Piinapäivä 7. Ei näy edelleenkään vuotoa. Ollaan päästy jo vuorokauden verran pidemmälle kuin viimeksi, hurraa! Pienestä sitä ihminen voikin olla tyytyväinen.
Varsinaisia menkkakipujakaan ei ole, jostain syystä ne helpottivat kun alkionsiirrosta oli kulunut pari päivää. Ei vatsa nyt ihan normaaliltakaan tietysti tunnu, on meinaan aikamoinen turvotus päällä parhaillaan ja farkkujen nappia on tuskallista pitää kiinni. Saattaa toki liittyä ihan vaan lähestyviin menkkoihin, nyt on kierron päivä 27.
Edellisessä postauksessa mainitsemani allergiaoireet sentään ovat väistyneet. Uskon, että selityksenä allergiakohtaukselle oli 11 km juoksulenkki metsän ja peltojen keskellä. Ei kaupunkilaistyttö tiennyt, mihin ryhtyi! Hengitin varmaan keuhkot ja nenäontelot aivan täyteen siitepölyä, eikai siinä allergiatabletti silloin mitään autakaan. Nyt kun on taas sadellut, on selvästi helpompi hengittää ja tänäänkin jaksoin ongelmitta kävellä töihin 7 km. Nenäkannulle muuten myös vahva suositus täältä päin, se huuhtoi aika hyvin kaiken ylimääräisen nenästä pihalle.
Palelu ja kipeä olo jatkuu, kuten on jatkunut siirtopäivästä lähtien. Lämpö on korvasta mitattuna 37,6 eli aika tavallinen ovulaation jälkeinen arvo. Väsymystäkin on, mutta hankala sanoa johtuuko se esim. allergialääkkeen vaikutuksesta. Ja tuntuu toisaalta muutenkin, että olen ollu ihan loppu koko kevään.
Mikään oireista ei kuitenkaan nyt ole sellainen, että häiritsisi jokapäiväistä elämää (paitsi ehkä tämä turvotus ja mahan nipistely, jotka ovat sen verran voimakkaita, ettei niitä oikein pysty olankohautuksella kuittaamaan). Joten mene ja tiedä, kertovatko nämä taaskaan mistään muusta kuin siitä, että olen kuulostellut omaa kroppaani liian tarkasti ja raskaustoiveita elätellen.
Huomenna teen taas raskaustestin. Jos viiva näkyi jo pp 6 haaleasti, sen pitäisi kahdessa päivässä olla vahvistunut huomattavasti. En malta odottaa aamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti