Otsikon kysymykseen en osaa vastata monessakaan mielessä.
Ensinnäkään en saa yhtään päähäni, että mitä klinikalla mahdettiin puhua pakkaseen jäävien alkioiden (tai no meillä sen yhden alkion) käytöstä. Tarvitsemmeko uuden lähetteen hoitojen jatkumista varten, onko luonnollista yritystä oltava taas pohjalla jokin x-määrä, kuinka kauan edellisestä synnytyksestä pitää olla aikaa? Tuntuu hölmöltä, että minä, joka kuvittelin olevani jonkinasteinen lapsettomuusexpertti, voinkin olla näin pihalla. Mutta kysymällä kaikki toki selviää, ajattelin että vuodenvaihteen jälkeen voisi olla hyvä hetki soitella TYKSiin päin.
Toisekseen en edelleenkään tiedä, haluanko enää uudelleen siihen rumbaan ja jos, niin millä aikajänteellä. Toki siis alkionsiirtoon menen ehdottomasti heti kun siihen tulee lupa, mutta mahdollinen uusi kierros IVF:ää mietityttää... Ja näinkin pitkän lapsettomuustaipaleen jälkeen silti edelleen jossain aivojen kaukaisimmassa sopukassa elää ajatus, että "mitä jos kuitenkin tulisin raskaaksi ilman hoitoja, kunhan vain teen asiat x, y ja z". Ihan kuin vielä muka olisi jotain poppaskonsteja, joilla raskaaksi tuloa voisi avittaa, hahhah. Enkä tiedä miksi yhä suhtaudun niin negatiivisesti lapsettomuushoitoihin, toivathan ne meille suhteellisen helposti rakkaan esikoisemme. Enemmän helvettiä se luonnollinen yritys oli, kun kuukausi toisensa jälkeen tuli pettymyksiä ilman minkäänlaista selitystä, minkäänlaista toivonkipinää. Miksen siis voisi ajatella, että onneksi meillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja sen sijaan että elättäisin toiveita normaalista raskautumisesta? No, toisen pikkuisen kaipuu on kuitenkin valtava, niin ehkä se IVF sitten jossain vaiheessa on taas vuorossa mikäli viimeisellä alkiolla ei tule tärppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti