tiistai 5. huhtikuuta 2022

Sama kaava toistuu

Kuukaudet menevät aina hyvin pitkälti samalla tunneskaalalla eteenpäin. Juuri nyt olen vaiheessa 4.

Vaihe 1: Menkat. Okei, ei tullut tässäkään kierrossa onnistumista. Tietynlainen rauhallisuus valtaa mielen, sillä loppukierron piinailu on vienyt veronsa. On myös mukavaa, että seuraavat pari viikkoa lapsihaave on enemmän tai vähemmän taka-alalla, ja voi keskittyä kaikkeen muuhun.

Vaihe 2: Ovulaation odottelua. Tämä vaihe voi olla leppoisa, mikäli ei testaile ovulaatiota vaan luottaa siihen, että sieltä se tulee kp 16-18 kuten aina ennenkin. Stressitaso voi kuitenkin nousta, jos syystä tai toisesta tekee ovistestejä. 

Vaihe 3: Ovulaatio. Fiilikset ovat yleensä melko positiiviset ja toiveikkaat, joka kerta sitä ajattelee, että ehkä juuri tällä kertaa tärppää. Välillä ovis tietysti tuo myös paineita, jos ei vaikka juuri silloin ole mahdollisuutta tai jaksamista sänkytoiminnalle. 

Vaihe 4: Luteaalivaihe eli tuttavallisemmin piinaviikot. Mitä lähemmäs kuukautisia tullaan, sitä matalammaksi mieli käy. Sitä tajuaa, kuinka pieni mahdollisuus edes normaalin hedelmällisyyden omaavalla pariskunnalla on raskautua per kierto, saati sitten meillä... Mutta niin sitä vaan jaksaa viimeiseen asti käydä kauppaa universumin tai minkä lie korkeamman voiman kanssa. "Ei meissä ole todettu mitään vikaa, kyllähän se voi onnistua! Jos se nyt onnistuisi niin en enää koskaan pyytäisi mitään! Enkö minäkin voisi tulla raskaaksi kun tämä ja tuokin tulivat, olenhan minä nyt jo odottanut kauemmin ja toivonut hartaammin kuin kukaan toinen!" Noin kiertopäivästä 25 alkaen suurkulutan raskaustestejä ja yritän kuvitella niissä kahta viivaa, kunnes päästään takaisin vaiheeseen 1. 

Sanalla sanoen, uuvuttavaa. Mutta näistä tunteista ei pääse eroon, vaikka kuinka yrittäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti