Milloin takaisin lapsettomuushoitoihin?

Otsikon kysymykseen en osaa vastata monessakaan mielessä.

Ensinnäkään en saa yhtään päähäni, että mitä klinikalla mahdettiin puhua pakkaseen jäävien alkioiden (tai no meillä sen yhden alkion) käytöstä. Tarvitsemmeko uuden lähetteen hoitojen jatkumista varten, onko luonnollista yritystä oltava taas pohjalla jokin x-määrä, kuinka kauan edellisestä synnytyksestä pitää olla aikaa? Tuntuu hölmöltä, että minä, joka kuvittelin olevani jonkinasteinen lapsettomuusexpertti, voinkin olla näin pihalla. Mutta kysymällä kaikki toki selviää, ajattelin että vuodenvaihteen jälkeen voisi olla hyvä hetki soitella TYKSiin päin.

Toisekseen en edelleenkään tiedä, haluanko enää uudelleen siihen rumbaan ja jos, niin millä aikajänteellä. Toki siis alkionsiirtoon menen ehdottomasti heti kun siihen tulee lupa, mutta mahdollinen uusi kierros IVF:ää mietityttää... Ja näinkin pitkän lapsettomuustaipaleen jälkeen silti edelleen jossain aivojen kaukaisimmassa sopukassa elää ajatus, että "mitä jos kuitenkin tulisin raskaaksi ilman hoitoja, kunhan vain teen asiat x, y ja z". Ihan kuin vielä muka olisi jotain poppaskonsteja, joilla raskaaksi tuloa voisi avittaa, hahhah. Enkä tiedä miksi yhä suhtaudun niin negatiivisesti lapsettomuushoitoihin, toivathan ne meille suhteellisen helposti rakkaan esikoisemme. Enemmän helvettiä se luonnollinen yritys oli, kun kuukausi toisensa jälkeen tuli pettymyksiä ilman minkäänlaista selitystä, minkäänlaista toivonkipinää. Miksen siis voisi ajatella, että onneksi meillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja sen sijaan että elättäisin toiveita normaalista raskautumisesta? No, toisen pikkuisen kaipuu on kuitenkin valtava, niin ehkä se IVF sitten jossain vaiheessa on taas vuorossa mikäli viimeisellä alkiolla ei tule tärppiä.

Ei voittoa 3

Kolmen loppukierrossa tehdyn negatiivisen raskaustestin jälkeen se on taas uskottava. Perhekoko ei kasva edelleenkään. Ei, vaikka minulla oli selittämätöntä pahoinvointia ja epämääräisiä vatsan nippailuja ovulaation jälkeen. Mutta toki kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, oli raskauden mahdollisuus tässä kierrossa jopa tavallista pienempi eli ei tämä sinällään yllätä.

Samaan aikaan saan kuulla erään kaverini odottavan toista lastaan. Kuulemma syksyllä aloittivat yrityksen ja syksyllä raskaus myös alkoi. Uskomatonta, että jotkut (tai siis suurin osa!) voivat vain päättää näistä asioista ja luottaa toivottuun lopputulokseen. Siihen kerhoon minäkin haluaisin kuulua.

Kuukautisia odotellessa. Orastava vatsakipu tekee jo tuloaan.

Hukkaan heitetty ovulaatio... Sekin on sallittua

Aika harvoin tunnen tai muuten havaitsen munasolun irtoamisen, vaikka se ainakin aiemmin testitikkujen mukaan tapahtui säännöllisesti joka kuukausi. Yleensä ovulaationi osuu noin kiertopäivälle 16-18, jonka perusteella sitten mahdolliset peitonheilutuksetkin yritetään ajoittaa. Tällä kertaa kuitenkin ovulaatio-oireet pamahtivat päälle kp 20 sellaisella voimalla, että eipä jäänyt paljon arvailujen varaa. Ihan hillitön jomotus oikealla puolella munasarjan kohdilla plus oikein oppikirjamainen, sitkeän limainen valkovuoto. Harmittavasti vauvatoiveen kannalta tuo superovulaatio jäi hyödyntämättä, sillä varsinaiset "actionit" meillä oli jo tuon ns. normaalimman aikataulun mukaisesti. Ajattelin nuo ovulaatio-oireet bongattuani, että pitääkö tässä nyt väkisin taas alkaa etsiä sopivaa väliä kahdenkeskiselle hetkelle (sillä se on tällä hetkellä tosi hankalaa, kun meillä on yökylävieraita koko viikon). Totesin kuitenkin, että nyt en aio enkä halua ottaa stressiä tästä toisen vauvan alullesaamisesta. Ovulaatiotikut ja ylitarkasti kellotettu seksi saavat jatkossakin pysyä takavasemmalla, niin pysyy mielikin kevyempänä. On oikeasti helpompi hengittää kun ei tee tästä asiasta niin suorituskeskeistä.

Vauva 8kk

Sinä rakas tähtisilmä, joka osaat jo ryömiä kovaa vauhtia eteenpäin. Olet kiinnostunut palloista, pehmoleluista ja helistimistä, joita heiluttelet innoissasi kädet ylös alas huiskaten. Myös muovipullot, pahvipakkaukset ja muut ulottuvillasi olevat esineet löytävät tiensä ensin pieniin käsiisi, sitten suuhusi. Eniten ehkä kuitenkin pidät yhteisistä jumppa- ja laululeikkihetkistämme.

Sinulla on jo kuukauden päivät ollut kaksi pientä nököhammasta sekä pikkuhiljaa harjaantuva pinsettiote, joiden avulla ruokailu sujuu hienosti. Kaikki muut ruoat maistuvat, mutta puuro ei ole kerta kaikkiaan sinun juttusi.

Sinut on helppo saada käkättämään ja se onkin ehkä parasta, mitä äiti ja isi tietävät. Myös voimakasta tahtoa löytyy, ilmaiset kyllä selkeästi mikäli jokin asia harmittaa. Muutenkin olet kova tyttö jokeltamaan erilaisia tavuja, kuten nänänänä ja tätätätä - päristelyä unohtamatta!

Ilmeisesti olet syksyihminen, aloit nimittäin nukkua taas yli tunnin päiväunia vaunuissa, kun ilmat viilenivät. Öitä meillä vielä vähän harjoitellaan, siirryithän vasta hetki sitten kokonaan omaan pinnasänkyyn sekä lopetit samalla yösyömisen. Onneksi äiti ja isi ovat vuorotellen lattialla patjalla ihan vieressä, niin ei jännitä niin kovasti (siis meitä vanhempia). 

Edessä on vielä vauvavuoden viimeinen kolmannes. Odotan innolla, missä vaiheessa saamme nähdä ensimmäiset askeleet ja kuulla ensimmäiset sanasi. Myös kasvuasi on jännittävä seurata, ja alun haasteiden jälkeen jokainen saavutettu kilo ja sentti tuntuvat hienoilta virstanpylväiltä. Kehityt juuri omaan tahtiisi, omaan aikaasi, ihana pieni ihminen. 💜

Ei voittoa 2

Toinenkin kierto päättyi kuukautisiin, ei raskauteen. Ne alkoivat vain pari päivää tavallista myöhemmin. Fiilis on tietysti vähän plööh, mutta jossain sisimmässäni tiedän ettei meille mitään luomuihmettä tulekaan vaan hoidot on se "meidän juttu", valitettavasti.

Ihan jees kyllä, että kivut ja vuodon määrä on aika paljon siedettävämmällä tasolla kuin ennen raskautta. Hyvä jos pysyykin tällaisena myös jatkossa.

Ruokavaliokuulumisia & negatiivinen raskaustesti

Päivitetään ensin ruokailujuttuja. Olen nyt "rempan" tueksi ladannut FatSecret-sovelluksen, josta näkee helposti päivän aikana saadut kalorit ja aterioiden ravintosisällön. Tavoitteeni on pitää nykyinen paino, joka tarkoittaa n. 2200kcal energiansaantia per päivä. Yllättävän paljon saa mättää, että saa tuon täyteen, fiilispohjalta jos söisin jäisivät kalorit noin 1800-1900 hujakoille. Toinen muutostavoite on sokerin vähentäminen ja siihenkin sovellus on osoittautunut ihan päteväksi työkaluksi. Hävettää myöntää, että pikaisella laskennalla aikaisempi sokerin kulutukseni on ollut 100-150 gramman luokkaa, siis tuplasti ellei triplasti suositellun verran. Nyt sovelluksen myötä kun suositeltu maksimipäiväannos 50g on tulossa täyteen, tulee herkemmin mietittyä mitä suuhunsa loppupäivänä pistää. Eihän sitä samalla tavalla sohvalla suklaalevyä syödessä tietenkään ajattele, mutta sovellus onneksi/harmiksi kertoo totuuden.

Sitten taas blogin peruskysymysten äärelle. Eletään kiertopäivää 28 eli tänään olisi se päivä, kun kuukautisten pitäisi alkaa, JOS niiden rytmi heti kertaheitolla olisi palautunut ennalleen. Eipä näy vuotoa eikä kyllä kahta viivaa testitikussakaan. Todennäköisintä tietysti on, että kierto nyt synnytyksen jälkeen vielä hakee itseään ja ovulaatio on ollut normaalia myöhemmin. Toivotaan kuitenkin, että syy vuodottomuudelle olisi mieluummin pieni salamatkustaja 🤞🏻No, ootellaan mitä tuleman pitää. Huomaa muuten, että nykyään (tai ainakin toistaiseksi) on jotenkin kepeää suhtautua näihin raskausajatuksiin, verrattuna aiempaan murheessa pyörimiseen. 

Vauvakuume iskee jälleen

Miten sitä ihminen voikin olla omituinen otus. Vieressä tuhisee alle vuoden ikäinen lapsi, jota ollaan tekemällä tehty TYKS:n labraa myöten ja on ylipäätään ihme, että olemme hänet saaneet. Nyt sitten kuitenkin takaraivossa pyörii jo ajatus toisesta pikkuisesta. Suoraan sanottuna aika rasittavaa! Miksei vauvakiintiöni voisi olla jo täynnä? Elämä olisi niin paljon helpompaa. 

Oltiin alunperin puhuttu miehen kanssa, että pikkusisarus olisi tosi kiva muttei mikään "pakollinen", eli tuskin toista kertaa enää lähdettäisiin IVF-hoitoihin, jos ei luomusti tai sillä viimeisellä pakastealkiolla tärppää. Ajankohdaksi seuraavan vauvan yritykselle päätimme tammikuun -22, jolloin tyttömme olisi vuoden ikäinen. No nyt sitten jotenkin on käynyt niin, että oho hups hehheh ehkäisy on jäänyt pois jo elokuussa vauvamme ollessa puolivuotias. Ja nyt huomaan, miten paljon taas toivonkaan plussaa raskaustestiin, kun vauvan tuloa ei enää yritetä estää.

Ensimmäinen kierto päättyi tosiaan negatiiviseen lopputulokseen, kuten edellä kirjoitin. Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä, sillä onhan se erittäin todennäköistä ettemme edes saa toista lasta. En halua, että tämä rakkaan pikkuisen tyttömme vauva- ja pikkulapsiaika menee pilalle liiallisella raskaushaaveilulla. Muistan kyllä vielä, kuinka kuluttavaa edellinen raskauden yritys oli ja miten se vei arjesta kohtuuttoman ison siivun. Silloin meitä oli vain kaksi aikuista, mutta nyt on tuo pieni, joka ansaitsee vanhemmiltaan täyden läsnäolon ja täysipainoisen arjen.

Adoptiovaihtoehdostakin olemme lyhyesti keskustelleet, mutta tällä hetkellä se tuntuu aika työläältä asialta. 1-2 vuoden olosuhdeselvittelyt, siihen päälle jonotusaika ja se epävarmuus, että löytyykö meidän perheeseemme edes lasta ja millä aikataululla... Sen verran itsekäskin olen, että haluan lapsiluvun täyteen paljon ennen 40-vuotispäivääni. Raskauden suhteen olen miettinyt että jos ei 35 ikävuoteen mennessä ole tapahtunut mitään, niin sitten saa olla. Toki mielipiteet voivat vielä muuttua, mutta tällä hetkellä tuntuu tältä.