Tuntemuksien vertailua

Viimeksi kirjoittelin tuntemuksiani blogiin inseminaation jälkeen piinapäivinä 3, 5 ja 7. Aikaa kuluttaakseni päätinkin toteuttaa nyt tällaisen vertailun 1. ja 2. inseminaation välillä.

Ensimmäisessä inssissä mietin jatkuvasti, kuinka mones kiertopäivä on menossa ja milloin saisin tehdä raskaustestin. Tuolloin olin henkisesti ihan hajalla, ajoittain pilvilinnoissa kuvittelemassa miten hedelmöityshoito vihdoin toisi meille lapsen ja sekunnin kuluttua alimmassa helvetissä itkemässä, että mitä jos hoidot eivät autakaan. Jep, olin ladannut aika paljon odotuksia ensimmäiselle hoitokerralle. Piinapäivä 3 oli tässä inssissä jo paljon helpompi, enkä tiedä voiko sitä oikein piinapäiväksi sanoakaan, koska en ole toimenpiteen jälkeen juurikaan miettinyt koko asiaa. Kai sitä suhtautuu nyt jotenkin realistisemmin näihin inssin mahdollisuuksiin, jotka eivät tosiaan ole mitkään päätä huimaavat. Ja toisaalta nyt kehossani ei myöskään ole tunneherkkyyttä boostaavaa, synteettistä raskaushormonia :D

Piinapäivänä 5 on molemmissa kierroissa ollut hyvin samantyyppistä oirehdintaa. Lämpötila koholla, palelua, tolkutonta väsymystä unen määrästä riippumatta, alavatsan turvotusta, ilmavaivoja. Mieliala on tosin nyt inssissä numero 2 ollut paljon tasaisempi, johtuneeko juuri siitä, etten joutunut piikittämään Pregnyliä. Mitään toiveita nostattavaa oiretta ei kuitenkaan tässäkään inssissä ole valitettavasti havainnut, vaan kaikki edellä mainitut lukeutuvat ihan niihin perus "ennen menkkoja" -olotiloihin.

Viikko inseminaation jälkeen olen 1. inssissä raportoinut kaikenlaisten olotilojen poistuneen, kohonnutta lämpötilaa lukuunottamatta. 5 päivää myöhemmin kuukautiset alkoivatkin tehdä tuloaan. Kakkosinssissä viikon kohdalla oikeastaan hyvin samankaltainen tilanne, ja nyt jännittääkin mitä seuraavat 5 päivää tuovat tullessaan... Jos sama linja jatkuu kuin edellisessä inssissä, niin kuukautisten pitäisi alkaa tämän viikon sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina.

Onneksi loppuviikko on buukattu täyteen ohjelmaa. Lähdemme miehen kotikaupunkiin syysloman kunniaksi ja palaamme vasta sunnuntaina. Eipä siis ole paljon aikaa murehtia kuukautisten alkamista.

16 päivän odotus alkakoon, part 2

Toinen inseminaatio tehty kiertopäivänä 13 ja vähän sekavat fiilikset nyt.

Tosiaan tuo ovulaatioplussa tuli yllättäen jo kp 13, eli 3-4 päivää tavanomaista aikaisemmin (kiitos Letrozolien). Tästä syystä myös miehen näyte oli aiempaa heikompi, koska oltiin ehditty heilutella peittoja kotona juuri edellisenä iltana... Siittiöiden määrä oli tästä syystä melko pieni, vaikkei näytteessä muuten vikaa ollutkaan. Mieluitenhan tuo pidättäytymisaika saisi olla 1-2 vrk, mutta lääkäri ei ollut tästä erityisen murheissaan. Kuulemma huonompi olisi, jos pidättäytymisaika olisi turhan pitkä, koska silloin siittiöt ovat usein huonolaatuisia. Mutta ilman Pregnyliä siis selvittiin tällä kertaa, ovulaatio tuli spontaanisti.

Toimenpide sujui tällä kertaa todella nopeasti. Edellisellä kerralla (eri) lääkäri mittasi kohdun limakalvon paksuuden ja follikkelin koon ennen siittiöiden ruiskutusta, mutta tällä kertaa katsottiin vain pintapuolisesti, että vasemmalla on reilun kokoinen johtofollikkeli ja limakalvokin vaikutti normaalilta. Mitään mittoja ei siis otettu. Myös ruiskutuksen tämänpäiväinen lääkäri teki paljon nopeammin, eikä hän seurannut kohdun liikkeitä ultralla toimenpiteen aikana toisin kuin viimeksi tehtiin. Mutta eipä näillä yksityiskohdilla varmaan suurta merkitystä ole onnistumisen kannalta.

Keskusteltiin myös loppukierron tukilääkityksestä. Lääkärin mielestä ei ole järkevää ottaa käyttöön keltarauhashormonia suun kautta tai emätinpuikkonakaan, sillä nythän kroppani erittää sitä ihan omasta takaa ovulaation myötä. Olen ehkä vähän pettynyt tähän ratkaisuun, mutta lääkäri lupasi seuraavassa ja viimeisessä inssissä sitten, että tarvittaessa otetaan "kaikki keinot käyttöön", jotta onnistutaan.

Raskaustestin saan tehdä torstaina 24.10. Jos sinne asti nyt edes päästään.

Ovulaatiopäiväkirja

Kiertopäivä 7, klo 19:00: Aloitin LH-huipun metsästyksen hätähousumaiseen tapaani taas turhan aikaisin. Mieheni sanoin, "sä kirjaimellisesti kuset rahan päälle ja heität sen sitten roskiin". Yeah, that's me! No mutta tällä kertaa varhaiselle testaamiselle oli ihan syykin - nimittäin se, että olin huomaavinani jo silloin ensimmäisiä ovulaatio-oireita. Alavatsaa nipisteli toispuoleisesti ja lisäksi valkovuodon koostumus oli muuttunut. Testiin piirtyikin aika selkeä viiva, mutta kuitenkin vielä reippaasti kontrolliviivaa haaleampi. Ja tässä kohdassa siis käytin netistä tilaamiani erittäin herkkiä (20mIU/ml) ovisliuskoja.

Kiertopäivä 8, klo 16:30: Seuraavana päivänä testiviivassa ei ollut muutoksia tapahtunut. Erityisesti oikealla alavatsassa ja -selässä tuntui kuitenkin edelleen painetta ja inhottavaa jomotusta.

Kiertopäivä 9, klo 15:15: Päätin jatkaa testaamista samanlaisella rytmillä, eli vajaan vuorokauden välein pissiä tikkuun ovulaation toivossa. Ei uutta tai ihmeellistä viivan värissä, hailakkana mutta selkeästi kuitenkin erottui.

Kiertopäivä 10, klo 13:00: Lauantai. Olin lähdössä kaverini varpajaisiin, joten tein ovulaatiotestin lisäksi myös raskaustestin. En tiedä miksi, koska olinhan raskauden mahdollisuuden poissulkenut jo  a) kuukautisten alettua ja b) raskaustestin tekemällä ennen letrotsoli-kuurin aloittamista. Järkytykseni oli suuri, kun ovulaatiotesti oli edelleen ennallaan, mutta aivan kuin raskaustestiin olisi piirtynyt jonkinlainen haamu?? Pyysin vielä miehenkin katsomaan ja kysyin, näkeekö hän siinä mitään, niin kuulemma jotain hyvin, hyvin pientä. Olen tässä viimeisen 2 vuoden aikana tehnyt testin jos toisenkin, eikä ole kyllä koskaan joutunut sekuntiakaan tihrustamaan tikkua vaan ovat aina olleet ihan selkeitä negatiivisia. Hyvin äkkiä kuitenkin päädyin siihen, että koska inseminaatiosta oli tässä kohtaa jo 3 viikkoa, ei olisi mitenkään mahdollista saada positiivista tulosta vasta nyt. Lääkärinkin ohjeistuksella raskaustestipäivä olisi ollut jo viikko aiemmin, joten kyllä sen siinä ennen letrotsoli-kuuria olisi pitänyt positiivista näyttää, jos olisi näyttääkseen. Mutta en tiedä, miksi testissä sitten oli näkyvinään jotain. Vaikea uskoa sen olleen pelkkää psykologiaakaan, sillä nimenomaan tässä kohtaa toivoin, että EN OLISI raskaana. Letrotsolia ei missään nimessä saisi syödä raskausaikana, joten tässä yksi syy, että toivoin negatiivista tulosta. Tein vielä toisen, yhtä herkän raskaustestin (eri merkkisen) myöhemmin samana päivänä ja se oli kyllä sitten ihan puhdas nega.

Kiertopäivä 11, klo 10:00: Superherkät liuskat olivat loppu, joten siirryin käyttämään ClearBluen digitaalista testiä, joka näyttää kaksi hedelmällisintä päivää hymynaama-ikonilla. Eipä näkynyt ovulaatiota vieläkään. Siinä onkin kyllä herkkyytenä 40mIU/ml eli aika paljon enemmän hormonia saa olla virtsassa, ennen kuin mitään alkaa näkyä.

Kiertopäivä 12, klo 6:30: Ei edelleenkään hymynaamaa. Ottaessani testiliuskan ulos laitteesta, katsoin (vaikkei ohjeiden mukaan pitäisi) että testiviivaa hädin tuskin erotti kontrolliviivan vierestä... Lämpötilakaan ei ollut vielä kohoamassa, vaan oli se perinteinen 37,3. Illalla tosin oli hyvin runsasta ja limaista valkovuotoa, joka kieli ovulaation lähestymisestä. Ja kyllä, too much information.

Kiertopäivä 13, klo 6:15: Hymynaama?? Mitä hittoa, näin aikaisin. Soittelin heti klinikalle ja sainkin ajan inseminaatioon samalle päivälle. Siitä myöhemmin omassa postauksessaan.

Fiilikset Letrozol-kuurista ja seuraavien päivien suunnitelmia

Aloitin Letrozol-kuurin lääkärin ohjeen mukaisesti kiertopäivänä 3, eli lauantaina. Tein vielä varmuudeksi lauantaiaamuna raskaustestin, sillä kuukautiseni olivat jotenkin oudot tällä kertaa. Ensimmäinen päivä oli hyvin kivulias ja runsasvuotoinen kuten aina, mutta sitten kivut ja vuotokin vähenivät lähes nolliin! Toisena päivänä taisin ottaa vain yhden Burana 600mg, mikä on minulle harvinaista, sillä "normaalimäärä" olisi ehkä 3-4 tablettia... Vuotokin tosiaan muuttui pieneksi tiputteluksi, vaikka tavallisesti vuodan kuin seula ensimmäiset kaksi tai kolme päivää.

No, testi näytti joka tapauksessa selkeää negatiivista, joten uskalsin aloittaa Letrozolin. Toistaiseksi en ole huomannut lääkkeellä mitään kummempia sivuvaikutuksia, en edes niitä paljon mainostettuja kuumia aaltoja. Herää epäilys, että mahtaako se tehotakaan :D Kiertopäivästä 8-9 lähtien ajattelin testailla taas ovulaatiota, niin siinähän sen sitten näkee.

Inseminaatio numero 2

Näinhän tässä kävi, otsikossa olennaisin informaatio. Käydäänpä läpi vielä loppukierron tunnelmia.

Lauantaina (kp 25) juoksutapahtuman jälkeen vatsa meni sekaisin ja oli jotenkin kauttaaltaan älyttömän hellänä. Ihan kuin olisin tehnyt juuri miljoona vatsalihasliikettä putkeen. Näitä juoksusta tai muusta tärähtelystä aiheutuvia vatsakipujahan minulla on tasaiseen tahtiin, ja joskus myös vatsa menee löysälle liikunnan jälkeen. Kuitenkin tuo alavatsassa tuntuva aristelu oli tällä kertaa vähän erityyppistä kuin aiemmin.

Sunnuntaina (kp 26) ei ollut minkäänlaisia oireita, ihan perus hyvä olo. Käytiin katsomassa myynnissä olevaa omakotitaloa, joka olikin aikamoinen helmi! Hyvien yhteyksien varrella ja siisti (joskaan ei ihan sieltä moderneimmasta päästä), kylppäri ja vessat remontoitu hyvällä maulla, paljon varasto- ja kellaritilaa ja hintapyyntö erittäin kohtuullinen. Toisaalta ollaan tässä miehen kanssa arvottu, että tarvitaanko sitä omakotitaloa tai omistusasuntoa ylipäätään, jos lapsia ei tulekaan?

Maanantaina (kp 27) tuli kuluneeksi 10 päivää inseminaatiosta. Tuolloin alkoivat menkkakivut, mutta vuoto ei vielä kuitenkaan. Myös tiputtelu pysyi poissa, mikä oli aika ihmeellistä. Mittasin huvikseni lämpötilan, joka oli laskenut 37,3:een. Näin käy aina juuri ennen menkkoja, joten takaraivossani kytenyt toivonkipinä alkoi hiljalleen hiipua. Yritin parhaani mukaan valmistautua pettymykseen sekä tulevaan uuteen yrityskiertoon ja inseminaatioon.

Tiistaina (kp 28) en enää malttanut mieltäni, vaan tein aamulla raskaustestin. No eihän siinä mitään näkynyt, surprise. En ole tähän päivään mennessä koskaan saanut edes hailakkaa haamuviivaa testiin.

Keskiviikkona (kp 29) aamupäivällä odottelin menkkoja kuumeisesti alkavaksi. Pitkään sainkin odotella, sillä vasta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa alkoi vähän runsaampi tiputtelu ja torstai-aamuna olikin sitten jo selkeä kiertopäivä numero 1.

Soittelin äsken klinikalle jatkohoitosuunnitelman laatimista varten:

• Lääkäri määräsi minulle Letrozolia kierron päiviin 3-7 tehostamaan munarakkulan kehitystä. Ovulaatio saattaa siis tässä kierrossa olla päivän tai pari normaalia aikaisemmin, mikä on hyvä ottaa huomioon ovistestejä tehdessä. Kuulemma pieni mahdollisuus on, että munarakkuloita kypsyy lääkkeen vuoksi liikaa, jolloin inseminaatiota ei voida tehdä monikkoraskausriskin vuoksi. Mutta eihän sitä tiedä, ennen kuin kokeilee!

• Emme suoraan varanneet follikkeliultra-aikaa, vaan tavoitteena olisi, että saisin ovulaatioplussan kotitestiin ja plussaa seuraavana päivänä menisimme sitten inseminaatioon. Mikäli ovulaatiota ei kuitenkaan näy ja kiertopäivät alkavat olla jo pitkällä, sekä viikonloppu lähestymässä, niin silloin käväisen ultrassa ja pistän Pregnylin, jotta saadaan inseminaatio ylipäätään tehtyä tässä kierrossa.

Jännityksellä (kyllästyneenä) odotan (en odota) seuraavaa (muttei varmasti viimeistä) hedelmöityshoitokertaa...

Kuluneen viikon kuulumisia (onko niitä?)

Juu, tämä on taas tällaista tyhjänpäiväistä kirjoittelua vailla suurempaa sisältöä. Nyt on tasan viikko inseminaatiosta, ja aika ei todellakaan olisi voinut kulua hitaammin. Mitään ihmeellisempiä oloja minulla ei edelleenkään ole ja itse asiassa nuo edelliseen postaukseen listaamani oireetkin ovat väistymässä. Lämpötila tosin pysyttelee edelleen koholla, lähellä 38 astetta korvasta mitattuna. Lisäksi alaselkä on koko ajan kipeä.

Olen valmiiksi jo katsellut mahdollisen seuraavan hoitokierron aikatauluja. Kuukautisten pitäisi alkaa 25.9. ja saan toivottavasti alkukiertoon letrotsolia, jonka pitäisi tehostaa munrarakkulan kypsymistä. Pregnyliäkin varmaan jatketaan. Ovulaatioultran ajankohta olisi todennäköisimmin perjantaina 4.10. tai maanantaina 7.10. (kp 10 tai 13). Inseminaatioon päästäisiin viikon 41 lopulla. Loppukierron lääkityksestä en sitten tiedäkään, viimeksi lääkäri sanoi ettei esim. Terolutista ole todistettu olevan erityistä hyötyä, vaan suositaan mieluummin emättimen kautta liukenevia tabletteja.

Aika paljon tämä kyllä vaatii joustamista töiden ja muiden menojen suhteen. Ei nyt olla tarkoituksella sovittu mitään kovin ihmeellistä lähiviikkoihin tai edes kuukausiin, koska aina pitää tavallaan olla valmiudessa ultraan, injektioihin, inseminaatioon... Miehellä on onneksi liukuva työaika ja minullakin on ihana työnantaja, jolle ei tarvitse kuin ilmoittaa olevansa lääkärikäynnillä ja asia sillä kunnossa. Tunnit joutuu tottakai tekemään takaisin, mutta koska terveydenhoitajana työskentelen yksin, niin tässä eivät kenenkään muun aikataulut tai työkuviot kärsi.

Okei, seuraavaksi lupaan kirjoittaa tänne vasta kun on jotain kunnollista kerrottavaa!

Piinapäivä 5...

Olo on edelleen ihan normaali ja ilmeisesti Pregnylinkin vaikutus hiljalleen lakkaa, koska en ole ollut enää pahoinvoiva.

Jos nyt jotain oireita tähän haluaa listata, niin:

- Väsyttää tautisesti
- Palelee koko ajan, kuumeinen olo
- ...Kehon lämpötila onkin noussut, korvasta mitattuna >37,7
- Eilen tuli aivan järkyttäviä viiltäviä vihlaisuja vasempaan nänniin
- Alavatsaa ja -selkää jomottaa
- Ilmavaivat
- Kaikki vituttaa potenssiin 100

Mitään tavallisuudesta poikkeavaa tässä ei kuitenkaan ole, ihan perus PMS-oireilua. Ainut mikä oli vähän erikoista, oli tuo nännin vihlonta. Sellaista en muista olleen koskaan aiemmin. Tuskinpa se kuitenkaan mistään inseminaatioon liittyvästä onnistumisesta / epäonnistumisesta kertoo. Aika tarkalleen viikon päästä muuten pitäisi tulla menkat...

Ollaan nyt miehen kanssa sovittu loppuviikolle pari asuntonäyttöä ja viikonloppuna tulee sukulaisia kylään sekä on yksi juoksutapahtuma johon mahdollisesti osallistutaan. Tämä ilta taas menee hääkuvia katsellessa, saimme ne vihdoin kuvaajalta. Ai miten niin yritetään pitää itsemme kiireisinä?