Ei vielä

Kävin tänään lääkärineuvolassa ja kuulemma kohdunsuulla ei ole tapahtunut vielä oikeastaan mitään synnytystä edistävää toimintaa, pientä pehmenemistä lukuunottamatta. Taitaa veikkaukseni ennenaikaisesta synnytyksestä siis mennä pieleen - ja toki hyvä niin, että pikkuinen ehtii kehittyä mahdollisimman paljon sekä kerätä massaa ennen kohdun ulkopuolista elämää. Lääkäri oli sitä mieltä, että käsikopelolla tunnustellen alatiesynnytys on mahdollinen lantion ja vauvan asennon huomioiden. Good news.

Minullahan on ollut niitä aterian jälkeisiä verensokeriarvojen ylityksiä aina silloin tällöin, ja 99% kerroista vehnään liittyen (esim. patonki, tortilla, joulupiparit). Olin vähän yllättynyt, kun lääkäri sanoi, että näillä kriteereillä minut voisi periaatteessa ohjata jopa äitiyspolille tarkistukseen! Koska syynä korkeille arvoille kuitenkin selvästi on juuri tuo vehnä, niin en saanut kuitenkaan lähetettä, vaan käskyn olla heti yhteydessä jos sokerit alkavat hyppiä muistakin ruoka-aineista. Eli sitä vehnän välttelyä pitää edelleen vaan jatkaa, kuten olen tietysti pääosin tehnytkin. 

Vauvan koosta ei ilmennyt erityistä huolta. Itse asiassa sf-mitta on koko ajan himmaillut alemmille ja alemmille käyrille... Tänään 36+1 mitta oli 29,5cm joka on hieman alakäyrän yläpuolella. Vertasin oman äitini neuvolakortista, että hänellä ollut tässä kohtaa 34cm :D Muutenkin hänellä on ollut aina isot raskausvatsat, vaikka me kaikki mukulat olemme olleet ihan normaalikokoisia. Mistähän tämä oma minivatsa oikein periytyy? Toivottavasti vauvalla kuitenkin kaikki ok, eikä mitään istukan toimintahäiriötä tai muuta kauheaa taustalla... On se vaan edelleen vaikeaa luottaa siihen, että kaikki saattaisi jopa mennä ihan normaalisti ja hyvin. No seuraavassa neuvolassa 2 viikon kuluttua mittauksia taas uudemman kerran, pitää yrittää rauhoitella itseään siihen asti. 

Tasan kuukausi

Laskettu aika lähenee! Synnytystä toisaalta odottaa jo käynnistyväksi, koska olo alkaa olla melko tukala, mutta samalla kyllä ahdistaakin kun ei tiedä yhtään, koska ja mitä tapahtuu. Pientä konkreettista valmistautumista tulevaan olen jo tehnyt, laadin nimittäin listan tarvikkeista, jotka otan mukaan sairaalaan (toistaiseksi ne kyllä odottavat yhä pakkaamistaan). Lisäksi olen nyt venytellyt ja tehnyt rentoutusharjoituksia päivittäin, toivoen sen olevan eduksi synnytyksessä. Minun on normaalisti hankala antaa itselleni lupaa levätä / nukkua päiväunia, mutta sain vihdoinkin järkeiltyä, että jos en nyt lötköttele niin koskas sitten? Kyllä tässä vähitellen siis yrittää orientoitua edessä olevaan puserrukseen. 

Vointi on kokonaisuutena aika hyvä useimpina päivinä. Ainut vain, että uni on hyvin katkonaista pissahädän, asennon löytämisen vaikeuden ja varmaan ihan hormonitoiminnankin vuoksi. Nukun öisin 2-3h jaksoissa ja saatan välillä olla hereillä tunnin, pari ennen kuin uni tulee uudelleen (jos edes tulee). Kävelylenkit kuuluvat päivittäiseen rutiiniin, niistä saa ihan kivasti virtaa jos muuten olo onkin nuutunut. 

Harjoitussupistuksia on tullut jo varmaan parin kuukauden ajan, mutta kyllä ne tässä äitiyslomalla ovat selkeästi tihentyneet ja voimistuneet. Mitään kipuja ei kuitenkaan tunnu, eli tuskin nuo kohdunsuuta kypsyttävät. Ensi viikolla on lääkärineuvola ja synnytystapa-arvio, joten ehkä siellä sitten kuulee mikä tilanne. En muuten muista, joko aiemmin kirjoitin, että vauvan tosiaan pitäisi olla raivotarjonnassa terveydenhoitajan mukaan. Alatiesynnytys olisi siis sen puolesta mahdollista, mikä on ihan mukava uutinen. Hieman toki mietityttää vauvan koko (no ketäpä synnyttäjää ei...) kun on tämä raskausdiabetes, mutta en taida saada mitään kokoarviota kun sokerit pysyneet sen verran hyvinä, painoa kertynyt vain 4-5kg ja lisäksi luulen, että mahan kokokin menee tällä hetkellä max. keskikäyrällä. Sinällään ei "näkyviä riskejä" isosta vauvasta. 

Ei kai tässä tällä kertaa muuta ole mielessä, päivä kerrallaan taas eteenpäin. Ehkä seuraavaksi pääsen rustaamaan jo synnytyskertomusta!

Babyshower etänä

Koin eilen aikamoisen yllätyksen, kun yksi ystävistäni pamahti meille ennalta ilmoittamatta mukanaan hamppariateria, herkkuja ja vaippakakku. Kuulemma etävauvakutsuni alkaisivat tunnin kuluttua Skypessä! En osannut odottaa mitään tällaista ja olinkin täysin tukka räjähtäneenä pieruverkkareissa matkalla suihkuun, kun ovikello soi, enkä tapani mukaan suostunut edes avaamaan ovea kun en tiennyt kuka on tulossa, vaan mies joutui asialle :D 

Skypeily oli yllättävän mukavaa puuhaa ja vietimme aikaa mm. tietovisan ja kuva-arvoitusten parissa. Oli hauska vaihtaa muuten vaan kuulumisia ihmisten kanssa ja "päästä näkemään", vaikka edes sitten kuvaruudun välityksellä.

Oli myös ihana ja todella tervetullut lahja, että saimme vastasyntyneen valokuvauslahjakortin. Olen päättänyt, että elämän tärkeimmät hetket, kuten häät, odotusaika ja vastasyntyneen ensihetket käydään ikuistamassa ihan kunnon kuvaajalla ja niistä teetetään kuvakirjat tai seinätauluja. 

Nyt ei valitettavasti ajatus juokse tämän enempää, jostain syystä olen tänään herännyt jo 3:45 (enkä saanut untakaan kuin puolilta öin...). Later!

Äitiysloma TJ6

Koronapandemian toinen aalto on nyt pahimmillaan ja ei ole kyllä mikään mukava fiilis ollut enää raahautua työpaikalle altistamaan itseään kymmenille ihmisille per päivä. Onneksi lukiot siirtyivät vihdoin etäopetukseen 7.12., joten nyt vastaanotolleni tullaan ainoastaan sovitusti, lähinnä kausi-influenssarokotteita hakemaan. Elämä on muutenkin muuttunut taas rajatummaksi, esimerkiksi kauppareissut pyrimme ajoittamaan arkena myöhään iltaan tai vastaavasti viikonloppuna aikaiseen aamuun. Eikä tässä oikein mitään kavereitakaan voi nähdä, tai ainakaan se ei missään nimessä ole järkevää. Katsotaan nyt vielä, miten joulunpyhien kanssa käy, ajatuksena nimittäin olisi kokoontua meillä niinkin "suurella" porukalla kuin minä, mies ja minun vanhempani, mutta tässä maailmantilanteessa sekin voi olla jo liian suuri riski.

No, jottei pelkkää valitusvirttä olisi tämä postaus, niin täytyy vähän intoilla siitä, että äitiysloman alkuun on enää KUUSI päivää ja varsinaisia työpäiviä edessä NELJÄ. Ihanaa! Sen jälkeen olenkin poissa työelämästä X-ajan - toivottavasti "X" tarkoittaa ainakin 1,5 vuotta. Ja kuinka onnekkaaseen aikaan tämä äitiyslomalle jääminen tuleekaan, saa ihan rauhassa nysväillä kotona pesänrakennuspuuhissa ja olla välittämättä ulkomaailman tapahtumista.

Olo on pysynyt aika hyvänä, nyt meneillään on siis raskausviikko 32. Hemoglobiini oli tujun rautakuurin ansiosta noussut 118:aan, eli turhaan en onneksi kärvistellyt ummetuksen ja närästyksen kanssa. Kontrollimittauksen jälkeen pudotin annostusta 100 mg:aan / vrk, koska ihan kokonaan ei raudan popsimista voi lopettaakaan, mutta elättelen toivoa, että tuo määrä nyt riittäisi ylläpitämään varastoja eikä aiheuttaisi niin hankalia vatsaoireita.

Ja nyt kun näistä veriarvoista tässä muutenkin on puhetta, niin mainitaan vielä, että verensokerit ovat edelleen ihan hyvässä tasapainossa. Aamun paastoarvot ovat olleet priimaa, lähinnä lounaan tai päivällisen jälkeen saattaa tulla ylityksiä ruoasta riippuen. Uutena "kiellettyjen listalle" makaronilaatikon, vehnäsämpylän ja murojen rinnalle pääsi viime viikonloppuna vehnätortilla. Täytyy kyllä myöntää, että harmittavan usein en töissä ehdi mittamaan arvoja ollenkaan, vaikka esim. lounaan jälkeen pitäisi :( Ja olen kyllä jonkin verran lipsunut ruokavaliosta alun skarppauksen jälkeen, uskallan vähän liiankin hyvin vetää herkkuja navan täydeltä. Herkkujen syönnin jälkeen olen kyllä AINA rangaistuksenomaisesti mitannut verensokerin, ihan siitä syystä, että jos jotain nousua tapahtuisi niin ehdottomasti lopettaisin ylimääräisen mässyttelyn. Vähän jopa harmillista, että edes 3 joulutortun ja ison glögimukillisen jälkeen arvot eivät ole olleet pielessä, joten ei ole mitään motivaatiota myöskään vähentää syöpöttelyä. (Toisaalta, ehkä pitää vain olla tyytyväinen, että tässä voi elää aika lailla normaalia elämää ruokailujen suhteen...)

Painosta voisin mainita ihan lyhyesti, että hyvinpä tuo on lähtenyt alkukankeuden jälkeen nousemaan. Nyt ollaan 65 kilossa, eli yhteensä +3kg tähän mennessä. On ollutkin kyllä kova nälkä viimeisen parin viikon ajan, ja tuntuu, että kaikki mitä tulee syötyä myös tarttuu vatsaan ja lanteille ihan eri tavalla kuin ennen. Vauvallahan onkin kyllä nyt kiivaimman kasvun vaihe menossa, joten lienee luonnollista tämäkin.

Aiemmin syksyllä muuten valittelin, ettei juokseminen ole enää onnistunut, mutta itse asiassa se on alkanut sujua taas! Tietysti matkan pituus on maksimissaan 2km ja vauhti kuin etanalla, mutta juoksuaskelia ne kuitenkin ovat, haha. Kotijumpastakin olen alkanut saamaan vähän iloa irti, sillä kuntosalijäsenyyteni katkaisin reilu kuukausi sitten hyödyttömänä (osittain koronan, osittain loppuraskauden vuoksi). Tarkoitus on joskus toki palata salille, mutta olen myös alkanut ymmärtämään sen tosiasian, että sinnepä ei vauva-arjessa ihan tuosta vaan lähdetäkään. Siksi pitää nyt yrittää löytää innostus kotiharjoitteisiin, koska onhan se parempi vaihtoehto kuin ei treeniä ollenkaan!

Sitten vielä se synnytys... Pitäisiköhän siihen alkaa jotenkin henkisesti valmistautua. En osaa ajatella asiaa vielä yhtään. No, ehkä äitiyslomalla on sitten aikaa sitäkin panikoida.

Huomenna jo 30+0

Taas on aika hujahtanut pikakelauksella eteenpäin. Vain 10 viikkoa laskettuun aikaan, mikä tuntuu kyllä tosi hurjalta. Onkohan meillä läheskään kaikkia tarpeellisia asioita edes vielä hommattuna? No ainakin edelleen ne vaunut / turvakaukalo puuttuvat, mutta ne olimmekin budjetoineet tänne loppuvuoden investointeihin. Jotain vaatepuolen täydennystä, tutteja ja tuttipulloja ym. myös luultavasti tarvitaan, mutta ehkä näitä pienempiä hankintoja voi toisaalta myös tehdä sitten kun vauva on jo syntynyt, kun tietää mitä todellisuudessa tullaan tarvitsemaan.

Olen viime aikoina ollut aivan loppu töihin ja niin valmis jäämään jo äitiyslomalle. Fyysinen vointi on edelleen pääsääntöisesti hyvä, mutta jatkuva kiire ja stressihän se tässä eniten saa pään lahoamaan. Pandemiatilanteesta johtuen terveydenhoitajan työnkuvani on laajentunut kattamaan niin korona-asiantuntijan kuin mielenterveystyöntekijänkin roolit (näin karrikoidusti ilmaisten). Silti työviikkoon ei ole tullut kuitenkaan yhtään lisää aikaa, jolla tätä koko palettia ehtisi pyörittää kunnolla, eikä ylemmältä taholta ole tullut muita ohjeita kuin että "yritetään tehdä välttämättömimmät". No, eteenpäin mennään nyt sillä ajatuksella, että viimeinen työpäiväni on 16.12. eli onneksi alle kuukausi tätä rumbaa enää tiedossa...

Raskausdiabetes pysyy edelleen ihan ookoosti hallussa. Lounaanjälkeisiä ylityksiä on tullut jonkin verran, esim. makaronilaatikko ei vain sovi ja olen huomannut myös, että Fitness-muroihin ei parane koskea. Erikoisia "kiellettyjä ruokia" :D Mutta toki kovin hiilaripitoisia tuotteitahan nuo ovat. Pitää vaan syödä jotain muuta, sillähän se homma ratkeaa! Aamun paastoarvot sekä päivällisen jälkeiset arvot ovat olleet kaikki normaaleja, eli ihan hyvillä mielin tässä voi kuitenkin olla. Vatsakin kasvaa tällä hetkellä hieman keskikäyrän alapuolella eli ei mitään jättiläisvauvaa senkään perusteella vaikuttaisi olevan tulossa.

Hemoglobiini oli muuten laskenut ja oli vain 104 viimeisimmässä mittauksessa. Nyt sitten vedän lisärautaa 200mg/vrk ja parin viikon päästä katsotaan, onko siitä ollut toivottua vastetta. Kauhea närästys ja ummetus tästä toki on seurauksena, jippii. Mitään anemiaoireita minulla ei ole ja olinkin aika yllättynyt "diagnoosista", mutta haluan toki arvot saada nousemaan ennen H-hetkeä, etten ole sitten synnytyksen jälkeen jossain veritankkauksessa tai älyttömän huonovointinen.

Kokemuksia radista tähän mennessä

Aloin mittailla verensokereitani perjantaina 6.11. neuvolan ohjeistuksen mukaisesti aamulla sekä ennen jokaista ateriaa ja tunti aterioiden jälkeen. On muuten sormet mustelmilla, kun tökkii niihin 10-12 kertaa päivässä reikiä...

Tähän saakka arvoni ovat pysyneet aika kivasti kurissa ilman suurempaa vaivannäköä. Normaali ruokavalioni päivän aikana sisältää tyypillisesti ruisleipää kasvirasva-, kalkkuna- ja juustopäällysteellä, 1-2 hedelmää, täysjyväriisi-/pastapohjaista lämmintä ruokaa kurkulla, tomaatilla tai porkkanalla höystettynä, jonkin verran pähkinöitä sekä jogurttia. Tähän tosin ennen raskausajan diabetesta sai vielä lisätä kaikki ylimääräiset herkuttelut, kuten suklaat ja sipsit - niiden määrää luonnollisesti olen nyt karsinut. En kuitenkaan ajatellut kaikkea makean syöntiä lopettaa niin kauan kuin arvot yleisesti pysyvät hanskassa. Eilen esimerkiksi päiväruuan yhteydessä söin 5 Dumle-karkkia, eikä niistä seurannut verensokereille mitään ongelmia.

Oli kuitenkin jännittävää huomata, että toisaalta aika pienestäkin nuo verensokerit saa halutessaan heilahtamaan. Olimme viettämässä isänpäiväviikonloppua vanhempieni luona ja söin pitkästä aikaa aamupalaksi vehnäsämpylän (ihan niillä tavallisilla, kevyillä täytteillä). Meinasin pudota tuolilta, kun verensokeri 1h kuluttua mitatessa näytti 8.9! Viisi minuuttia myöhemmin se oli onneksi jo laskenut 8.3:een, eli kyllähän se tehokkaasti sieltä tuli myös alaspäin. Samana päivänä kävin moikkaamassa mummoa, jonka kahvipöytä luonnollisesti notkui jos minkälaisia herkkuja. Yritin olla fiksu ja pyysin saada pari ruisleipää pohjalle, ettei tulisi pelkkää sokeripullaa vedettyä. Sain kuin sainkin pidettyä kohtuuden herkutteluissani ja söin lopulta vain 2 palaa mustikkapiirakkaa. Eipä tuo kuitenkaan verensokerin nousulta pelastanut, vaan 1h arvo oli jälleen 8.5... Ja vielä päivällisaikaankin pari tuntia myöhemmin mittari näytti edelleen 6.5, joka on reilusti yli sen, mitä ennen ateriaa saisi olla.

TL;DR: Sormet kipeät, mutta kyllä tätä jaksaa kun tietää, että se on vauvan parhaaksi. Arvot ovat pysyneet ihan hyvinä ja välillä voi herkutellakin, kunhan pitää järjen päässä. Vehnähöttöhiilarit tuntuisivat nyt olevan ne pahimmat verensokerin sekoittajat, mutta pieni määrä esim. suklaata ruuan yhteydessä passaa varsin hyvin.

Rv 27 ja raskausdiabetes

Hello!

Sokerirasitus on nyt tehtynä ja intuitioni oli oikeassa - minulla diagnosoitiin valitettavasti raskausajan diabetes. Riskitekijöinä kyseiselle sairaudelle pidetään ylipainoa, yli 40 vuoden ikää, sukurasitetta sekä PCOS-diagnoosia. Minulla ei mitään näistä ole, mutta jostain syystä tulos OmaKannassa ei yllättänyt ollenkaan. Vähän sama juttu kuin näissä lapsettomuushoidoissakin, olen jo nuoresta pitäen ollut varma, että en tule saamaan lasta luonnollisin keinoin, vaikka terveyteni on aina ollut hyvä ja kuukautiset säännölliset. Lisäksi tiesin jo hoitojemme alkutaipaleella, etteivät inseminaatiot tule toimimaan vaan IVF:ään joudutaan. En usko yhtään mihinkään henkimaailman juttuihin, vaan olen lujasti tieteeseen ja todistettaviin faktoihin nojaava ihminen, mutta jokin selittämätön ja vahva tunne on näistä edellä mainituista asioista ollut jo ennakkoon. No, nähtäväksi jää toteutuuko kolmaskin "ennustukseni" eli se, että vauva jää perätilaan ja synnytystavaksi valikoituukin sektio.

Mutta takaisin itse diabetekseen. Olen aikamoinen sokerihiiri, kuten aiemmista kirjoituksistani käy ilmi. Sokerirasitusta edeltävät 2 viikkoa elin kuitenkin tavallista terveellisemmin, ylimääräisiä herkkuja vältellen, sillä en halunnut mahdollisen diagnoosin johtuvan ainakaan mistään edellisen päivän irtokarkkiherkuttelusta. Mutta tästä terveyskuurista ei tosiaan sitten ollutkaan tuloksia ajatellen mitään hyötyä - tai mistäs minä tiedän, kuinka korkealla arvot olisivat huidelleet ilman niin sanottua dieettiäni! Nyt kuitenki paastoarvo oli 4.6 ja 2h arvo 6.6 eli hienosti viitearvoissa, mutta 1h arvo paukkui yli; lukema oli 10.5 kun sen pitäisi olla alle 10. 

Seuraava askel on, että saan neuvolasta verensokerimittarin, jolla alan mittailemaan verensokeria ennen ja jälkeen aterioiden. Kotimittailut sitten pitkälti määrittelevät myös ruokavalion muodostamista loppuraskaudessa. Osalla raskausdiabeetikoista arvot pysyvät maltillisina ilman erityisiä toimenpiteitä ja toisinaan voi jopa syödä pullaa tai suklaata, mutta joillakin jo esimerkiksi pasta tai leipä voi nostaa arvoja kohtuuttomasti, eikä herkkujen syöminen tule kuuloonkaan. Itse en ole tehnyt vielä suuria muutoksia ruokavalioon, toki olen nyt jättänyt selkeät sokerinlähteet pois ja lisännyt aterioille kasvisten määrää, mutta nähtäväksi jää mihin se riittää.

Tässä nyt sitten samalla pohdiskelen sitä, että mitenhän tuon painon saisi nousemaan, kun kerran herkutkin pitää jättää minimiin. Ennen raskautta painoni oli tosiaan 62kg, alkuraskaudessa se putosi noin 58kg tienoille ja nyt 3kk ennen laskettua aikaa ollaan vasta 63 kilossa... Tällä menolla lähden synnäriltä kotiin aivan kuihtuneena. Olo on kyllä muuten ihan hyvä ja pirteä, että ehkä tässä ei vielä ole mitään hätää ja eikai se paino nyt voi loputtomiin jumittaa samassakaan...?