Aika harvoin tunnen tai muuten havaitsen munasolun irtoamisen, vaikka se ainakin aiemmin testitikkujen mukaan tapahtui säännöllisesti joka kuukausi. Yleensä ovulaationi osuu noin kiertopäivälle 16-18, jonka perusteella sitten mahdolliset peitonheilutuksetkin yritetään ajoittaa. Tällä kertaa kuitenkin ovulaatio-oireet pamahtivat päälle kp 20 sellaisella voimalla, että eipä jäänyt paljon arvailujen varaa. Ihan hillitön jomotus oikealla puolella munasarjan kohdilla plus oikein oppikirjamainen, sitkeän limainen valkovuoto. Harmittavasti vauvatoiveen kannalta tuo superovulaatio jäi hyödyntämättä, sillä varsinaiset "actionit" meillä oli jo tuon ns. normaalimman aikataulun mukaisesti. Ajattelin nuo ovulaatio-oireet bongattuani, että pitääkö tässä nyt väkisin taas alkaa etsiä sopivaa väliä kahdenkeskiselle hetkelle (sillä se on tällä hetkellä tosi hankalaa, kun meillä on yökylävieraita koko viikon). Totesin kuitenkin, että nyt en aio enkä halua ottaa stressiä tästä toisen vauvan alullesaamisesta. Ovulaatiotikut ja ylitarkasti kellotettu seksi saavat jatkossakin pysyä takavasemmalla, niin pysyy mielikin kevyempänä. On oikeasti helpompi hengittää kun ei tee tästä asiasta niin suorituskeskeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti