Huomenna jo 30+0

Taas on aika hujahtanut pikakelauksella eteenpäin. Vain 10 viikkoa laskettuun aikaan, mikä tuntuu kyllä tosi hurjalta. Onkohan meillä läheskään kaikkia tarpeellisia asioita edes vielä hommattuna? No ainakin edelleen ne vaunut / turvakaukalo puuttuvat, mutta ne olimmekin budjetoineet tänne loppuvuoden investointeihin. Jotain vaatepuolen täydennystä, tutteja ja tuttipulloja ym. myös luultavasti tarvitaan, mutta ehkä näitä pienempiä hankintoja voi toisaalta myös tehdä sitten kun vauva on jo syntynyt, kun tietää mitä todellisuudessa tullaan tarvitsemaan.

Olen viime aikoina ollut aivan loppu töihin ja niin valmis jäämään jo äitiyslomalle. Fyysinen vointi on edelleen pääsääntöisesti hyvä, mutta jatkuva kiire ja stressihän se tässä eniten saa pään lahoamaan. Pandemiatilanteesta johtuen terveydenhoitajan työnkuvani on laajentunut kattamaan niin korona-asiantuntijan kuin mielenterveystyöntekijänkin roolit (näin karrikoidusti ilmaisten). Silti työviikkoon ei ole tullut kuitenkaan yhtään lisää aikaa, jolla tätä koko palettia ehtisi pyörittää kunnolla, eikä ylemmältä taholta ole tullut muita ohjeita kuin että "yritetään tehdä välttämättömimmät". No, eteenpäin mennään nyt sillä ajatuksella, että viimeinen työpäiväni on 16.12. eli onneksi alle kuukausi tätä rumbaa enää tiedossa...

Raskausdiabetes pysyy edelleen ihan ookoosti hallussa. Lounaanjälkeisiä ylityksiä on tullut jonkin verran, esim. makaronilaatikko ei vain sovi ja olen huomannut myös, että Fitness-muroihin ei parane koskea. Erikoisia "kiellettyjä ruokia" :D Mutta toki kovin hiilaripitoisia tuotteitahan nuo ovat. Pitää vaan syödä jotain muuta, sillähän se homma ratkeaa! Aamun paastoarvot sekä päivällisen jälkeiset arvot ovat olleet kaikki normaaleja, eli ihan hyvillä mielin tässä voi kuitenkin olla. Vatsakin kasvaa tällä hetkellä hieman keskikäyrän alapuolella eli ei mitään jättiläisvauvaa senkään perusteella vaikuttaisi olevan tulossa.

Hemoglobiini oli muuten laskenut ja oli vain 104 viimeisimmässä mittauksessa. Nyt sitten vedän lisärautaa 200mg/vrk ja parin viikon päästä katsotaan, onko siitä ollut toivottua vastetta. Kauhea närästys ja ummetus tästä toki on seurauksena, jippii. Mitään anemiaoireita minulla ei ole ja olinkin aika yllättynyt "diagnoosista", mutta haluan toki arvot saada nousemaan ennen H-hetkeä, etten ole sitten synnytyksen jälkeen jossain veritankkauksessa tai älyttömän huonovointinen.

Kokemuksia radista tähän mennessä

Aloin mittailla verensokereitani perjantaina 6.11. neuvolan ohjeistuksen mukaisesti aamulla sekä ennen jokaista ateriaa ja tunti aterioiden jälkeen. On muuten sormet mustelmilla, kun tökkii niihin 10-12 kertaa päivässä reikiä...

Tähän saakka arvoni ovat pysyneet aika kivasti kurissa ilman suurempaa vaivannäköä. Normaali ruokavalioni päivän aikana sisältää tyypillisesti ruisleipää kasvirasva-, kalkkuna- ja juustopäällysteellä, 1-2 hedelmää, täysjyväriisi-/pastapohjaista lämmintä ruokaa kurkulla, tomaatilla tai porkkanalla höystettynä, jonkin verran pähkinöitä sekä jogurttia. Tähän tosin ennen raskausajan diabetesta sai vielä lisätä kaikki ylimääräiset herkuttelut, kuten suklaat ja sipsit - niiden määrää luonnollisesti olen nyt karsinut. En kuitenkaan ajatellut kaikkea makean syöntiä lopettaa niin kauan kuin arvot yleisesti pysyvät hanskassa. Eilen esimerkiksi päiväruuan yhteydessä söin 5 Dumle-karkkia, eikä niistä seurannut verensokereille mitään ongelmia.

Oli kuitenkin jännittävää huomata, että toisaalta aika pienestäkin nuo verensokerit saa halutessaan heilahtamaan. Olimme viettämässä isänpäiväviikonloppua vanhempieni luona ja söin pitkästä aikaa aamupalaksi vehnäsämpylän (ihan niillä tavallisilla, kevyillä täytteillä). Meinasin pudota tuolilta, kun verensokeri 1h kuluttua mitatessa näytti 8.9! Viisi minuuttia myöhemmin se oli onneksi jo laskenut 8.3:een, eli kyllähän se tehokkaasti sieltä tuli myös alaspäin. Samana päivänä kävin moikkaamassa mummoa, jonka kahvipöytä luonnollisesti notkui jos minkälaisia herkkuja. Yritin olla fiksu ja pyysin saada pari ruisleipää pohjalle, ettei tulisi pelkkää sokeripullaa vedettyä. Sain kuin sainkin pidettyä kohtuuden herkutteluissani ja söin lopulta vain 2 palaa mustikkapiirakkaa. Eipä tuo kuitenkaan verensokerin nousulta pelastanut, vaan 1h arvo oli jälleen 8.5... Ja vielä päivällisaikaankin pari tuntia myöhemmin mittari näytti edelleen 6.5, joka on reilusti yli sen, mitä ennen ateriaa saisi olla.

TL;DR: Sormet kipeät, mutta kyllä tätä jaksaa kun tietää, että se on vauvan parhaaksi. Arvot ovat pysyneet ihan hyvinä ja välillä voi herkutellakin, kunhan pitää järjen päässä. Vehnähöttöhiilarit tuntuisivat nyt olevan ne pahimmat verensokerin sekoittajat, mutta pieni määrä esim. suklaata ruuan yhteydessä passaa varsin hyvin.

Rv 27 ja raskausdiabetes

Hello!

Sokerirasitus on nyt tehtynä ja intuitioni oli oikeassa - minulla diagnosoitiin valitettavasti raskausajan diabetes. Riskitekijöinä kyseiselle sairaudelle pidetään ylipainoa, yli 40 vuoden ikää, sukurasitetta sekä PCOS-diagnoosia. Minulla ei mitään näistä ole, mutta jostain syystä tulos OmaKannassa ei yllättänyt ollenkaan. Vähän sama juttu kuin näissä lapsettomuushoidoissakin, olen jo nuoresta pitäen ollut varma, että en tule saamaan lasta luonnollisin keinoin, vaikka terveyteni on aina ollut hyvä ja kuukautiset säännölliset. Lisäksi tiesin jo hoitojemme alkutaipaleella, etteivät inseminaatiot tule toimimaan vaan IVF:ään joudutaan. En usko yhtään mihinkään henkimaailman juttuihin, vaan olen lujasti tieteeseen ja todistettaviin faktoihin nojaava ihminen, mutta jokin selittämätön ja vahva tunne on näistä edellä mainituista asioista ollut jo ennakkoon. No, nähtäväksi jää toteutuuko kolmaskin "ennustukseni" eli se, että vauva jää perätilaan ja synnytystavaksi valikoituukin sektio.

Mutta takaisin itse diabetekseen. Olen aikamoinen sokerihiiri, kuten aiemmista kirjoituksistani käy ilmi. Sokerirasitusta edeltävät 2 viikkoa elin kuitenkin tavallista terveellisemmin, ylimääräisiä herkkuja vältellen, sillä en halunnut mahdollisen diagnoosin johtuvan ainakaan mistään edellisen päivän irtokarkkiherkuttelusta. Mutta tästä terveyskuurista ei tosiaan sitten ollutkaan tuloksia ajatellen mitään hyötyä - tai mistäs minä tiedän, kuinka korkealla arvot olisivat huidelleet ilman niin sanottua dieettiäni! Nyt kuitenki paastoarvo oli 4.6 ja 2h arvo 6.6 eli hienosti viitearvoissa, mutta 1h arvo paukkui yli; lukema oli 10.5 kun sen pitäisi olla alle 10. 

Seuraava askel on, että saan neuvolasta verensokerimittarin, jolla alan mittailemaan verensokeria ennen ja jälkeen aterioiden. Kotimittailut sitten pitkälti määrittelevät myös ruokavalion muodostamista loppuraskaudessa. Osalla raskausdiabeetikoista arvot pysyvät maltillisina ilman erityisiä toimenpiteitä ja toisinaan voi jopa syödä pullaa tai suklaata, mutta joillakin jo esimerkiksi pasta tai leipä voi nostaa arvoja kohtuuttomasti, eikä herkkujen syöminen tule kuuloonkaan. Itse en ole tehnyt vielä suuria muutoksia ruokavalioon, toki olen nyt jättänyt selkeät sokerinlähteet pois ja lisännyt aterioille kasvisten määrää, mutta nähtäväksi jää mihin se riittää.

Tässä nyt sitten samalla pohdiskelen sitä, että mitenhän tuon painon saisi nousemaan, kun kerran herkutkin pitää jättää minimiin. Ennen raskautta painoni oli tosiaan 62kg, alkuraskaudessa se putosi noin 58kg tienoille ja nyt 3kk ennen laskettua aikaa ollaan vasta 63 kilossa... Tällä menolla lähden synnäriltä kotiin aivan kuihtuneena. Olo on kyllä muuten ihan hyvä ja pirteä, että ehkä tässä ei vielä ole mitään hätää ja eikai se paino nyt voi loputtomiin jumittaa samassakaan...?

Rv 24

Moi!

Päätin pitkästä aikaa kirjoitella raskauskuulumisia ylös, kun eipä ole hetkeen tullut päivitettyä blogia. Vaikea tosin keksiä, mistä kirjoittaisi, kun tässä lähiaikoina ei ole oikein tapahtunut mitään jännittävää tai erikoista.

No, sen voin ainakin sanoa, että juoksulenkit eivät ole enää onnistuneet raskausviikon 20 jälkeen. Yritin viimeksi ehkä viikko sitten käydä juoksemassa, mutta tunne vatsassa ja alapäässä oli jotenkin niin kummallinen, että lopetin ensimmäisten parinsadan metrin jälkeen. Mitään kipuja ei fyysisen rasituksen yhteydessä ole (onneksi) ollut, mutta juoksuaskelia ottaessa tuntuu kuin sisuskalut valuisivat alateitse pihalle. Myös sellainen pieni pissahätä iskee ja tuntuu, että jotain lirahtaa housuun heti kun askel vähänkin tärähtää. Olen kyllä yrittänyt treenailla lantionpohjaa aina muistaessani, mutta kaipa tuo juokseminen on vaan sitten tässä kohtaa turhan rankkaa settiä elimistölle. Noh, kävelylenkit sentään onnistuvat, ja pyöräilykin joten kuten.

Paino oli tänään aamulla 62,8kg. Nyt ollaan siis virallisesti saavutettu ja muutamalla sadalla grammalla ohitettukin raskautta edeltänyt paino. Ainakaan vielä painonnousu ei ahdista, koska olen tosiaan nähnyt nämä lukemat vaa'alla jo ennenkin, mutta varmaan jossain 65:n jälkeen alkaa jo mietityttämään. Ymmärrän kyllä rasvavarastojen kertymisen tärkeyden, sekä sikiön, istukan, lapsiveden ym. tuoman luonnollisen painonlisäyksen kuuluvan asiaan, mutta väitänpä, että suurin osa odottavista naisista kriiseilee ainakin jollain tavalla muuttuvan kehon kanssa. Itse en ole tässä mikään poikkeus ja varsinkin, kun identiteettini on pitkälti rakentunut urheilullisuuden ja hoikkuuden ympärille, niin on todella suuri muutos luopua säännöllisestä hikiliikunnasta ja treenatusta kehosta edes hetkellisesti. Mitään tiettyä "maksimipainoa" en kuitenkaan ole asettanut itselleni, vaan luotan, että paino nousee sen verran kuin sen on kohdallani tarkoitus nousta. Olettaen tietysti, että syö suunnilleen järkevästi, eikä vuorotellen Heseä ja suklaata...

Ei tämä perheen kasvaminen oikein vieläkään tunnu todelliselta, siis 16 viikon kuluttua meitä pitäisi olla kolme! Ja siitä alkaakin loppuelämämme mittainen pesti vanhempina. Tuntuu samaan aikaan todella hienolta ja etuoikeutetulta olla tässä tilanteessa, mutta tottakai mukaan mahtuu paljon kysymysmerkkejäkin. Vauvaan on vielä toistaiseksi aika hankala muodostaa kunnolla minkäänlaista yhteyttä, paitsi toki hänen olemassaolonsa tulee päivittäin harvinaisen selväksi potkujen kautta, mutta muuten hän tuntuu olevan vielä niin kovin kaukana. Oikeastaan eniten niitä äidillisiä fiiliksiä tulee silloin, kun hoitaa / pitää sylissä esim. kaverin vauvoja tai lapsia. Niissä hetkissä se omakin äidiksi tuleminen jotenkin konkretisoituu paremmin.

Rakenneultrakuulumisia

Tänään oli vihdoin tuo kauan odotettu (mutta yllättävän vähän jännitetty) rakenneultra. Long story short; kaikki on hyvin ja meille pitäisi tulla helmikuussa pieni, terve tyttö! Koko käynti meni jotenkin todella jouhevasti, näkyvyys kohtuun oli hyvä ja kätilö pystyi lähes heti sanomaan, että kulloinkin tarkasteltavana ollut ruumiinosa näytti normaalilta. Hieman vauva on pienempi kuin mitä viikkoja olisi nyt laskennallisesti kasassa, eli 21+0 on sittenkin 20+4. Mihinkään se ei tosin tässä vaiheessa enää vaikuta, laskettua aikaa ei lähdetä muuttamaan eikä asiaa tarvitse muutenkaan murehtia tämän enempää - kuulemma jopa viikko heittoa suuntaan tai toiseen olisi sallittua.

Se oli tämän raskauden viimeinen ultra, eli seuraavaksi tapaammekin vauvan ihan face-to-face, iik!

Half-baked

Näin sitä ollaan täsmälleen raskauden puolivälissä. Hurjaa, miten nopeasti viimeiset pari kuukautta ovatkaan menneet! Alkuraskaus oli tottakai sellaista olon ja oireiden kuulostelua, ja joka päivä tuli mietittyä, että taas ollaan vähän turvallisemmilla vesillä. Nyt tätä ajan kulua ei oikein enää tule ajateltua samalla tavalla ja raskaudesta on tavallaan tullut luonnollinen osa minua.

Olemme nyt tehneet ensimmäiset hankinnat vauvalle. Pinnasängyn saimme käytettynä isosiskoltani ja hoitopöytäkin löytyi tori.fi kautta. Suurin osa tarvikkeista olisi tarkoitus hommata käytettynä, mutta toki esimerkiksi vaunut ja turvakaukalon haluan uutena, enkä kyllä kovin helposti lähtisi kirppareilta ostamaan vaatteita luteiden pelossa. Vaatteita uskon muutenkin tulevan ovista ja ikkunoista, koska lähipiirissä on aika paljon pieniä vauvoja / lapsia joiden vaatteet joutavat kiertoon, ja tiedän isovanhempienkin varmasti työntävän meille kaapit täyteen jos minkälaista bodya ja trikoohousua. Ja onhan se äitiyspakkauskin vielä. Ostetaan sitten itse vaatteita, jos tulee jotain must-have -juttuja vastaan. No, jotain hömpötyksiäkin on tullut tietysti hankittua kaiken tämän rationaalisuuden keskellä; laitoin nimittäin vauvan huonetta varten tilaukseen kaksi suloista julistetta Deseniolta :) 

Siitä painonnoususta kun oltiin tuolla viikon 17 neuvolassa huolissaan, niin ei kyllä tarvitse olla enää. Olen edeltävän parin viikon aikana kerännyt 2-3 kiloa painoa, hahhah. No, varmaan kilon verran voi laskea turvotuksen piikkiin, sillä valitettavasti olen tässä lähiaikoina alkanut kärsiä ensimmäistä kertaa raskausaikana ummetuksesta. Normaalisti vatsani toimii päivittäin ja kellontarkkuudella, mutta nyt hyvä jos kahden tai kolmen päivän välein saa jotain liikettä suolistossa aikaiseksi. Olen mm. edeltävät kolme päivää kokeillut vuorotellen Laxoberon-kuulia, Duphalac-liuosta, Vi-Sibilin -kuitujauhetta ja joutunut jopa turvautumaan peräruiskeeseen... Perinteiset veden juonnit ja liikunnat eivät tee yhtään mitään. Tuntuu, että ihan sama mitä keinoja yrittää, niin tukossa ollaan. Ärsyttävää, kun on jatkuvasti täysi ja ähky olo, sekä ajoittain jopa hankala hengittää. Mutta eikai se auta kuin yrittää jatkaa vaan tätä pehmityskuuria ja keskittyä entistä enemmän siihen, että tulee saatua riittävästi kuituja ja nestettä.

Ei mitään ihmeellistä - and I love it

Fyysinen vointi, mieliala ja ylipäätään ELÄMÄ on ollut hyvin seesteistä viimeiset pari viikkoa. Jes! Luulen, että osittain tuosta lääkärikäynnistä oli apua (ja sain muuten varattua psykiatrisen sairaanhoitajan ajankin). Toinen arkea rauhoittava tekijä on, että olen siirtynyt osittain koronapuhelintyöhön eli asiakaskontakteja on kasvokkain vain joka toinen viikko. Toki puhelinhommassakin joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta se on ihan eri asia, kun ei tarvitse omasta ulkoisesta habituksesta ja paniikkioireista huolehtia. No, tässä on toki kääntöpuolena se, että nyt minun oletetaan hoitavan normaali vastaanottotyöni puolet vähemmällä ajalla, joten läsnäoloviikkoni koululla tulevat olemaan hyvin kiireisiä... Mutta katsotaan nyt, miten lähtee sujumaan. Alustavasti olisi tarkoitus syyslomailla 9.-13.10., niin siinä ainakin tulee kaivattua lepotaukoa töistä.

Ruoka on maistunut ihan tajuttoman hyvin nyt keskiraskaudessa. Söin eilenkin kolme lämmintä ateriaa + 4 välipalaa, hahhah. Liikuntapuolta olen hiukan pyrkinyt nyt lisäämään, toki juoksulenkit ovat enää 2-3km mittaisia ja joutuu välillä myös kävelemään (alaselkä kipeytyy ihan hulluna). Kuntosalitreenitkin ovat aika pienillä painoilla kilkuttelua, mutta säännöllisyyshän tässä varmaan olisikin se avain, eikä tehot / määrät. Verenpaineet ovat pysyneet 100-110/65-75 kieppeillä, joten eipä niissäkään mitään kummempaa. Ja mikä ihaninta, pampula on alkanut pyöriä ja potkia oikein tuntuvasti <3 Ei liikkeitä koko aikaa tunnu, mutta lähes päivittäin kyllä ja joskus oikeasti ihan jäätäviä muljahduksia. Ei voi erehtyä, mistä on kyse! 

Seuraavaksi varmaan uutta kerrottavaa rakenneultran jälkeen 23.9. Pian sekin jo on, iik.