Positiivinen ja negatiivinen eivät olekaan niin yksiselitteisiä käsitteitä

Just. Tein sitten tänään virallisena testipäivänä vielä "kerta kiellon päälle" raskaustestin ja sehän pärähti oikein kunnolla positiiviseksi. En ollut varautunut tällaiseen juonenkäänteeseen lainkaan, sillä viivat olivat to-la -akselilla tasaisen haaleita. Miksi se yhtäkkiä päättikin muuttua räikeän punaiseksi?!

Normaalista raskaudesta ei missään nimessä ole kyse, sen tiedän. Kuukautiset ovat olleet jopa tavallista runsaammat ja kivuliaammat, sekä hyytymiä on tullut poikkeuksellisten paljon. Todennäköisin vaihtoehto on kemiallinen raskaus ja varhainen keskenmeno. Takaraivossa kolkuttaa kuitenkin myös pelottava ajatus kohdunulkoisesta raskaudesta, johon lapsettomuushoidoissa käyvillä on muuta väestöä suurempi riski. Oireina ovat toispuoleinen alavatsakipu, hitaasti nouseva hcg-arvo ja kuukautisvuotojen jatkuminen vaikka raskaustesti onkin positiivinen - check, check ja check...

Laitoin klinikalle tarkan kuvauksen tilanteesta ja saan varmaan hankalan potilaan maineen kun jatkuvasti viestittelen sinne, mutta toivottavasti saan maanantaina ohjeet kuinka toimia. Uskoisin, että se hcg-verikoe olisi ainakin hyvä ottaa.

Löysässä hirressä roikkuminen jatkukoon.

Elämäni ensimmäinen plussa ja runsasta vuotoa

Totta se on. Tavalliseen 25IU -herkkyyden raskaustestiin ilmestyi eilen iltapäivällä pari tuntia rakossa olleesta virtsasta hailakka haamuviiva. Olin onneni kukkuloilla ja häkeltynyt tilanteesta. Samalla pohdin kuitenkin, voiko kyseessä olla normaali raskaus, sillä vuotoa on tullut pp 7 lähtien, välillä rusehtavana ja välillä punertavampana. Päätin kuitenkin illan nauttia positiivisisesta tuloksesta ja testata seuraavana aamuna uudelleen herkällä testillä, johon teoriani mukaan pitäisi ilmestyä aamuvirtsasta jo huomattavasti tummempi viiva.

Heräsin tänään jo ennen kellonsoittoa joskus klo 5 aikaan. Olin nähnyt yöllä painajaisia, joissa vuodan kuin seula. Kädet täristen hyppäsin ylös sängystä ja menin vessaan testiä tekemään. Pettymyksekseni viiva ei ollut herkässä testissä yhtään parempi ja tässä vaiheessa aloin tajuta, että alkioparka on ehkä yrittänyt kiinnittyä, mutta huonolla menestyksellä. Iltapäivällä lisääntynyt ja kuukautisten kaltaiseksi muuttunut vuoto vahvistivat tätä ajatusta. 

Laitoin klinikalle viestiä, että jatkanko vielä Lugen käyttöä. Kuulemma voi lopettaa, mikäli vuoto kunnolla on käynnissä. Raskaustestin suosittelivat kuitenkin varmuudeksi vielä tekemään, kuten toki olisin varmasti muutenkin tehnyt. Sitten kun näkee viivojen haalistuvan olemattomiin, ehkä ymmärtää taas paremmin, ettei tästäkään yrityksestä tullut mitään.

Seuraava lääkärikäynti menee huhtikuun lopulle ruuhkan vuoksi. Tuolloin suunnitellaan pakastettujen alkioiden siirto. 

Nyt on voimat loppu.

Epäonnistuminen numero X

Tip, tip, tip. Nyt se vuoto sitten tekee tuloaan. Eilen illalla huomasin jo ensimmäiset merkit ja tänään aamulla rusehtavaa vuotoa oli oikein kunnolla. Raskaustestin näyttö loisti tyhjyyttään, kuten niin monta kertaa tähänkin saakka. Sitten on vielä nämä alavatsan ja -selän orastavat menkkasäryt.

"Voihan alkuraskaudessa olla harmitonta vuotoa, onhan joillakin menkkakipuja vaikka olisikin raskaana". En jaksa kuitenkaan enää ripustaa toiveitani noin ohuiden ja merkityksettömältä tuntuvien lauseiden varaan. Minulla vuoto ja kivut eivät tähän mennessä ole koskaan tuoneet lasta, joten en usko siihen tälläkään kertaa.

Nega nega nega + menkkatuntemuksia

Piinapäivä 6.

Ei edelleenkään kuin yksi viiva testitikussa. Ne ovatkin kyllä 25 IU/ml, joten niiden pitäisi näyttää raskaus vasta kun kuukautiset ovat myöhässä... Olen tässä jo harkinnut hakevani herkempiä testejä, koska olen nyt ilmeisesti päättänyt, että se auttaa toista viivaa ilmestymään.

Menkkakivut tai jotain sen tyylisiä tuntemuksia on alkanut olla eilisestä lähtien. Se ei historiaan peilaten ole koskaan ollut hyvä merkki raskautta ajatellen. Vuotoa ei ole vielä näkynyt ja se on ainut asia, mikä ylläpitää vielä toivonkipinää.

Vielä pitäisi viikko sinnitellä

Äh, olin jo unohtanut, kuinka perseestä tämä päivien laskeskelu ja oireiden kyttäys onkaan.

Alkionsiirrosta on 4 päivää ja tein jo tänään ensimmäisen raskaustestin... Eipä yllätys, että siihen ilmestyi tasan yksi viiva. Järjellä miettien mahdollinen kiinittyminen on tapahtunut pari päivää sitten ja hcg-tasot eivät varmaan vielä päätä huimaa, vaikka raskaus olisikin alkanut. No, jostain netin keskustelupalstalta kuitenkin luin, että osa IVF-potilaista on alkanut jo tässä kohtaa saamaan haamuviivaa tikkuun, joten eikun faktat roskakoriin ja testiä tekemään, ihan liian ajoissa. Huokaus. Pitäisi nyt malttaa vaan suosiolla odotella sinne ensi viikon loppupuolelle. Toisaalta ostin kyllä juuri tätä testirumbaa ennakoiden tukkupakkauksen halpistestejä, että kai niihin voi sitten liruttaa vaikka joka aamu, jos siitä jotain mielenrauhaa tai hallinnantunnetta itselleen saa.

Raskausoireiden suhteen on aika hiljaista. Oikealla alavatsalla tuntuu ajoittain vähän erikoista nipistelyä, mahtaako olla hyvä merkki vaiko Lugesteronin sivuoire? Viimeksi meinaan olen kirjoittanut Lugesteronien aiheuttaneen menkkatyyppistä jomotusta alavatsaan ja toispuoleisia repäisykipua - en kuitenkaan muista, että se ihan tällaiselta olisi tuntunut. Lisäksi rinnat ovat ihan tolkuttoman kipeät ja niiden iho kosketusarka, ne myös tuntuvat tosi painavilta ja ovat kasvaneet ainakin yhdellä kuppikoolla.

Jos alkio ei ota kiinnittyäkseen, niin laskin että kuukautiset alkaisivat 7.3. eli raskaustestiä edeltävänä päivänä. Insseissä luteaalivaiheen pituus on ollut ilman Lugeja 12pv ja Lugejen kanssa 14pv. Luulisi, että edelleen mennään suunnilleen samalla kaavalla - toki tällä kertaa Luge-annostus on isompi, joten sehän voi tuoda oman twistinsä hommaan.

Normaali aivotoiminta, please come back.

Alkionsiirron jälkeiset päivät

Jee, keskiviikkona saatiin kuin saatiinkin yksi erinomainen alkio siirrettyä! Kaksi kaveria saatiin vielä pakkaseenkin, mutta yksi hitaampi kehittyjä valitettavasti meni roskikseen. Aikamoinen saalis, koska alunperin olin ihan varma, ettei yksikään munasolu hedelmöittyisi tai ainakaan lähtisi jakautumaan normaalisti. Meillä käytettiin sekä perinteistä maljahedelmöitystä että ICSI:ä, ja molemmilla tekniikoilla saatiin tuloksia aikaiseksi. Pienet aplodit lääketieteelle kyllä tässä kohtaa.

Siirto-operaatio oli hyvinkin helppo, inseminaatioon verrattavissa oleva kokemus. 5-päiväinen alkio siirrettiin kohtuun katerin avulla ja sitten toivotettiinkin tsemppiä matkaan. Alkio on ollut kyydissä vasta kaksi päivää, joten mitään tuntemuksia ei luonnollisesti vielä ole, mutta väkisinkin sitä yrittää etsiä merkkejä mahdollisesta kiinnittymisestä, eli pieninkään vatsan nipistys ei jää huomiotta. Raskaustestin saisi tehdä 8.3., jos nyt sinne asti malttaa (nope).

Kaiken kaikkiaan tosi hyvin mennyt kaikki tähän saakka ja sekös nyt pelottaakin, sillä onnistumistoiveet ovat nostaneet taas päätään. Luonnollisen raskauden suhteen minulla ei ole pitkiin aikoihin ollut enää odotuksia, enkä 2. tai 3. inssinkään kohdalla jaksanut uskoa ihmeeseen. IVF on kuitenkin keinona niin tehokas, että tällainen peruspessimistikin on alkanut taas haaveilla onnistumisesta. Pudotusta maanpinnalle odotellessa.

So far, so good... Ensimmäinen IVF-hoito loppusuoralla

Enpä olisi uskonut, miten kivuttomasti (kirjaimellisesti!) stimulaatiohoito sekä munasolupunktio lopulta sujuivat. Myös jälkikäteen olo on ollut todella hyvä. Alla jonkinlainen yhteenveto aiheen ympäriltä.

IVF-hoidon stimulaatio-osuus aloitettiin tosiaan Gonal-F:lla, jota pistelin yhteensä 8 päivää annostuksella 150 IU. Lääkitys toimi toivotulla tavalla, sillä seurantaultrassa löydettiin vasemmasta munasarjasta 8 ja oikeasta 6 follikkelia, joiden koot vaihtelivat 6-15mm välillä. Punktio sovittiin saman viikon perjantaille, jolloin follikkeleilla oli aikaa kypsyä vielä muutama päivä.
Fyremadelia eli ovulaation estolääkettä pistelin yhteensä 5 päivän ajan, ja sitten keskiviikkona illalla tasan 36h ennen punktiota sain tuikata Ovitrellen. Torstaina oli lääkkeetön "välipäivä".

Punktiopäivän aamuna menimme miehen kanssa sairaalaan palloilemaan hieman seiskan jälkeen. 7:45 hoitaja kutsui minut huoneeseen ja tehtiin esivalmistelut toimenpidettä varten; sain kanyylin kyynärtaipeeseen - muutaman kämmenselkään kohdistuneen epäonnisen yrityksen jälkeen - ja lisäksi piti käydä tyhjentämässä rakko vessassa. Pian minut tultiinkin hakemaan toimenpidehuoneeseen, jossa kaksi hoitajaa, labratyöntekijä sekä lääkäri ottivat minut vastaan. Punktio aloitettiin kohdunpohjan puuduttamisella, joka nippasi hiukan. Samalla sain erittäin tujua suonensisäistä kipulääkettä, joka humahti päähän ihan kiitettävästi. Itse punktio ei tuntunut juuri missään, ja koska munarakkuloita oli aika pieni määrä, niin koko operaatio oli paketissa 5 minuutissa. Tämän jälkeen sain kyydin pyörätuolissa lepohuoneeseen, jossa selvittelin päätäni noin 45 minuutin ajan. Sairaslomaa olisi saanut 2 päivää (punktiopäivän ja sitä seuraavan), mutta minulla ei ollut tarvetta, koska olin viimeistä päivää talvilomalla ja viikonloppukin oli vielä välissä ennen töihin paluuta.

Heti sairaalassa labratyöntekijä ilmoitti, että kerätyistä 14 follikkelista peräti 10:ssa oli munasolu. Viikonlopun yli jouduttiin kuitenkin jännäilemään, ennen kuin saatiin tietää, onko mikään niistä lähtenyt hedelmöittymään... Maanantaiaamu ei olisi voinut alkaa paremmin, sillä klinkalta ilmoitettiin, että meillä on 4 alkiota kehittymässä <3 Toki ollaan aivan varhaisessa vaiheessa, eikä pidä liikaa innostua, mutta näillä näkymin keskiviikkona päästään alkion tuoresiirtoon. Siitä se piina vasta kunnolla alkaakin!

Let the IVF begin

Vihdoinkin menkat. Kuka tietää, ehkä olin vain ollut niin paineissa IVF:n alkamisesta, että onnistuin psyykkaamaan vuodon alkamisen tavallista myöhemmäksi.

Aloitin siis tänään, kiertopäivänä 3 Gonal-F:n piikittämisen annoksella 150 IU. No jännitti taas niin paljon, että tein pari mokaa heti alkuun - en poistanut ampullissa olleita ilmakuplia ja unohdin pitää männän pohjaanpainettuna kun vedin neulaa ulos. Ehkä huomenna sujuu jo paremmin... Fyremadelin aloitan kp 7.

Seurantaultra saatiin sovittua kivasti lomaviikon alkuun, maanantaille 17.2. Mikäli follikkelitilanne on tuolloin jo tarpeeksi hyvä, voidaan samalla käynnillä sopia punktioaika. Olisi ihan täydellistä, jos sekin onnistuisi lomalla!

Nyt en jotenkin osaa keskittyä mihinkään muuhun kuin tähän. Toivon niin kovasti, että lääkkeiden annostus ja kaikki muutkin jutut menevät nappiin kerralla...

Kohti IVF-hoitoja

Kävimme tosiaan eilen ensikäynnillä TYKS:n naistentautien klinikalla. Meidät otti vastaan erikoislääkäri, kätilö sekä kätilöopiskelija. Paljon porukkaa ja hassua olla niin huomion keskipisteenä.

Alkuun kävimme läpi terveystietoja, joissa ei ollut oikeastaan mitään erityistä muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta. Miestä kehotettiin lopettamaan vähäinenkin tupakointi. Hän on nyt melkein 3 vuotta ollutkin jo polttamatta, mikä on älyttömän hienoa, kun vertaa siihen kuinka säännöllistä ja jatkuvaa tupakointi aiemmin oli. Muutamia runsaamman tupakoinnin jaksoja on toki ollut ja kyllähän hän edelleen viihteellä ollessaan sauhuttelee, että parempi se tietysti olisi olla kokonaan ilman. Minä puolestani sain suosituksen olla liikkumatta liikaa. Kuulemma tutkimukset osoittavat, että kaltaisillani hoikilla (vaikkakin normaalipainoisilla) ja runsaasti liikkuvilla naisilla on alentunut hedelmällisyys verrattuna hieman painavampiin ja vähemmän liikkuviin. Mitään syömishäiriötä tai superalhaista rasvaprosenttia ei siis tarvitse olla, vaan lääkärin mukaan "lisääntymismode" saattaa kovasti treenaavilla mennä pois päältä muutenkin. Aiemmin syksyllä kyllä liikuinkin kuin hullu, keskimäärin 5-6h raskasta treeniä viikossa. Nyt olen rauhoittanut tilannetta ja pyrin siihen, että viikossa olisi yhteensä 3 treenikertaa, olkoon se sitten mitä vaan liikuntaa.

Olisimme jo tammikuussa päässeet aloittamaan IVF:ää niin halutessamme. Tässä on kuitenkin nyt muuttoa ja minulla työpaikan vaihtoa meneillään, joten päätimme rauhoittaa tilanteen ja sopia IVF:n aloituksen vasta helmikuulle. Meille tehdään ns. lyhyen kaavan hoito, koska munasarjoissani ei oletettavasti ole mitään vialla ja ne toimivat ihan hyvin. Pitkän kaavan hoitoa kai käytetään vähän iäkkäämmillä raskautta toivovilla. Mutta Gonal-F -injektiolla aloitetaan munasolujen kypsyttäminen heti kun kuukautiset helmikuussa alkavat, sitten ultralla seuraillaan tilanteen kehittymistä ja ennen kuin ovulaatio ehtii tapahtua, pistän ovulaation jarrutuspiikin. Sen jälkeen onkin aika mennä itse operaatioon, jossa nuo munasolut punktoidaan ohutneulalla talteen, suonensisäisen kipulääkkeen ja kohdunpohjan puudutuksen vaikuttaessa. Saikkua 2 päivää ja oletettavissa myös huonoa oloa, turvotusta ja mitä vielä. Sitten jos kaikki sujuu hyvin ja alkioita kehittyy, voidaan pari päivää punktion jälkeen tehdä tuorealkiosiirto. Loput alkiot laitetaan pakkaseen odottamaan seuraavia hoitokiertoja. Ja sellainenkin knoppitieto vielä tähän perään, että ilmeisesti osa alkioista hedelmöitetään maljalla odotellen, että useammista siittiöistä yksi löytäisi perille munasoluun ja osa taas ICSI-menetelmällä, jossa tarkkaan valikoitu siittiö ruiskutetaan suoraan munasoluun. Jänskää!
 

Mutta olen kyllä iloinen, ettei tähän tarvitse ryhtyä ihan just nyt. Aika raskaan ja pelottavan kuuloinen prosessi, johon on syytä varautua henkisesti. Myös työjutut pitäisi yrittää järjestää niin, ettei ole sitten ihan pulassa kun joutuu olemaan hetken poissa.

"Hei, haluaisimme lähetteen IVF-hoitoon"

Näillä sanoilla ilmoitin tänään lapsettomuusklinikalle, että inseminaatiot eivät valitettavasti meidän kohdallamme tuoneet raskausonnea. Yksi ovi on sulkeutunut, mikä on tietyllä tavalla ihan helpottavaa, koska nyt voidaan siirtyä ajatuksissamme eteenpäin. Seuraava askel onkin sitten IVF-hoito, johon kutsu tipahtaa postissa 3 kuukauden kuluessa. Toimenpide pelottaa jo valmiiksi, mutta haluan kyllä senkin tien käydä läpi, jotta ei tarvitse myöhemmin jossitella asialla.