Minä olen muutakin

Kuukautisia odotellessa yritän pitää itseni kiireisenä ja ajatukset muualla. Niiden pirulaisten pitäisi alkaa juuri sopivasti lapsettomien lauantaina tai äitienpäivänä. Siinä onkin kaksi kategoriaa, joihin molempiin sujahdan yllättävän mutkattomasti. Molemmat puolet ovat olemassa, osana minua, mutta toisistaan irrallisina palasina.

Jostain syystä en ollenkaan nyt haluaisi vastaanottaa sitä pettymystä, jonka kuukautisten alku tuo tullessaan. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän alkionsiirron olevan tulevassa kierrossa mahdotonta sairastetun koronan takia, eli menkat eivät tuo tullessaan mitään hyvää. 

Olen pidempään ollut jo henkisesti aika lujilla, kuten ehkä teksteistäkin on ollut aistittavissa. Äitiys on viime aikoina kuluttanut minua tavallista enemmän, johtuen lapsen sairastelukierteestä, miehen pitkittyneistä työpäivistä ja minun oman aikani puutteesta. Siihen päälle tämä jatkuva stressaaminen lapsettomuushoidoista.

Tulevalle viikonlopulle olenkin varannut ensimmäistä kertaa ikinä hotellihuoneen vain minulle! Päivällä käydään ensin ystävän kanssa lounaalla, josta ajattelin jatkaa hotelliin päikkäreille ja illemmalla ehkä pitkä juoksulenkki kaikessa rauhassa (riippuu miten koronasta toipuminen edistyy) sekä aivan varmasti pussillinen irtokarkkeja + hömppätelkkaria hotellihuoneessa.

Viikonloppuun tulee väkisinkin mahtumaan myös palauttavaa, rentouttavaa ja ihanaa aikaa. Kuukautisten alku ei määrittele koko viikonloppuani. Minä ansaitsen enemmän.

Jos

 Jos tulisin raskaaksi tässä kierrossa...

... Laskettu aika olisi 15. tammikuuta 2023.

... Palaisin töihin vain syyslukukaudeksi ja jäisin taas äitiyslomalle ennen joulua.

... Lapsillemme tulisi lähes täsmälleen 2 vuoden ikäero.

... Olisin itse 32-vuotias vauvan syntyessä.

Kuulostaisi kivalta.

Positiivisuuden puute

Törmäsin Instagramissa maaliskuussa luotuun profiiliin, joka kuvauksen mukaan on "päiväkirja raskauden yrityksestä aina synnytykseen asti". 

Ärsyttää, kuinka huolettomasti hän kirjoittaa aiheesta (ja minähän toki vielä omaan tilanteeseeni vittuuntuneena luen tekstejä kuin piru Raamattua).  Ensimmäisen kuvan teksti menee jotakuinkin näin: "Olemme nyt päättäneet, että vauva numero 3 saa tulla ja haluan kirjoittaa ylös kaiken aina hedelmöityksestä vauvan saapumiseen saakka, toivon tämän myös toimivan vertaistukena muille samassa elämäntilanteessa oleville". On kuvakollaaseja raskausvaatteista, joita hän on jo selannut ja suunnitellut tilaavansa. Harmitteluja siitä, kun ei sillä ekalla yrityksellä tärpännytkään. Hashtagina kuvissa on #raskaaksi2022.

Miten, siis MITEN, joku voi suhtautua raskaaksi tulemiseen niin kepeästi, että hedelmöityksestäkin puhutaan itsestäänselvyytenä ja oikein päätetään raskautua jonakin tiettynä vuonna? Ostetaan ennakkoon pyöristyvälle vatsalle sopivia vaatteita, joita ei varmuudella voi edes tietää pääsevänsä käyttämään?

No sanomattakin on selvää, että kyseisen nainen on jo raskaana, toisella yrityskierrolla oli tärpännyt. Surprise, surprise. Myös raskaudesta hän kirjoittaa hyvin luottavaisin mielin, vaikka viikkoja on vasta 5+. "Sitten toisella kolmanneksella on kiva päästä pitämään kesämekkoja kun aiemmissa raskauksissa kyseinen ajankohta on osunut syksyyn". Itse en uskaltanut luottaa raskauden onnistumiseen kuin vasta joskus puolivälin tienoilla, sitten en enää joka päivä pelännyt.

On hyvä, ettei kaikilla tie ole yhtä kivikkoinen kuin meillä. Varmasti kyseisen tilin ylläpitäjä kokee myös epävarmuuden hetkiä ja huolia raskauteen liittyen, vaikkei niitä ulospäin jaa. Positiivisuus on hieno piirre ihmisessä muutenkin.

Itseltäni tuo ominaisuus kuitenkin puuttuu. Ja se on joskus raskasta. 

Korona

 Nyt se sitten löysi tiensä meidänkin talouteemme. Lapsi on onneksi toistaiseksi oireeton ja me aikuisetkin pärjäämme yskän, kurkun karheuden ja lievän kuumeen kanssa.

Jos tauti olisi iskenyt vaikka kuukausi sitten, olisi harmittanut ehkä enemmän. Siis siitä vinkkelistä, että alkionsiirtoon ei pääse ennen kuin sairastetusta koronasta on vähintään kuukausi aikaa. Mutta nyt olin jo ehtinyt muutenkin asennoitua siihen, että kevät on menetetty erinäisten vastoinkäymisten vuoksi, niin tämä koronatartunta oli vain piste i:n päälle.

Tällä hoitojaksolla ei kyllä mikään ole mennyt putkeen.

Hengähdystauko

Laitoin klinikallemme viestiä, kun menkat alkoivat huhtikuun alussa. Lakko oli tuolloin jo päällä ja kirjoitinkin viestiin, että JOS lakko loppuu oletettua nopeammin, niin varmuudeksi nyt ilmoitan että kuukautiset alkoivat ja mielelläni tulen alkionsiirtoon heti kun se on mahdollista. Vastausta sieltä ei tietysti tullut, enkä olettanutkaan.

...kunnes eilen klo 14 olin saanut hoitajalta viestin, että lakon jatkuessa hoitoja ei edelleenkään voida tehdä, ota yhteyttä lakon päätyttyä. Samana päivänä klo 16 medioissa uutisoitiin, että lakko päättyy (joskin joukkoirtisanoutumiset alkavat). 

Eli mitäs nyt? Periaatteessa lakko on nyt siis ohi ja aikataulun puitteissa minulle ehdittäisiin vielä tehdä alkionsiirto tässä kuussa, koska eletään vasta kiertopäivää 11 ja ovulaatio on about viikon päästä. TYKSin sivuilta katsoin, että normaaliin toimintaan palataan mahdollisimman pian, mutta ruuhkiin on syytä varautua. Mutta jos juuri eilen klinikalta viestittiin, että no can do, niin kaipa siihen pitää ensisijaisesti uskoa? Luulisi heidän ilmoittavan, jos hoitoja päästäisiin sittenkin jatkamaan, erityisesti kun olen itse ollut aktiivinen heidän suuntaansa?

Juttelin myös eilen miehen kanssa, että ehkä nyt vaan asennoidutaan siihen, että siirto on edessä syksyllä (jos ei silloin taas ole jotain uusia esteitä...). Lakko ja siihen liittyvät epäselvyydet sekä ei-niin-kaukana siintävä heinäkuun kesäsulku tuovat tähän niin isoja kysymysmerkkejä, että ahdistaa ja vituttaa lähes joka päivä. Joten toistaiseksi nyt luovutetaan ja eletään syksyyn asti vailla odotuksia. 

Koska en voi muutakaan

Pikakelaus kevään tapahtumista.

Tammikuu, ensikäynti lapsettomuusklinikalla. Helmikuu, lapsettomuusklinikka muuttaa, ei hoitoja. Maaliskuu, ovulaatio osuu väärälle päivälle, siirtoa ei voida tehdä. Huhtikuu, hoitajien lakko, hoidot siirtyvät hamaan tulevaisuuteen.

Koska en osaa vain levätä rennosti laakereillani, ajattelin, että nyt olisi taas aika tehdä ryhtiliike ruokavalioon. Marraskuussa sain hetkellisesti pidettyä sokerinmussutukseni kurissa, mutta siitä se taas on luisunut pikkuhiljaa vanhoille urille. Syön makeaa joka ikinen päivä. 100-200g suklaata tai jättimäisen irtokarkkipussin. Purkillinen jäätelöäkään ei tee tiukkaa. Tuntuu, ettei mikään saa minua lopettamaan, koska en liho enkä muutenkaan ole saanut (vielä) terveysongelmia sokeriin liittyen. 

Mutta nyt. Koska en voi muutakaan, yritän panostaa hedelmällisyyteen sillä ainoalla keinolla, jolla voin - fiksulla ruokavaliolla. En minä silläkään raskaaksi tule, mutta ainakin luon otollisemmat olosuhteet sille kaukana tulevaisuudessa odottavalle alkionsiirrolle.

En mitään tiukkaa suunnitelmaa ole laatinut, koska siitä tuskin tulisi mitään. Lähinnä pientä viilausta esim. hyvien rasvojen riittävään saantiin ja hedelmien/vihannesten monipuolisempaan käyttöön. Ja ykkösenä toki ne sokerit minimiin, ei vain karkkien osalta vaan muutenkin. Meillä on usein kotona sokeroituja jogurtteja (jotka eivät rehellisesti edes ole kovin hyviä), mysliä ja muita piilosokeria sisältäviä tuotteita. Eihän niissä mitään pahaa olisi, jos ei muutenkin kiskoisi sitä sokeria hullun lailla. Ostin nyt pitkästä aikaa ihan perus maitorahkaa, jonka joukkoon heitän esim. pähkinäseosta tai hedelmäpiltin. Ja hyvältä maistuu!

Vitamiineista käytän d:tä, Gelee Royalea ja rautaa. Vaihtelevasti myös mama-vitskua. Olen ajatellut, että niidenkin suhteen monipuolisuus lienee hyvä asia.

Toivon, että tästä muodostuisi hiljalleen ihan elämäntapa. Nähtäväksi jää.

Ei voittoa 9

Digitaalinen testi antoi kiertopäivänä 31 selkeän vastauksen ihmettelyihini. En ole raskaana. Tosin edelleen kummeksun sitä, miten on mahdollista, että niihin toisiin Clearbluen testeihin tuli se plussa, jossa oli selvästi väriä (eikä pelkkä "viivan paikka", joita joskus näkee kun testi kuivuu). Eikö se väri reagoi juuri hcg:n kanssa, eli jos sitä ei ole elimistössä niin ei pitäisi väriäkään näkyä? Netistä löysin useita keskusteluja, joissa pohdittiin samaa, eli ehkä kyseessä on vain paskalaatuinen testi.