Marras-joulukuussa tapahtuu

Kävimme viikko sitten IVF-suunnittelukäynnillä, jossa todettiin, että meidät voidaan ottaa marraskuussa hoitoihin. Paljon riippuukin nyt siitä, tulevatko kuukautiseni 31.10. vai 1.11. - jos ensiksi mainittuna ajankohtana, niin hoidot lykkääntyvät seuraaviin kuukautisiin asti, mutta jos kuukautiset alkavatkin vasta marraskuun puolella, niin hoito päästään aloittamaan heti, sillä jonopaikkamme on tuo marraskuu. On se tarkkaa.

Käynnillä ei sinällään tapahtunut mitään ihmeellistä. Minut ultrattiin (joka oli aika epämiellyttävää kuukautisten ollessa juuri käynnissä...) ja todettiin munarakkulareserviä olevan edelleenkin mukavasti, eli hoito voitaisiin toteuttaa lyhyen kaavan mukaan ja pienillä lääkeannoksilla. Lääkäri huomasi myös parisenttisen endometrioosipesäkkeen jossain päin kohtuonteloa, mikä ei tietenkään ollut mukava uutinen, mutta sijainti oli onneksi sellainen, ettei hoitoihin tai raskautumiseen vaikuta mitenkään. Tätä ollaan epäilty voimakkaiden kuukautiskipujen ja muiden oireilujen taustalle jo pitkään, joten ei oikeastaan yllätä, että nyt vihdoin ultrassakin näkyy jotakin.

Seuraavaksi käymme miehen kanssa HIV-, hepatiitti- ja kuppaseulonnassa. Kaikki muu tapahtuukin sen mukaan, miten ne kuukautiset sieltä suvaitsevat tulla. Luultavasti kuitenkin seuraava vuoto on jo lokakuussa, eli henkisesti voinee varautua siihen, että vasta marraskuun lopulla aloitetaan lääkitys ja joulukuun puolella olisi sitten se munasolupunktio.

No, tämän vuoden puolella kuitenkin jo tapahtuu jotain konkreettista, kunhan vaan pysytään terveinä.

Tammikuu

Nyt se on tehty. Meillä on aika lapsettomuusklinikalle ensi vuoden alussa. Edeltävästi käyn labrassa prolaktiini- ja kilpirauhasmittauksissa, mitään muuta valmistelua ei tässä vaiheessa tarvita. Suunnittelukäynnin jälkeen voidaan toivottavasti varata aika alkionsiirtoon helmikuulle. Mikäli raskaus ei siitä ala, siirrymme takaisin IVF-jonoon. Ihanaa, jännittävää, pelottavaa, ahdistavaa. Enimmäkseen ehkä silti helpottavaa, kun jälleen stressi lapsen aluille saamisesta on heitetty jollekin toiselle. Yritän keskittyä nyt tulevat 2 kuukautta ihan kaikkeen muuhun ja nauttia elämästä, perheestäni ja kaikesta kivasta tekemisestä.

Milloin takaisin lapsettomuushoitoihin?

Otsikon kysymykseen en osaa vastata monessakaan mielessä.

Ensinnäkään en saa yhtään päähäni, että mitä klinikalla mahdettiin puhua pakkaseen jäävien alkioiden (tai no meillä sen yhden alkion) käytöstä. Tarvitsemmeko uuden lähetteen hoitojen jatkumista varten, onko luonnollista yritystä oltava taas pohjalla jokin x-määrä, kuinka kauan edellisestä synnytyksestä pitää olla aikaa? Tuntuu hölmöltä, että minä, joka kuvittelin olevani jonkinasteinen lapsettomuusexpertti, voinkin olla näin pihalla. Mutta kysymällä kaikki toki selviää, ajattelin että vuodenvaihteen jälkeen voisi olla hyvä hetki soitella TYKSiin päin.

Toisekseen en edelleenkään tiedä, haluanko enää uudelleen siihen rumbaan ja jos, niin millä aikajänteellä. Toki siis alkionsiirtoon menen ehdottomasti heti kun siihen tulee lupa, mutta mahdollinen uusi kierros IVF:ää mietityttää... Ja näinkin pitkän lapsettomuustaipaleen jälkeen silti edelleen jossain aivojen kaukaisimmassa sopukassa elää ajatus, että "mitä jos kuitenkin tulisin raskaaksi ilman hoitoja, kunhan vain teen asiat x, y ja z". Ihan kuin vielä muka olisi jotain poppaskonsteja, joilla raskaaksi tuloa voisi avittaa, hahhah. Enkä tiedä miksi yhä suhtaudun niin negatiivisesti lapsettomuushoitoihin, toivathan ne meille suhteellisen helposti rakkaan esikoisemme. Enemmän helvettiä se luonnollinen yritys oli, kun kuukausi toisensa jälkeen tuli pettymyksiä ilman minkäänlaista selitystä, minkäänlaista toivonkipinää. Miksen siis voisi ajatella, että onneksi meillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja sen sijaan että elättäisin toiveita normaalista raskautumisesta? No, toisen pikkuisen kaipuu on kuitenkin valtava, niin ehkä se IVF sitten jossain vaiheessa on taas vuorossa mikäli viimeisellä alkiolla ei tule tärppiä.