Jee, keskiviikkona saatiin kuin saatiinkin yksi erinomainen alkio siirrettyä! Kaksi kaveria saatiin vielä pakkaseenkin, mutta yksi hitaampi kehittyjä valitettavasti meni roskikseen. Aikamoinen saalis, koska alunperin olin ihan varma, ettei yksikään munasolu hedelmöittyisi tai ainakaan lähtisi jakautumaan normaalisti. Meillä käytettiin sekä perinteistä maljahedelmöitystä että ICSI:ä, ja molemmilla tekniikoilla saatiin tuloksia aikaiseksi. Pienet aplodit lääketieteelle kyllä tässä kohtaa.
Siirto-operaatio oli hyvinkin helppo, inseminaatioon verrattavissa oleva kokemus. 5-päiväinen alkio siirrettiin kohtuun katerin avulla ja sitten toivotettiinkin tsemppiä matkaan. Alkio on ollut kyydissä vasta kaksi päivää, joten mitään tuntemuksia ei
luonnollisesti vielä ole, mutta väkisinkin sitä yrittää etsiä merkkejä
mahdollisesta kiinnittymisestä, eli pieninkään vatsan nipistys ei jää huomiotta. Raskaustestin saisi tehdä 8.3., jos nyt sinne asti malttaa (nope).
Kaiken kaikkiaan tosi hyvin mennyt kaikki tähän saakka ja sekös nyt pelottaakin, sillä onnistumistoiveet ovat nostaneet taas päätään. Luonnollisen raskauden suhteen minulla ei ole pitkiin aikoihin ollut enää odotuksia, enkä 2. tai 3. inssinkään kohdalla jaksanut uskoa ihmeeseen. IVF on kuitenkin keinona niin tehokas, että tällainen peruspessimistikin on alkanut taas haaveilla onnistumisesta. Pudotusta maanpinnalle odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti