Heippa! Täällä kolkutellaan pian jo raskausviikkoa 10. Olemme päässeet näkemään pienen pampulamme kahdesti ultran välityksellä, ensin rv 6+5 kun kävin tsekkauksessa vuodon takia ja seuraavaksi 8+5 (omakustanteinen käynti oman mielenrauhan vuoksi). Kaikki on tähän mennessä ollut hyvin. Seuraavaksi tuleekin sitten nt-ultra muutaman viikon päästä, toivottavasti voin sen jälkeenkin vielä kertoa hyviä uutisia.
On muuten ollut aikamoista tämä pahoinvointi. En edelleenkään ole oksentanut, mistä olen kiitollinen, mutta ällötysolo ja heikotus on kyllä läsnä lähes joka hetkessä. Mitään ruokaa ei tee mieli ja tästä syystä painokin on laskenut pari kiloa... Makuaisti tuntuu muuttuneen lähes päinvastaiseksi verrattuna aikaan ennen raskautta. Aiemmin olen pitänyt mm. kasvisruuista, kahvista ja suklaasta enkä ole voinut sietää esim. kaurapuuroa tai nakkikastiketta. No nyt voisin suunnilleen elää liharuuilla ja puurolla, mutta kahvin haju ja ajatuskin jostain nyhtökaurawokista saa yökkimään.
Luonnollisesti voimat ovat olleet vähissä vähäisen energiansaannin ja toki myös raskaushormonien vuoksi. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole oikeastaan jaksanut mitään muuta kuin maata vuorotellen sängyllä ja sohvalla. Meillä oli lomasuunnitelmissa toisen makuuhuoneemme tapetinpoisto- ja maalausurakka, jonka mies joutui tekemään lähes yksin, sillä en jaksanut olla tolpillani kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Myös liikunta on jäänyt hyvin vähäiseksi ja tällaiselle aktiiviurheilijalle se on ollut kova kolaus. Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että niin kauan kun en pysty syömään kunnolla, en voi myöskään treenata. Ei ole mitään järkeä näännyttää jo valmiiksi kuihtunutta kroppaa hikiliikunnalla! Siispä viime aikoina liikuntani on koostunut lähinnä matalan sykkeen kävely- ja pyöräilylenkeistä. Eilen tein myös 15min kotijumpan ja olin sen jälkeen aivan finaalissa... Että sillä mallilla kunto tällä hetkellä.
Jossain vaiheessa se helpottaa, eikö niin?
Vuonna 2017 alkanut matkamme vauvahaaveiden kautta lapsettomuustutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 6. heinäkuuta 2020
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Raskaudenajan ruokavalio
Terveisiä raskausviikolta 7+0. Juuri kun pääsin kehumaan, ettei minulla ole juurikaan raskausoireita, niin eiköhän tässä pahoinvointi ole nostanut päätään. Edelleen se on kyllä tiheillä ruokailulla hyvin hallittavissa, mutta tuntuu, etteivät ihan kaikki ruuat enää maistu ja jopa pelkkä ajatus tietyistä ruuista alkaa yrjöttää... Tästä saadaankin hyvä aasinsilta aiheeseen, jota olen pyöritellyt päässäni läpi alkuraskauden - nimittäin ruokavalio. Mielestäni yksi pulmallisimmista asioista kuluneen kuukauden aikana on ollut ruokavalion muovaaminen fiksumpaan suuntaan. Olen aina kuvitellut syöväni melko terveellisesti ja monipuolisesti, mutta nyt ravitsemussuosituksia sekä ruokaviraston kieltolistaa tutkiessani totesin, että parantamisen varaa todellakin on.
Kiellettyjen ruoka-aineiden välttäminen ei sinällään tuota ongelmia. Paljon toki joutuu tarkistelemaan, että onko esim. joku juusto pastöroitua ja hieman empien suhtaudun nykyään ulkomaisiin vihanneksiin / hedelmiin, suosin suomalaista aina kun se on mahdollista. Mieluiten myös valmistan ruuan itse, jotta tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää - tosin valmisruokia ei nyt tähän asti ole muutenkaan tullut juuri kulutettua. Olen yrittänyt pitää rennon asenteen ruokaa kohtaan, MUTTA... Myönnän, että sain pienet ruokapsykoosit aikaiseksi tuossa raskausviikolla 5 :D Olin unohtanut pestä leivän päälle laittamani kurkkuviipaleet, jonka seurauksena ruokasekoilu lähti täysin lapasesta. Long story short, homma eskaloitui lopulta siihen pisteeseen, että varasin ajan toksoplasmaverikokeille. Sieltä tuli onneksi helpottava ja vapauttava negatiivinen tulos, huh! Labrakäynnin jälkeen päätin kuopata ruoka-ahdistuksen ja toimia parhaan osaamiseni mukaan sekä hyvät hygieniakäytännöt huomioiden. Eihän sitä muutakaan oikein voi.
Mutta joo. Tällaisena sokerihiirenä olen kyllä joutunut tarkastelemaan ruokatottumuksiani uusin silmin, kun en enää ole vastuussa vain omasta itsestäni, vaan myös toisesta ihmisestä. Olen aina ollut säännöllinen ruokailija, eli ne suositellut 5-6 ateriaa päivässä toteutuvat niin arkena kuin viikonloppunakin. Meillä suositaan myös ihan perus kotiruokaa ja syömme kasvispainotteisesti. Jes, hyvältä kuulostaa tähän asti, eikö? Se sokerin ja herkkujen määrä sitten taas... Valehtelematta joka päivä (ja harvimmillaankin joka toinen päivä) tulee vedettyä suklaata, irtokarkkeja tai jäätelöä. Eikä mitään pieniä määriä, vaan kokonaisia suklaalevyjä, 300g namipusseja ja litran jätskipurkkeja. Makeat herkut ovat ehdottomasti pahin kompastuskiveni. Sitten kun mies on siihen päälle vielä sipsiaddikti, niin olen oppinut tykkäämään niistäkin tässä yhdessäoloaikanamme vähän turhan paljon. Nyt raskausaikana tosin olen huomannut, että onneksi ei tee mieli makeaa samalla tapaa kuin ennen. Eikä itse asiassa mitään suolaistakaan. En sitten tiedä, onko tämä hormoneista johtuvaa vai vaikuttaako raskaus jo psykologisesti niin paljon, että automaattisesti haluan vähentää mässyttelyä? Toinen asia, johon on syytä tehdä korjausliike, on hedelmien ja kasvisten käyttö. Toki teemme paljon vegeruokaa, kuten aiemmin jo mainitsinkin, sekä ehkä kerran viikkoon syömme lounaaksi salaattia. Mutta päivittäisellä tasolla värikkäitä asioita on lautasella turhan vähän. Olen nyt ottanut tavoitteeksi, että päivässä pitää syödä vähintään 1 hedelmä ja lisäksi 2 annosta kasviksia, esim. kurkkua leivällä ja ruokana vaikkapa vihanneswokkia. Baby steps.
Loppuun vielä pari aika realistista esimerkkiä päivän ruokailuista:
16.6.2020 (työpäivä, ei liikuntaa)
6:30
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 2 palaa ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä ja kurkkuviipaleilla
9:00
- lasi vettä
- mandariini
- 6 dominokeksiä
11:30
- 2 lasia vettä
- salaatti, jossa salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, vesimelonia, marinoitua punasipulia, teriyakibroileria ja hunajainen balsamicokastike
14:00
- lasi vettä
- Valio Profeel -proteiinijuoma, suklaanmakuinen
18:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
21:00
- lasi vettä
- fitnessmuroja rasvattomalla maidolla
- banaani
- kourallinen cashewpähkinöitä
17.6.2020 (kesäloma, aamulla 3km juoksulenkki)
7:00
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 200g mansikka-vadelmajogurttia
9:00
- 0,33l pullo maustamatonta vichyä
- 2 ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä, salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla
- pala tuoretta ananasta
12:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
- puolikas yrttivoipatonki
16:00
- 2 lasia vettä
- Barebell's proteiinipatukka
18:30
- lasi vettä
- ranskalaiset ja kalapuikot
21:00
- lasi vettä
- omena
Kiellettyjen ruoka-aineiden välttäminen ei sinällään tuota ongelmia. Paljon toki joutuu tarkistelemaan, että onko esim. joku juusto pastöroitua ja hieman empien suhtaudun nykyään ulkomaisiin vihanneksiin / hedelmiin, suosin suomalaista aina kun se on mahdollista. Mieluiten myös valmistan ruuan itse, jotta tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää - tosin valmisruokia ei nyt tähän asti ole muutenkaan tullut juuri kulutettua. Olen yrittänyt pitää rennon asenteen ruokaa kohtaan, MUTTA... Myönnän, että sain pienet ruokapsykoosit aikaiseksi tuossa raskausviikolla 5 :D Olin unohtanut pestä leivän päälle laittamani kurkkuviipaleet, jonka seurauksena ruokasekoilu lähti täysin lapasesta. Long story short, homma eskaloitui lopulta siihen pisteeseen, että varasin ajan toksoplasmaverikokeille. Sieltä tuli onneksi helpottava ja vapauttava negatiivinen tulos, huh! Labrakäynnin jälkeen päätin kuopata ruoka-ahdistuksen ja toimia parhaan osaamiseni mukaan sekä hyvät hygieniakäytännöt huomioiden. Eihän sitä muutakaan oikein voi.
Mutta joo. Tällaisena sokerihiirenä olen kyllä joutunut tarkastelemaan ruokatottumuksiani uusin silmin, kun en enää ole vastuussa vain omasta itsestäni, vaan myös toisesta ihmisestä. Olen aina ollut säännöllinen ruokailija, eli ne suositellut 5-6 ateriaa päivässä toteutuvat niin arkena kuin viikonloppunakin. Meillä suositaan myös ihan perus kotiruokaa ja syömme kasvispainotteisesti. Jes, hyvältä kuulostaa tähän asti, eikö? Se sokerin ja herkkujen määrä sitten taas... Valehtelematta joka päivä (ja harvimmillaankin joka toinen päivä) tulee vedettyä suklaata, irtokarkkeja tai jäätelöä. Eikä mitään pieniä määriä, vaan kokonaisia suklaalevyjä, 300g namipusseja ja litran jätskipurkkeja. Makeat herkut ovat ehdottomasti pahin kompastuskiveni. Sitten kun mies on siihen päälle vielä sipsiaddikti, niin olen oppinut tykkäämään niistäkin tässä yhdessäoloaikanamme vähän turhan paljon. Nyt raskausaikana tosin olen huomannut, että onneksi ei tee mieli makeaa samalla tapaa kuin ennen. Eikä itse asiassa mitään suolaistakaan. En sitten tiedä, onko tämä hormoneista johtuvaa vai vaikuttaako raskaus jo psykologisesti niin paljon, että automaattisesti haluan vähentää mässyttelyä? Toinen asia, johon on syytä tehdä korjausliike, on hedelmien ja kasvisten käyttö. Toki teemme paljon vegeruokaa, kuten aiemmin jo mainitsinkin, sekä ehkä kerran viikkoon syömme lounaaksi salaattia. Mutta päivittäisellä tasolla värikkäitä asioita on lautasella turhan vähän. Olen nyt ottanut tavoitteeksi, että päivässä pitää syödä vähintään 1 hedelmä ja lisäksi 2 annosta kasviksia, esim. kurkkua leivällä ja ruokana vaikkapa vihanneswokkia. Baby steps.
Loppuun vielä pari aika realistista esimerkkiä päivän ruokailuista:
16.6.2020 (työpäivä, ei liikuntaa)
6:30
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 2 palaa ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä ja kurkkuviipaleilla
9:00
- lasi vettä
- mandariini
- 6 dominokeksiä
11:30
- 2 lasia vettä
- salaatti, jossa salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, vesimelonia, marinoitua punasipulia, teriyakibroileria ja hunajainen balsamicokastike
14:00
- lasi vettä
- Valio Profeel -proteiinijuoma, suklaanmakuinen
18:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
21:00
- lasi vettä
- fitnessmuroja rasvattomalla maidolla
- banaani
- kourallinen cashewpähkinöitä
17.6.2020 (kesäloma, aamulla 3km juoksulenkki)
7:00
- lasi vettä, mama-monivitamiini
- kupillinen kahvia
- 200g mansikka-vadelmajogurttia
9:00
- 0,33l pullo maustamatonta vichyä
- 2 ruisleipää oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä, salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla
- pala tuoretta ananasta
12:00
- lasi vettä
- lautasellinen pinaattikeittoa ja keitetty kananmuna
- puolikas yrttivoipatonki
16:00
- 2 lasia vettä
- Barebell's proteiinipatukka
18:30
- lasi vettä
- ranskalaiset ja kalapuikot
21:00
- lasi vettä
- omena
maanantai 15. kesäkuuta 2020
Säikähdyksellä selvittiin, toistaiseksi
Aikamoista hullunmyllyä ollut viimeiset 3 vuorokautta. Kaikki lähti liikkeelle suhteellisen harmittomalta tuntuneesta, rusehtavasta tiputteluvuodosta. Tätä oikeastaan on ollut raskausviikolta 5 lähtien päivittäin. Koska mitään kipuja ei kuitenkaan ollut, oletin tiputtelun johtuvan limakalvojen herkkyydestä tai muusta vastaavasta.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
Perjantaina illalla, kun raskausviikkoja oli kasassa 6+2, kuitenkin havahduin sohvalla tv:tä katsellessani voimakkaisiin supistuskipuihin ja vessassa totesin tummanpunaista verta holahtaneen reilusti pikkuhousunsuojaan. Istuin pöntöllä ja itkin, vuotaen samalla kuin pistetty sika. "Taas se menee kesken", huusin miehelleni.
No, lauantaina verenvuoto oli lakannut ja kivut rauhoittuneet. Ruskeaa vuotoa toki tuli edelleen melko runsaasti. Sunnuntaina sama juttu, rusehtavaa vuotoa ja epävarma olo tulevasta. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus oli tulossa vasta 18.6., ja tuntui ettei pääni pysyisi kasassa siihen asti. Selitin tilanteeni TYKSiin ja ultraa saatiinkin onneksi aikaistettua tälle päivälle.
Menin lääkärin vastaanotolle valmiiksi jo itku kurkussa. "Jonkinlaista vuotoa täällä tosiaan on, mutta kohdunkaula on kiinni... Ja voi kuule, täällä näkyy elävä sikiö!" Ei varmaan paljon yllätä, että räjähdin itkuun nuo sanat kuultuani. Pääsin kuulemaan pikkuisen sydämenlyöntejä ja näin ihan konkreettisesti, että siellä on kuin onkin 7.4 mm mittainen kaveri, vastaten raskausviikkoja 6+6 (eli juuri niissä mitoissa kuin kuuluukin).
Mitenkään turvallisilla vesillä ei edelleenkään olla, enkä tiedä ollaanko raskaudessa ikinä. Lääkärin mukaan tällaisessa "vuotavassa raskaudessa" on hieman suurentunut keskenmenon riski, kuten myös ylipäätään hoidoilla alkunsa saaneissa raskauksissa. Mutta tällä hetkellä, juuri nyt, sikiöllä on kaikki hyvin. Olen siitä niin kiitollinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)