Olen tässä jo pidempään, oikeastaan lapsen syntymän jälkeen ollut sellaisessa kuplassa, että raskausuutiset eivät minua suuremmin ole hetkauttaneet. Tottakai se aina on hieman pistänyt mietteliääksi, että TAASKO joku tuli noin vain raskaaksi. Ja ajoittaisia aallonpohjia on koettu, sitä ei käy kieltäminen. Mutta vaikka olemme tässä reilun vuoden yrittäneet toista lasta tuloksetta, ei se ole tuntunut tietystikään niin pahalta kuin ekalla kerralla, jolloin oli vielä suuri pelko jäädä kokonaan lapsettomaksi. Tuolloin ultrakuvat ja pyöristyneet vatsat olivat suorastaan myrkkyä.
Nyt kuitenkin huomaan, että kupla on puhkeamaisillaan. Olen lähiaikoina törmännyt pariin puolituttuun äiti-ihmiseen, joilla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Heille molemmille oli syntynyt juuri vauva. Epäreilua, huomaan ajattelevani. Miksi nuo ovat saaneet lapset sellaisella ikäerolla kuin minä olisin halunnut? Jos olisin raskautunut heti kun jätimme ehkäisyn pois, meillä olisi jo puolivuotias kotona.
Edelleen olen kiitollinen ja onnellinen jo olemassa olevasta ihanasta, terveestä lapsesta (ärsyttää, että tätäkin vähän niin kuin kuuluu hokea, ettei kukaan vain pahoita mieltään) ja elämämme tulee olemaan täysipainoista ja hyvää jatkossakin, vaikka toista lasta ei tulisikaan. Ihminen on silti kumma olento, kun aina pitää yrittää saada jotain enemmän. Myös minä olen ihminen, ja myös minä haluan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti