Taas on aika hujahtanut pikakelauksella eteenpäin. Vain 10 viikkoa laskettuun aikaan, mikä tuntuu kyllä tosi hurjalta. Onkohan meillä läheskään kaikkia tarpeellisia asioita edes vielä hommattuna? No ainakin edelleen ne vaunut / turvakaukalo puuttuvat, mutta ne olimmekin budjetoineet tänne loppuvuoden investointeihin. Jotain vaatepuolen täydennystä, tutteja ja tuttipulloja ym. myös luultavasti tarvitaan, mutta ehkä näitä pienempiä hankintoja voi toisaalta myös tehdä sitten kun vauva on jo syntynyt, kun tietää mitä todellisuudessa tullaan tarvitsemaan.
Olen viime aikoina ollut aivan loppu töihin ja niin valmis jäämään jo äitiyslomalle. Fyysinen vointi on edelleen pääsääntöisesti hyvä, mutta jatkuva kiire ja stressihän se tässä eniten saa pään lahoamaan. Pandemiatilanteesta johtuen terveydenhoitajan työnkuvani on laajentunut kattamaan niin korona-asiantuntijan kuin mielenterveystyöntekijänkin roolit (näin karrikoidusti ilmaisten). Silti työviikkoon ei ole tullut kuitenkaan yhtään lisää aikaa, jolla tätä koko palettia ehtisi pyörittää kunnolla, eikä ylemmältä taholta ole tullut muita ohjeita kuin että "yritetään tehdä välttämättömimmät". No, eteenpäin mennään nyt sillä ajatuksella, että viimeinen työpäiväni on 16.12. eli onneksi alle kuukausi tätä rumbaa enää tiedossa...
Raskausdiabetes pysyy edelleen ihan ookoosti hallussa. Lounaanjälkeisiä ylityksiä on tullut jonkin verran, esim. makaronilaatikko ei vain sovi ja olen huomannut myös, että Fitness-muroihin ei parane koskea. Erikoisia "kiellettyjä ruokia" :D Mutta toki kovin hiilaripitoisia tuotteitahan nuo ovat. Pitää vaan syödä jotain muuta, sillähän se homma ratkeaa! Aamun paastoarvot sekä päivällisen jälkeiset arvot ovat olleet kaikki normaaleja, eli ihan hyvillä mielin tässä voi kuitenkin olla. Vatsakin kasvaa tällä hetkellä hieman keskikäyrän alapuolella eli ei mitään jättiläisvauvaa senkään perusteella vaikuttaisi olevan tulossa.
Hemoglobiini oli muuten laskenut ja oli vain 104 viimeisimmässä mittauksessa. Nyt sitten vedän lisärautaa 200mg/vrk ja parin viikon päästä katsotaan, onko siitä ollut toivottua vastetta. Kauhea närästys ja ummetus tästä toki on seurauksena, jippii. Mitään anemiaoireita minulla ei ole ja olinkin aika yllättynyt "diagnoosista", mutta haluan toki arvot saada nousemaan ennen H-hetkeä, etten ole sitten synnytyksen jälkeen jossain veritankkauksessa tai älyttömän huonovointinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti