Fyysinen vointi, mieliala ja ylipäätään ELÄMÄ on ollut hyvin seesteistä viimeiset pari viikkoa. Jes! Luulen, että osittain tuosta lääkärikäynnistä oli apua (ja sain muuten varattua psykiatrisen sairaanhoitajan ajankin). Toinen arkea rauhoittava tekijä on, että olen siirtynyt osittain koronapuhelintyöhön eli asiakaskontakteja on kasvokkain vain joka toinen viikko. Toki puhelinhommassakin joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta se on ihan eri asia, kun ei tarvitse omasta ulkoisesta habituksesta ja paniikkioireista huolehtia. No, tässä on toki kääntöpuolena se, että nyt minun oletetaan hoitavan normaali vastaanottotyöni puolet vähemmällä ajalla, joten läsnäoloviikkoni koululla tulevat olemaan hyvin kiireisiä... Mutta katsotaan nyt, miten lähtee sujumaan. Alustavasti olisi tarkoitus syyslomailla 9.-13.10., niin siinä ainakin tulee kaivattua lepotaukoa töistä.
Ruoka on maistunut ihan tajuttoman hyvin nyt keskiraskaudessa. Söin eilenkin kolme lämmintä ateriaa + 4 välipalaa, hahhah. Liikuntapuolta olen hiukan pyrkinyt nyt lisäämään, toki juoksulenkit ovat enää 2-3km mittaisia ja joutuu välillä myös kävelemään (alaselkä kipeytyy ihan hulluna). Kuntosalitreenitkin ovat aika pienillä painoilla kilkuttelua, mutta säännöllisyyshän tässä varmaan olisikin se avain, eikä tehot / määrät. Verenpaineet ovat pysyneet 100-110/65-75 kieppeillä, joten eipä niissäkään mitään kummempaa. Ja mikä ihaninta, pampula on alkanut pyöriä ja potkia oikein tuntuvasti <3 Ei liikkeitä koko aikaa tunnu, mutta lähes päivittäin kyllä ja joskus oikeasti ihan jäätäviä muljahduksia. Ei voi erehtyä, mistä on kyse!
Seuraavaksi varmaan uutta kerrottavaa rakenneultran jälkeen 23.9. Pian sekin jo on, iik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti