Kierron loppua lähestyessä kello seisahtuu

Olen jälleen häiritsevän tietoinen kiertopäivästäni, joka on nyt 25. Vielä siis 6-8 päivää vuodon alkuun. Löydän itseni selaamasta nettiä hakusanoilla "varhainen plussa", "kuinka aikaisin raskaustesti positiivinen". Ihan kuin se auttaisi jotain! Tiedän ihan hyvin, että testata kannattaa vasta jos kuukautiset ovat myöhässä.

Tämä on aina ollut se hankalin osuus kuukaudesta. Osa aivoista toivoo ja jopa uskoo loppuun asti, että tällä kertaa kuukautiset jäävät väliin ja toinen osa taas huutelee takapiruna, että alkaispa jo niin pääsisi piinasta. 

Ja tiedänhän minä, että todennäköisyydet ovat tuon jälkimmäisen ajatuksen puolella. Toivo on vaan siitä ihmeellinen ja sinnikäs juttu, että siihen ei järkipuhe tehoa.

Hedelmällisyyden tukeminen

Kirjoitin jo aiemmin, etten aio kytätä ovulaatiota tai väkisin ajoittaa seksiä tiettyihin päiviin. Näistä lupauksista olen pitänyt kiinni ja olen aika ylpeä itsestäni. Tottakai kun meillä raskaustoive on, niin on tavoitteena pysyä aktiivisena 2-3 päivän välein erityisesti kierron keskivaiheilla, mutta joskus se kiireiden, väsymyksen tai vastaavien vuoksi jää toteutumatta - ja se on ihan ok.

No koska olen kuitenkin pohjimmiltani suorituskeskeinen ihminen ja saan lohtua siitä, että on selvät suunnitelmat sekä jotain konkreettista mitä voin tehdä asioita edistääkseni, niin olenpa sitten päättänyt keskittää energiani ruokavaliopuolelle. Sokerikoukkua vastaan olen yrittänyt taistella jo pitkään, mutta varsin huonoin tuloksin. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana olen syönyt pussillisen lakuja, 1 purkin proteiinijätskiä sekä napostellut salmiakkia vähän joka välissä... On se kuitenkin vähemmän kuin vielä n. kuukausi sitten, jolloin listaan olisi saanut lisätä ainakin pari levyä suklaata. Ja tuo Lohilon proteiinijätski on oikeasti jopa ihan terveellistä (sen lisäksi että on herkkua), Googlatkaa vaikka! Olen vaihtanut normaalit jäätelöt kokonaan siihen. Mutta juu, olen koittanut ajatella, että elimistö olisi otollisemmassa tilassa raskaudelle kun ei eläisi pelkästään sokerilla. Tästä ei kaiketi ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta hei, whatever floats your boat.

Sen lisäksi, että olen yrittänyt vähentää sokeria, olen myös pyrkinyt monipuolistamaan ruokavaliotani. Syön nykyään enemmän kasviksia ja hedelmiä, joka onkin johtanut siihen, että perus kurkun ja banaanin rinnalle on tullut tomaattia, porkkanaa, paprikaa, vadelmia ja mandariineja. Olen kyllä aina tykännyt kaikenlaisista värikkäistä jutuista lautasellani, mutta en tiedä miksi niitä yleensä silti vaan tulee syötyä niin yksipuolisesti ja niukasti.

Lisäravinnepuolelta käytössäni on Mama-vitamiini, samoin napsin 100mg rautaa pari kertaa viikossa. Sitten on vielä maitohappobakteerit. Taas kerran ehkä turhaa lapsettomuutta ajatellen, mutta hyödyllistä noin niin kuin muuten hyvinvoinnille. Välillä melkein unohtuu, että on muutakin elämää kuin tämä lapsettomuusoravanpyörä ja ihan muistakin syistä on hyvä pitää huolta terveydestään... 😅

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. 

Tammikuu

Nyt se on tehty. Meillä on aika lapsettomuusklinikalle ensi vuoden alussa. Edeltävästi käyn labrassa prolaktiini- ja kilpirauhasmittauksissa, mitään muuta valmistelua ei tässä vaiheessa tarvita. Suunnittelukäynnin jälkeen voidaan toivottavasti varata aika alkionsiirtoon helmikuulle. Mikäli raskaus ei siitä ala, siirrymme takaisin IVF-jonoon. Ihanaa, jännittävää, pelottavaa, ahdistavaa. Enimmäkseen ehkä silti helpottavaa, kun jälleen stressi lapsen aluille saamisesta on heitetty jollekin toiselle. Yritän keskittyä nyt tulevat 2 kuukautta ihan kaikkeen muuhun ja nauttia elämästä, perheestäni ja kaikesta kivasta tekemisestä.

Herkillä

Huomaan olevani jälleen lapsettomuuskuopan pohjalla. No, pohjaa alemmaskin toki pääsisi, siitä on kokemusta ajalta jolloin meillä ei ollut lasta lainkaan. Mutta surkea, itkuinen ja epäonnistunut olo on vallinnut parin päivän ajan. 

Asiaan vaikuttaa varmasti se, että kolme ystävääni kertoivat raskauksistaan yhteisessä Whatsapp-ryhmässämme. "Arvatkaa mitä, meille tulee vauva maaliskuussa! Eikä, niin meillekin, koska teillä on laskettu aika? No paljastanpa nyt minäkin, että täällä ollaan myös raskaana, mutta aika alussa vielä!" Ryhmässä on toki yhteensä 8 henkilöä, eli en ole ainut "epäraskaana" oleva. Olen hirmu iloinen ystävieni puolesta, mutta samalla hetkellä surullinen omasta tilanteestani - vaikkei siihen oikeastaan ole mitään kunnollista syytäkään. Eihän meillä ole kuin kolme kuukautta nyt uutta yritystä takana, ja mitään lääketieteellistä estettä ei ole ainakaan aiemmin todettu luomuraskaudelle, eli ei vielä tarvitsisi olla näin maansa myynyt. Silti ne vanhat tunteet edellisen raskaustoiveen ajalta näköjään elävät ja voivat vahvasti.

Yritin jo eilen soittaa TYKSiin (hätähousu täällä terve). Sainkin puhelimen päähän ajanvaraussihteerin, jolle kerroin menneestä IVF-hoidosta ja pikkusisarustoiveesta, sekä kysyin miten pakastetun alkion kanssa pitäisi toimia. Kävi ilmi, että näppäilemäni numero oli väärä ja kyseessä olikin jokin toinen naistenklinikan osasto. Ystävällinen sihteeri kuitenkin kaivoi minulle oikean numeron ja kertoi ajat, jolloin lapsettomuushoitajalle voi soittaa. Kiitin häntä vuolaasti, ja puhelun jälkeen myös itkin vuolaasti. Enkö helvetti osaa edes tätä asiaa tehdä oikein? Pettymyksen ja epäonnistumisen aalto löi yli naurettavan kovalla voimalla. 

Yritän kuitenkin kaiken hormonimyrskyn ja epäloogisten ajatusten keskellä muistaa, että minulla on asiat oikeasti Hyvin, isolla H:lla. Pienet kädet, jotka leikkien lomassa hakeutuvat välillä kaulalleni haliotteeseen, ovat tärkein muistutus siitä.

Milloin takaisin lapsettomuushoitoihin?

Otsikon kysymykseen en osaa vastata monessakaan mielessä.

Ensinnäkään en saa yhtään päähäni, että mitä klinikalla mahdettiin puhua pakkaseen jäävien alkioiden (tai no meillä sen yhden alkion) käytöstä. Tarvitsemmeko uuden lähetteen hoitojen jatkumista varten, onko luonnollista yritystä oltava taas pohjalla jokin x-määrä, kuinka kauan edellisestä synnytyksestä pitää olla aikaa? Tuntuu hölmöltä, että minä, joka kuvittelin olevani jonkinasteinen lapsettomuusexpertti, voinkin olla näin pihalla. Mutta kysymällä kaikki toki selviää, ajattelin että vuodenvaihteen jälkeen voisi olla hyvä hetki soitella TYKSiin päin.

Toisekseen en edelleenkään tiedä, haluanko enää uudelleen siihen rumbaan ja jos, niin millä aikajänteellä. Toki siis alkionsiirtoon menen ehdottomasti heti kun siihen tulee lupa, mutta mahdollinen uusi kierros IVF:ää mietityttää... Ja näinkin pitkän lapsettomuustaipaleen jälkeen silti edelleen jossain aivojen kaukaisimmassa sopukassa elää ajatus, että "mitä jos kuitenkin tulisin raskaaksi ilman hoitoja, kunhan vain teen asiat x, y ja z". Ihan kuin vielä muka olisi jotain poppaskonsteja, joilla raskaaksi tuloa voisi avittaa, hahhah. Enkä tiedä miksi yhä suhtaudun niin negatiivisesti lapsettomuushoitoihin, toivathan ne meille suhteellisen helposti rakkaan esikoisemme. Enemmän helvettiä se luonnollinen yritys oli, kun kuukausi toisensa jälkeen tuli pettymyksiä ilman minkäänlaista selitystä, minkäänlaista toivonkipinää. Miksen siis voisi ajatella, että onneksi meillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja sen sijaan että elättäisin toiveita normaalista raskautumisesta? No, toisen pikkuisen kaipuu on kuitenkin valtava, niin ehkä se IVF sitten jossain vaiheessa on taas vuorossa mikäli viimeisellä alkiolla ei tule tärppiä.

Ei voittoa 3

Kolmen loppukierrossa tehdyn negatiivisen raskaustestin jälkeen se on taas uskottava. Perhekoko ei kasva edelleenkään. Ei, vaikka minulla oli selittämätöntä pahoinvointia ja epämääräisiä vatsan nippailuja ovulaation jälkeen. Mutta toki kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, oli raskauden mahdollisuus tässä kierrossa jopa tavallista pienempi eli ei tämä sinällään yllätä.

Samaan aikaan saan kuulla erään kaverini odottavan toista lastaan. Kuulemma syksyllä aloittivat yrityksen ja syksyllä raskaus myös alkoi. Uskomatonta, että jotkut (tai siis suurin osa!) voivat vain päättää näistä asioista ja luottaa toivottuun lopputulokseen. Siihen kerhoon minäkin haluaisin kuulua.

Kuukautisia odotellessa. Orastava vatsakipu tekee jo tuloaan.

Hukkaan heitetty ovulaatio... Sekin on sallittua

Aika harvoin tunnen tai muuten havaitsen munasolun irtoamisen, vaikka se ainakin aiemmin testitikkujen mukaan tapahtui säännöllisesti joka kuukausi. Yleensä ovulaationi osuu noin kiertopäivälle 16-18, jonka perusteella sitten mahdolliset peitonheilutuksetkin yritetään ajoittaa. Tällä kertaa kuitenkin ovulaatio-oireet pamahtivat päälle kp 20 sellaisella voimalla, että eipä jäänyt paljon arvailujen varaa. Ihan hillitön jomotus oikealla puolella munasarjan kohdilla plus oikein oppikirjamainen, sitkeän limainen valkovuoto. Harmittavasti vauvatoiveen kannalta tuo superovulaatio jäi hyödyntämättä, sillä varsinaiset "actionit" meillä oli jo tuon ns. normaalimman aikataulun mukaisesti. Ajattelin nuo ovulaatio-oireet bongattuani, että pitääkö tässä nyt väkisin taas alkaa etsiä sopivaa väliä kahdenkeskiselle hetkelle (sillä se on tällä hetkellä tosi hankalaa, kun meillä on yökylävieraita koko viikon). Totesin kuitenkin, että nyt en aio enkä halua ottaa stressiä tästä toisen vauvan alullesaamisesta. Ovulaatiotikut ja ylitarkasti kellotettu seksi saavat jatkossakin pysyä takavasemmalla, niin pysyy mielikin kevyempänä. On oikeasti helpompi hengittää kun ei tee tästä asiasta niin suorituskeskeistä.