta aiheeseen, jota olen pyöritellyt päässäni läpi alkuraskauden - nimittäin ruokavalio. Mielestäni yksi pulmallisimmista asioista kuluneen kuukauden aikana on ollut ruokavalion muovaaminen fiksumpaan suuntaan. Olen aina kuvitellut syöväni melko terveellisesti ja monipuolisesti, mutta nyt ravitsemussuosituksia sekä ruokaviraston kieltolistaa tutkiessani totesin, että parantamisen varaa todellakin on.
Kiellettyjen ruoka-aineiden välttäminen ei sinällään tuota ongelmia. Paljon toki joutuu tarkistelemaan, että onko esim. joku juusto pastöroitua ja hieman empien suhtaudun nykyään ulkomaisiin vihanneksiin / hedelmiin, suosin suomalaista aina kun se on mahdollista. Mieluiten myös valmistan ruuan itse, jotta tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää - tosin valmisruokia ei nyt tähän asti ole muutenkaan tullut juuri kulutettua. Olen yrittänyt pitää rennon asenteen ruokaa kohtaan, MUTTA... Myönnän, että sain pienet ruokapsykoosit aikaiseksi tuossa raskausviikolla 5 :D Olin unohtanut pestä leivän päälle laittamani kurkkuviipaleet, jonka seurauksena ruokasekoilu lähti täysin lapasesta. Long story short, homma eskaloitui lopulta siihen pisteeseen, että varasin ajan toksoplasmaverikokeille. Sieltä tuli onneksi helpottava ja vapauttava negatiivinen tulos, huh! Labrakäynnin jälkeen päätin kuopata ruoka-ahdistuksen ja toimia parhaan osaamiseni mukaan sekä hyvät hygieniakäytännöt huomioiden. Eihän sitä muutakaan oikein voi.
Mutta joo. Tällaisena sokerihiirenä olen kyllä joutunut tarkastelemaan ruokatottumuksiani uusin silmin, kun en enää ole vastuussa vain omasta itsestäni, vaan myös toisesta ihmisestä. Olen aina ollut säännöllinen ruokailija, eli ne suositellut 5-6 ateriaa päivässä toteutuvat niin arkena kuin viikonloppunakin. Meillä suositaan myös ihan perus kotiruokaa ja syömme kasvispainotteisesti. Jes, hyvältä kuulostaa tähän asti, eikö? Se sokerin ja herkkujen määrä sitten taas... Valehtelematta joka päivä (ja harvimmillaankin joka toinen päivä) tulee vedettyä suklaata, irtokarkkeja tai jäätelöä. Eikä mitään pieniä määriä, vaan kokonaisia suklaalevyjä, 300g namipusseja ja litran jätskipurkkeja. Makeat herkut ovat ehdottomasti pahin kompastuskiveni. Sitten kun mies on siihen päälle vielä sipsiaddikti, niin olen oppinut tykkäämään niistäkin tässä yhdessäoloaikanamme vähän turhan paljon. Nyt raskausaikana tosin olen huomannut, että onneksi ei tee mieli makeaa samalla tapaa kuin ennen. Eikä itse asiassa mitään suolaistakaan. En sitten tiedä, onko tämä hormoneista johtuvaa vai vaikuttaako raskaus jo psykologisesti niin paljon, että automaattisesti haluan vähentää mässyttelyä? Toinen asia, johon on syytä tehdä korjausliike, on hedelmien ja kasvisten käyttö. Toki teemme paljon vegeruokaa, kuten aiemmin jo mainitsinkin, sekä ehkä kerran viikkoon syömme lounaaksi salaattia. Mutta päivittäisellä tasolla värikkäitä asioita on lautasella turhan vähän. Olen nyt ottanut tavoitteeksi, että päivässä pitää syödä vähintään 1 hedelmä ja lisäksi 2 annosta kasviksia, esim. kurkkua leivällä ja ruokana vaikkapa vihanneswokkia. Baby steps.
Loppuun vielä pari aika realistista esimerkkiä päivän ruokailuista:
16.6.2020 (työpäivä, ei liikuntaa)
6:30
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 2 palaa ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä ja kurkkuviipaleilla
9:00
- lasi vettä
- mandariini
- 6 dominokeksiä
11:30
- 2 lasia vettä
- salaatti, jossa salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, vesimelonia, marinoitua punasipulia, teriyakibroileria ja hunajainen balsamicokastike
14:00
- lasi vettä
- Valio Profeel -proteiinijuoma, suklaanmakuinen
18:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
21:00
- lasi vettä
- fitnessmuroja rasvattomalla maidolla
- banaani
- kourallinen cashewpähkinöitä
17.6.2020 (kesäloma, aamulla 3km juoksulenkki)
7:00
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 200g mansikka-vadelmajogurttia
9:00
- 0,33l pullo maustamatonta vichyä
- 2 ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä, salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla
- pala tuoretta ananasta
12:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
- puolikas yrttivoipatonki
16:00
- 2 lasia vettä
- Barebell's proteiinipatukka
18:30
- lasi vettä
- ranskalaiset ja kalapuikot
21:00
- lasi vettä
- omena
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
maanantai 15. kesäkuuta 2020
Säikähdyksellä selvittiin, toistaiseksi
Aikamoista hullunmyllyä ollut viimeiset 3 vuorokautta. Kaikki lähti liikkeelle suhteellisen harmittomalta tuntuneesta, rusehtavasta tiputteluvuodosta. Tätä oikeastaan on ollut raskausviikolta 5 lähtien päivittäin. Koska mitään kipuja ei kuitenkaan ollut, oletin tiputtelun johtuvan limakalvojen herkkyydestä tai muusta vastaavasta.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
tiistai 2. kesäkuuta 2020
Plussan jälkeen
Edellisten päivien hallitseva tunnetila on ollut epäuskoisuus. Vuosien toivomisen jälkeen olen vihdoin raskaana ja ensi vuoden alussa meitä saattaa olla kahden sijaan kolme.
Vielä raskaus ei tosin tunnu mitenkään konkreettiselta tai todelliselta, emmekä ole uskaltaneet kovin paljoa iloitakaan asiasta, jos jotain menee pieleen. Riskiviikkojahan tässä vielä pitkään eletään, mutta ainakin ensiaskeleet on otettu oikeaan suuntaan. HCG oli sitä mitä pitikin, eikä sitä enää uudelleen kontrolloida (toisaalta harmi, koska olisi kiva saada tietää nouseeko se normaalisti... vaikka eihän huonolle nousulle voisi mitään edes tehdä). Nyt sitten odotellaan vain ultrakäyntiä, jossa toivottavasti varmistuu, että alkio on oikeassa paikassa, oikean kokoinen raskauviikkoihin nähden ja siltä löytyy syke. Samalla saadaan tietää laskettu aika. Viimeisiin kuukautisiin perustuen se olisi 3.2.2021, mutta en tosiaan tiedä, kuinka paljon se voi ultrassa sitten heittää tuosta arviosta.
Raskausoireet ovat toistaiseksi hyvin maltillisia, jos näitä nyt oikein oireiksi voi laskeakaan. Kauhea nälkä on koko ajan, pääaterioiden lisäksi välipaloja pitää olla 2h välein saatavilla. Ja sellaisenkin huomion olen tehnyt, että vatsaa turvottaa kiitettävästi, vaikka söisi hiirenannoksen salaattia, saati jos erehtyy vetämään kokonaisen pitsan. Itse asiassa vatsa on turvoksissa ihan koko ajan, jo aamulla herätessä, ennen kuin olen ehtinyt aamupalallekaan. Mainitaan nyt vielä sellainenkin, etten ole kuluneen viikon aikana himoinnut yhtään makeita herkkuja, vaikka tavallisesti juuri ne ovat heikkouteni ja niitä tulee myös mussutettua vähintään joka toinen päivä. Juuri nyt parhaalta maistuu ihan tavallinen ruoka; ruisleipä, vesimeloni, fitness-murot, maustamaton jogurtti cashewpähkinöillä, linssikeitto ja härkislasagne.
Eipä tässä sitten muuta, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään pitää mieli positiivisena.
Vielä raskaus ei tosin tunnu mitenkään konkreettiselta tai todelliselta, emmekä ole uskaltaneet kovin paljoa iloitakaan asiasta, jos jotain menee pieleen. Riskiviikkojahan tässä vielä pitkään eletään, mutta ainakin ensiaskeleet on otettu oikeaan suuntaan. HCG oli sitä mitä pitikin, eikä sitä enää uudelleen kontrolloida (toisaalta harmi, koska olisi kiva saada tietää nouseeko se normaalisti... vaikka eihän huonolle nousulle voisi mitään edes tehdä). Nyt sitten odotellaan vain ultrakäyntiä, jossa toivottavasti varmistuu, että alkio on oikeassa paikassa, oikean kokoinen raskauviikkoihin nähden ja siltä löytyy syke. Samalla saadaan tietää laskettu aika. Viimeisiin kuukautisiin perustuen se olisi 3.2.2021, mutta en tosiaan tiedä, kuinka paljon se voi ultrassa sitten heittää tuosta arviosta.
Raskausoireet ovat toistaiseksi hyvin maltillisia, jos näitä nyt oikein oireiksi voi laskeakaan. Kauhea nälkä on koko ajan, pääaterioiden lisäksi välipaloja pitää olla 2h välein saatavilla. Ja sellaisenkin huomion olen tehnyt, että vatsaa turvottaa kiitettävästi, vaikka söisi hiirenannoksen salaattia, saati jos erehtyy vetämään kokonaisen pitsan. Itse asiassa vatsa on turvoksissa ihan koko ajan, jo aamulla herätessä, ennen kuin olen ehtinyt aamupalallekaan. Mainitaan nyt vielä sellainenkin, etten ole kuluneen viikon aikana himoinnut yhtään makeita herkkuja, vaikka tavallisesti juuri ne ovat heikkouteni ja niitä tulee myös mussutettua vähintään joka toinen päivä. Juuri nyt parhaalta maistuu ihan tavallinen ruoka; ruisleipä, vesimeloni, fitness-murot, maustamaton jogurtti cashewpähkinöillä, linssikeitto ja härkislasagne.
Eipä tässä sitten muuta, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään pitää mieli positiivisena.
perjantai 29. toukokuuta 2020
Totuuden hetki
Kivaa perjantaita vaan, täällä ollaan oltu hereillä jo klo 04:17 lähtien. Se on meinaan virallinen testipäivä tänään!
Aamulla tein ohjeen mukaisesti kotitestin, johon tottakai tiesin ilmestyvän kaksi viivaa, koska ne siinä jo aiemminkin olivat näkyneet. Olisin ehkä kuitenkin odottanut testiviivan olevan tummempi, koska nyt mielestäni se oli vahvuudeltaan samaa luokkaa kuin 2 päivää sitten. Toki esim. virtsan väkevyys vaikuttaa tulokseen, olosuhteita ei sen puolesta voi saada täysin stabiiliksi. Pienen panikoinnin jälkeen päätin, että koska vuoto ei ole alkanut ja testi on kuitenkin positiivinen, voisin palata viime päivät vallinneeseen zen-olotilaan.
... Ja ei varmaan tule yllärinä, ettei levollisuudesta ollut loppupäivänä enää tietoakaan. Olin alunperin varannut hcg-verikokeen ensi viikolle, mutta labran aikatauluja uudelleen selatessani huomasin, että myös tähän perjantaille oli ilmestynyt yksi vapaa aika. Kävin siis sittenkin jo tänään verikokeilla klo 11, koska pakkosaadahetitietääkaikkinyt. Ainoastaan jännitti, että ehtiikö tulos valmistua saman päivän aikana ja vielä niin, että joku lapsettomuushoitajista kerkeää kommentoida arvoa minulle. Minulla ei nimittäin ollut käryäkään, paljonko a) raskausviikkoja on tällä hetkellä tai b) raskaushormoniarvon pitäisi olla tässä vaiheessa. Pelkkä numeraalinen arvo ei juuri lohduttaisi epävarmaa mieltäni. No, onneksi tajusin kysyä asiaa jo etukäteen Kaiku-palvelun kautta ja minulle vastattiin, että yli 100 arvo tässä kohtaa on riittävä.
Iltapäivä meni sitten OmaKantaa kurkkiessa. Töissäkin on koronan vuoksi ollut niin hiljaista, että aika tuntui suorastaan pysähtyneen.
Vihdoin tulos saapui. 116. En tiennyt, itkiskö vai nauraisiko. Sain heti onnittelut lapsettomuusklinikalta. Ajanvaraus varhaisultraan on kesäkuun puolivälissä. Ensimmäinen neuvola-aikakin pitäisi varata. Uskottava se on - OLEN RASKAANA!
Aamulla tein ohjeen mukaisesti kotitestin, johon tottakai tiesin ilmestyvän kaksi viivaa, koska ne siinä jo aiemminkin olivat näkyneet. Olisin ehkä kuitenkin odottanut testiviivan olevan tummempi, koska nyt mielestäni se oli vahvuudeltaan samaa luokkaa kuin 2 päivää sitten. Toki esim. virtsan väkevyys vaikuttaa tulokseen, olosuhteita ei sen puolesta voi saada täysin stabiiliksi. Pienen panikoinnin jälkeen päätin, että koska vuoto ei ole alkanut ja testi on kuitenkin positiivinen, voisin palata viime päivät vallinneeseen zen-olotilaan.
... Ja ei varmaan tule yllärinä, ettei levollisuudesta ollut loppupäivänä enää tietoakaan. Olin alunperin varannut hcg-verikokeen ensi viikolle, mutta labran aikatauluja uudelleen selatessani huomasin, että myös tähän perjantaille oli ilmestynyt yksi vapaa aika. Kävin siis sittenkin jo tänään verikokeilla klo 11, koska pakkosaadahetitietääkaikkinyt. Ainoastaan jännitti, että ehtiikö tulos valmistua saman päivän aikana ja vielä niin, että joku lapsettomuushoitajista kerkeää kommentoida arvoa minulle. Minulla ei nimittäin ollut käryäkään, paljonko a) raskausviikkoja on tällä hetkellä tai b) raskaushormoniarvon pitäisi olla tässä vaiheessa. Pelkkä numeraalinen arvo ei juuri lohduttaisi epävarmaa mieltäni. No, onneksi tajusin kysyä asiaa jo etukäteen Kaiku-palvelun kautta ja minulle vastattiin, että yli 100 arvo tässä kohtaa on riittävä.
Iltapäivä meni sitten OmaKantaa kurkkiessa. Töissäkin on koronan vuoksi ollut niin hiljaista, että aika tuntui suorastaan pysähtyneen.
Vihdoin tulos saapui. 116. En tiennyt, itkiskö vai nauraisiko. Sain heti onnittelut lapsettomuusklinikalta. Ajanvaraus varhaisultraan on kesäkuun puolivälissä. Ensimmäinen neuvola-aikakin pitäisi varata. Uskottava se on - OLEN RASKAANA!
keskiviikko 27. toukokuuta 2020
Viiva vahvistuu
Voiko tämä olla tottakaan? 1,5 vuorokaudessa testiviiva oli jälleen vahvistunut. Viimeksi viiva pysyi hailakkana koko testausjakson ajan, mutta nyt se tulee päivä päivältä paremmin esille. Mies ei tosin tätä asiaa aamulla intoillessani oikein allekirjoittanut, vaan hänen mielestään viiva näytti samanlaiselta kuin toissapäivänä - ja siitähän minä vetäsin kunnon turhanpäiväiset hormonimyrskyraivarit. Raasu ei huomaa eroa edes silloin, jos olen käynyt kampaajalla värjäämässä hiuksia, niin ei ehkä pitäisi olettaa, että pieni sävymuutos raskaustestissäkään hahmottuu ensisilmäyksellä. Kyllä hän sitten kuvia vertaamalla huomasi, että kehitystä on tapahtunut. Mutta huhhuh, vaikkei ahdistus lapsettomuushoidoista ehkä muuten arkisessa elämässä näykään, niin tällaisissa tilanteissa se sitten nousee pinnalle: minä skitsoilen pienistä asioista ja mies on viimeiseen asti pessimisti. Ilon vaihtumista pettymykseen tässä molemmat pelkäävät, mutta reagointi asiaan on vain erilaista (ja se sallittakoon).
Fyysisesti olo on todella hyvä, kuten olettaa saattaa. Henkisellä puolella on tietenkin vaihtelua enemmän, kuten edellisen kappaleen esimerkkitarinasta voi päätellä, mutta jotenkin olen silti edelleen pääsääntöisesti rauhallisin mielin. Olin jopa niin uskalias, että varasin jo ensi viikolle labra-ajan hcg:n mittausta varten. Pieni piru takaraivossa tosin hokee, että olen ihan liian luottavaisin mielin liikenteessä, että turhaan elättelen toivoa raskauden normaalista jatkumisesta. Paljon mahdollista, ettei tässäkään hyvin käy, mutta olen alusta asti asennoitunut niin etten murehtimalla voi kuitenkaan keskenmenoa estää, joten yritän ajatella kaiken positiivisen kautta ja nauttia näistä pienistä onnistumisen hetkistä.
tiistai 26. toukokuuta 2020
Picture says it all
Nyt ei enää tarvitse arvuutella, onko silmissä vikaa - kyllähän siinä viiva ihan selkeästi on! <3 Kuvan testi on tehty eilen illalla (pp 7) ja oli kyllä puolessatoista vuorokaudessa tullut plussa todella hyvin näkyviin. Sunnuntain aamupissasta tehdystä testistähän ei saanut edes kunnollista kuvaa, mutta tämä näkyi heti ongelmitta.
Vielä en kuitenkaan uskalla ihan täysillä riemuita. Pitää jaksaa odottaa viralliseen testipäivään ja sen jälkeen käydä vielä ensi viikolla verikokeilla hcg-arvon mittauksessa, ennen kuin nostetaan (alkoholittomat) skumppamaljat. Ennusmerkit vaikuttavat kuitenkin lupaavilta, sillä vuoto on pysynyt poissa ja tosiaan tämä haalea plussakin ilmestyi jo monta päivää etuajassa.
maanantai 25. toukokuuta 2020
Jännäksi menee
Piinapäivä 7. Ei näy edelleenkään vuotoa. Ollaan päästy jo vuorokauden verran pidemmälle kuin viimeksi, hurraa! Pienestä sitä ihminen voikin olla tyytyväinen.
Varsinaisia menkkakipujakaan ei ole, jostain syystä ne helpottivat kun alkionsiirrosta oli kulunut pari päivää. Ei vatsa nyt ihan normaaliltakaan tietysti tunnu, on meinaan aikamoinen turvotus päällä parhaillaan ja farkkujen nappia on tuskallista pitää kiinni. Saattaa toki liittyä ihan vaan lähestyviin menkkoihin, nyt on kierron päivä 27.
Edellisessä postauksessa mainitsemani allergiaoireet sentään ovat väistyneet. Uskon, että selityksenä allergiakohtaukselle oli 11 km juoksulenkki metsän ja peltojen keskellä. Ei kaupunkilaistyttö tiennyt, mihin ryhtyi! Hengitin varmaan keuhkot ja nenäontelot aivan täyteen siitepölyä, eikai siinä allergiatabletti silloin mitään autakaan. Nyt kun on taas sadellut, on selvästi helpompi hengittää ja tänäänkin jaksoin ongelmitta kävellä töihin 7 km. Nenäkannulle muuten myös vahva suositus täältä päin, se huuhtoi aika hyvin kaiken ylimääräisen nenästä pihalle.
Palelu ja kipeä olo jatkuu, kuten on jatkunut siirtopäivästä lähtien. Lämpö on korvasta mitattuna 37,6 eli aika tavallinen ovulaation jälkeinen arvo. Väsymystäkin on, mutta hankala sanoa johtuuko se esim. allergialääkkeen vaikutuksesta. Ja tuntuu toisaalta muutenkin, että olen ollu ihan loppu koko kevään.
Mikään oireista ei kuitenkaan nyt ole sellainen, että häiritsisi jokapäiväistä elämää (paitsi ehkä tämä turvotus ja mahan nipistely, jotka ovat sen verran voimakkaita, ettei niitä oikein pysty olankohautuksella kuittaamaan). Joten mene ja tiedä, kertovatko nämä taaskaan mistään muusta kuin siitä, että olen kuulostellut omaa kroppaani liian tarkasti ja raskaustoiveita elätellen.
Huomenna teen taas raskaustestin. Jos viiva näkyi jo pp 6 haaleasti, sen pitäisi kahdessa päivässä olla vahvistunut huomattavasti. En malta odottaa aamua.
Varsinaisia menkkakipujakaan ei ole, jostain syystä ne helpottivat kun alkionsiirrosta oli kulunut pari päivää. Ei vatsa nyt ihan normaaliltakaan tietysti tunnu, on meinaan aikamoinen turvotus päällä parhaillaan ja farkkujen nappia on tuskallista pitää kiinni. Saattaa toki liittyä ihan vaan lähestyviin menkkoihin, nyt on kierron päivä 27.
Edellisessä postauksessa mainitsemani allergiaoireet sentään ovat väistyneet. Uskon, että selityksenä allergiakohtaukselle oli 11 km juoksulenkki metsän ja peltojen keskellä. Ei kaupunkilaistyttö tiennyt, mihin ryhtyi! Hengitin varmaan keuhkot ja nenäontelot aivan täyteen siitepölyä, eikai siinä allergiatabletti silloin mitään autakaan. Nyt kun on taas sadellut, on selvästi helpompi hengittää ja tänäänkin jaksoin ongelmitta kävellä töihin 7 km. Nenäkannulle muuten myös vahva suositus täältä päin, se huuhtoi aika hyvin kaiken ylimääräisen nenästä pihalle.
Palelu ja kipeä olo jatkuu, kuten on jatkunut siirtopäivästä lähtien. Lämpö on korvasta mitattuna 37,6 eli aika tavallinen ovulaation jälkeinen arvo. Väsymystäkin on, mutta hankala sanoa johtuuko se esim. allergialääkkeen vaikutuksesta. Ja tuntuu toisaalta muutenkin, että olen ollu ihan loppu koko kevään.
Mikään oireista ei kuitenkaan nyt ole sellainen, että häiritsisi jokapäiväistä elämää (paitsi ehkä tämä turvotus ja mahan nipistely, jotka ovat sen verran voimakkaita, ettei niitä oikein pysty olankohautuksella kuittaamaan). Joten mene ja tiedä, kertovatko nämä taaskaan mistään muusta kuin siitä, että olen kuulostellut omaa kroppaani liian tarkasti ja raskaustoiveita elätellen.
Huomenna teen taas raskaustestin. Jos viiva näkyi jo pp 6 haaleasti, sen pitäisi kahdessa päivässä olla vahvistunut huomattavasti. En malta odottaa aamua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)