Plussan jälkeen

Edellisten päivien hallitseva tunnetila on ollut epäuskoisuus. Vuosien toivomisen jälkeen olen vihdoin raskaana ja ensi vuoden alussa meitä saattaa olla kahden sijaan kolme.

Vielä raskaus ei tosin tunnu mitenkään konkreettiselta tai todelliselta, emmekä ole uskaltaneet kovin paljoa iloitakaan asiasta, jos jotain menee pieleen. Riskiviikkojahan tässä vielä pitkään eletään, mutta ainakin ensiaskeleet on otettu oikeaan suuntaan. HCG oli sitä mitä pitikin, eikä sitä enää uudelleen kontrolloida (toisaalta harmi, koska olisi kiva saada tietää nouseeko se normaalisti... vaikka eihän huonolle nousulle voisi mitään edes tehdä). Nyt sitten odotellaan vain ultrakäyntiä, jossa toivottavasti varmistuu, että alkio on oikeassa paikassa, oikean kokoinen raskauviikkoihin nähden ja siltä löytyy syke. Samalla saadaan tietää laskettu aika. Viimeisiin kuukautisiin perustuen se olisi 3.2.2021, mutta en tosiaan tiedä, kuinka paljon se voi ultrassa sitten heittää tuosta arviosta.

Raskausoireet ovat toistaiseksi hyvin maltillisia, jos näitä nyt oikein oireiksi voi laskeakaan. Kauhea nälkä on koko ajan, pääaterioiden lisäksi välipaloja pitää olla 2h välein saatavilla. Ja sellaisenkin huomion olen tehnyt, että vatsaa turvottaa kiitettävästi, vaikka söisi hiirenannoksen salaattia, saati  jos erehtyy vetämään kokonaisen pitsan. Itse asiassa vatsa on turvoksissa ihan koko ajan, jo aamulla herätessä, ennen kuin olen ehtinyt aamupalallekaan. Mainitaan nyt vielä sellainenkin, etten ole kuluneen viikon aikana himoinnut yhtään makeita herkkuja, vaikka tavallisesti juuri ne ovat heikkouteni ja niitä tulee myös mussutettua vähintään joka toinen päivä. Juuri nyt parhaalta maistuu ihan tavallinen ruoka; ruisleipä, vesimeloni, fitness-murot, maustamaton jogurtti cashewpähkinöillä, linssikeitto ja härkislasagne.

Eipä tässä sitten muuta, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään pitää mieli positiivisena.

Totuuden hetki

Kivaa perjantaita vaan, täällä ollaan oltu hereillä jo klo 04:17 lähtien. Se on meinaan virallinen testipäivä tänään!

Aamulla tein ohjeen mukaisesti kotitestin, johon tottakai tiesin ilmestyvän kaksi viivaa, koska ne siinä jo aiemminkin olivat näkyneet. Olisin ehkä kuitenkin odottanut testiviivan olevan tummempi, koska nyt mielestäni se oli vahvuudeltaan samaa luokkaa kuin 2 päivää sitten. Toki esim. virtsan väkevyys vaikuttaa tulokseen, olosuhteita ei sen puolesta voi saada täysin stabiiliksi. Pienen panikoinnin jälkeen päätin, että koska vuoto ei ole alkanut ja testi on kuitenkin positiivinen, voisin palata viime päivät vallinneeseen zen-olotilaan.

 

 

... Ja ei varmaan tule yllärinä, ettei levollisuudesta ollut loppupäivänä enää tietoakaan. Olin alunperin varannut hcg-verikokeen ensi viikolle, mutta labran aikatauluja uudelleen selatessani huomasin, että myös tähän perjantaille oli ilmestynyt yksi vapaa aika. Kävin siis sittenkin jo tänään verikokeilla klo 11, koska pakkosaadahetitietääkaikkinyt. Ainoastaan jännitti, että ehtiikö tulos valmistua saman päivän aikana ja vielä niin, että joku lapsettomuushoitajista kerkeää kommentoida arvoa minulle. Minulla ei nimittäin ollut käryäkään, paljonko a) raskausviikkoja on tällä hetkellä tai b) raskaushormoniarvon pitäisi olla tässä vaiheessa. Pelkkä numeraalinen arvo ei juuri lohduttaisi epävarmaa mieltäni. No, onneksi tajusin kysyä asiaa jo etukäteen Kaiku-palvelun kautta ja minulle vastattiin, että yli 100 arvo tässä kohtaa on riittävä.

Iltapäivä meni sitten OmaKantaa kurkkiessa. Töissäkin on koronan vuoksi ollut niin hiljaista, että aika tuntui suorastaan pysähtyneen.

Vihdoin tulos saapui. 116. En tiennyt, itkiskö vai nauraisiko. Sain heti onnittelut lapsettomuusklinikalta. Ajanvaraus varhaisultraan on kesäkuun puolivälissä. Ensimmäinen neuvola-aikakin pitäisi varata. Uskottava se on - OLEN RASKAANA!