Vai voiko lähes 1-vuotiasta enää sanoa vauvaksi? Hieman on hankaluuksia käsittää, että kohta tuo parikiloisena syntynyt avuton pötkylä tosiaan täyttää VUODEN. Ja kuinka taitava hänestä onkaan tullut! Hän osaa kontata (välillä tuntuu että valonnopeudella varsinkin niihin paikkoihin mitkä on kielletty...), kävellä tukea vasten / taaperokärryn avulla ja seisoa hetkittäin ilman tukeakin. Ihan vielä ei ainakaan omaan silmääni vaikuta siltä, että tuetta kävelylle olisi valmiuksia, mutta kiirekös tuolla. Lempileikkejä ovat tavaroiden purkaminen kaapeista tai laatikoista, taputtaminen kaikelle mahdolliselle, kirjojen katselu yhdessä ja äidin avustaminen kodinhoitohommissa. Puhe on edelleen pääsääntöisesti tavujokeltelua (yleisimmin kovaääninen "tää-tää-tää"), mutta joskus sieltä on kuulunut myös etäisesti "äitiä" muistuttava "ä-tsi, ä-tsi". Tammikuussa neuvolassa selviää, kuinka pituutta ja painoa on kertynyt - veikkaisin, että aika lähellä 70 senttiä ja 8 kiloa mennään, jos ei mitään takapakkia ole nyt tullut kasvun suhteen.
Arki on tällä hetkellä oikeastaan aika mukavaa ja helppoakin. On säännöllinen ruokarytmi, tietyt kellonajat päiväunille ja illallakin mennään nukkumaan lähes poikkeuksetta klo 19:30 (toki yöllä vielä tarvitsee hyssyttelyä pariin otteeseen, että edelleen niitä kokonaisia öitä odotellessa). Ja nyt kun toinen jaksaa jo vähän valvoa enemmän, on kiva että voi halutessaan lähteä kodin ulkopuolellekin rohkeammin, ilman pelkoa väsykiukusta ja siitä seuraavasta itkupotkuraivarista. Koronan takia tietysti menemisemme ovat olleet minimissä, mutta toisinaan on tullut käytyä isovanhempien tai ystävien luona, sekä syksyllä meillä oli myös vauvakerho kerran viikossa. Näistä ihmiskontakteista on nauttinut lapsen lisäksi myös äiti, sillä onhan se kivaa puhua päivän aikana jonkun aikuisenkin kanssa.
Yksi juttu, jonka suhteen olen ollut oikeasti vain laiska ja johon täytyy alkaa panostaa, on lapsen itsenäinen ruokailu. Joo, joka aterialla hän saa sormiruokaa ja onkin siinä oikein näppärä tapaus. Lusikan käyttöä hän ei kuitenkaan vielä ole treenannut, koska olen halunnut päästä helpolla ja välttää sotkut... Nyt vihdoin tilasin silikonisen ja imukuppipohjaisen lautasen, jolla alamme harjoitella lusikkahommia. Samalla tilasin myös pillimukin, sillä meillä edelleen menee kaikki juoma vain ja ainoastaan tuttipullosta. Nokkamukia kun kehtaa edes vilauttaa tytölle, tulee huuto. Eräänä päivänä kokeilin huvikseni, mitä hän tykkää Muumi-välipalasoseen hörppimisestä pillin läpi (pakkaus on vähän niin kuin pillimehu, eli pilli tulee mukana) ja hyvinhän se sujui! Toivottavasti tästä löytyy keino saada hänet itsenäiseksi juojaksi.
Loppuun vielä meidän arkisempaakin arkisempi aikataulu ja sen myötä mukavaa viikonloppua ja Uutta Vuotta kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan ✨
6:30 Herätys ja aamupala
Leikkimistä, kotitöitä
9:00-10:30 Päiväunet
11:00 Lounas
Ulkoilua, leikkimistä
13:00 Välipala
13:30-15:00 Päiväunet
16:00 Päivällinen
Leikkimistä, 10-15min Pikku Kakkosta jos muu viihdyttäminen ei onnistu
18:00 Suihkuun
19:00 Iltapala, hampaiden pesu ja iltasatu
19:30 Yöunille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti