Viime aikojen fiilikset

Olin todella rikki tuon kemiallisen (nyt jo menkkojen myötä poistumassa olevan) raskauden vuoksi. Oli ensinnäkin outoa saada positiivinen tulos luomuna ensimmäistä kertaa ikinä. Olotila heittelehti innostuksen, jännityksen ja epäuskon välimaastossa. Antauduin unelmoimaan ja olemaan onnellinen alkaneesta raskaudesta. Hieman jopa yllätyin reaktiostani, sillä minun taustallani voisi kuvitella kaiken raskauteen liittyvän olevan enemmän tai vähemmän ahdistavaa, mutta ei - siinä minä hykerrellen googlettelin tyttöjen ja poikien nimiä, valikoiden niistä suosikkini.

Hiljalleen fiilis kuitenkin lässähti raskaustestien (herra ties kuinka monen) näyttäessä yhä haaleampaa ja haaleampaa plussaa. Kun kuukautiset sitten antoivat paistinpannulla lopullisen iskun vasten kasvoja, olin hetkellisesti valmis unohtamaan koko raskaushaaveen. Paskat kaikesta, minulla on jo yksi lapsi, ehkä en edes halua toista jos se on näin saatanan vaikeaa, KUULITKO MAAILMANKAIKKEUS! Itkin, itkin ja itkin vähän lisää.

Nyt kun itkut on itketty, päätin ottavani tästä kokemuksesta vain ne positiiviset asiat kantaakseni. Kemiallinen raskaus on raskaus kuitenkin. Hoidotkin odottavat jo ihan nurkan takana. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada vauva jopa seuraavan vuoden sisällä. Ehkä kaikkea tätä on syytä pitää valopilkkuna, ei mustana aukkona. 

Ei voittoa 5

"Minä pääsen nyt olemaan se klisee, jota olen itse vuositolkulla kadehtinut ja ajoittain jopa vihannut. Tuosta vaan, kun vähiten odottaa niin se tapahtuu. Kaksi punaista viivaa testitikussa. Meidän joululahjamme. Juuri nyt ei ole muuta sanottavaa, on vain tämä hetki ja onnellisuus."

Luonnostelin nämä lauseet jo kierron keskivaiheilla, ikään kuin tsempatakseni itseäni. Yllätyksekseni ne myös osoittautuvat todeksi 4-5 päivää ennen oletettua kuukautisten alkamispäivää, kun tein haaleista haaleimman positiivisen raskaustestin (kuva yllä). Viiva ei kuitenkaan ole lähtenyt tummumaan päivien edetessä, joten kyseessä lienee kemiallinen raskaus. Kuukautisten pitäisi alkaa maanantaina.

Hedelmöittymisen on siis mahdollista tapahtua  luonnollisesti, tästä olen erittäin kiitollinen. Myös pettymys on valtava, sillä vaikka tuo haamuviiva ei paljoa lupaillutkaan, ehdimme jo miehen kanssa miettiä nimiehdotuksia, huonejärjestelyjä ja taloudellista tilannettamme. Minä latasin lisäksi raskaussovelluksen ja ehdin pohtia lapsettomuuspolin ajan perumistakin. Yllättävän monta asiaa (niin käytännöllisiä kuin haaveilujakin) ehti käymään läpi parin epävarman päivän aikana... Vaikka sitä tiedostikin koko ajan, että on olemassa iso "EHKÄ" ja vielä isompi "JOS" tämän kaiken päällä leijumassa synkän pilven tavoin.

Hcg 4

Mitäpä tuohon otsikkoon oikeastaan lisäämään. Asia on nyt kunnossa. Taas olisi muutama kuukausi luonnollista yrittämistä edessä ja sitten kohti pakastealkionsiirtoa (PAS). Jännä kyllä nähdä, menevätkö tällaiset ei-kiireelliset poliklinikat kiinni korona-pandemian vuoksi ja siirtyykö PAS johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Hcg 57

"Valitettavasti, kuten itsekin epäilit, ei kyseessä ole normaali etenevä raskaus". Juttelin tänään hcg-verikokeideni tuloksista lapsettomuusklinikan hoitajan kanssa ja hän kertoi viitearvojen olevan rv 4+4 (eli oletetut raskausviikkoni labrapäivänä) noin 200-800. No, ei voi sanoa, että tämä yllättäisi millään tavalla. Enää halutaan varmistua, että arvo lähtee laskemaan (eikä esim. kohoamaan hitaasti kuten kohdunulkoisessa raskaudessa), joten vielä yksi labrakäynti olisi luvassa ensi viikolla. Toivottavasti voin silloin vihdoin hyvästellä tämän alkion lopullisesti.