Heippa! Täällä kolkutellaan pian jo raskausviikkoa 10. Olemme päässeet näkemään pienen pampulamme kahdesti ultran välityksellä, ensin rv 6+5 kun kävin tsekkauksessa vuodon takia ja seuraavaksi 8+5 (omakustanteinen käynti oman mielenrauhan vuoksi). Kaikki on tähän mennessä ollut hyvin. Seuraavaksi tuleekin sitten nt-ultra muutaman viikon päästä, toivottavasti voin sen jälkeenkin vielä kertoa hyviä uutisia.
On muuten ollut aikamoista tämä pahoinvointi. En edelleenkään ole oksentanut, mistä olen kiitollinen, mutta ällötysolo ja heikotus on kyllä läsnä lähes joka hetkessä. Mitään ruokaa ei tee mieli ja tästä syystä painokin on laskenut pari kiloa... Makuaisti tuntuu muuttuneen lähes päinvastaiseksi verrattuna aikaan ennen raskautta. Aiemmin olen pitänyt mm. kasvisruuista, kahvista ja suklaasta enkä ole voinut sietää esim. kaurapuuroa tai nakkikastiketta. No nyt voisin suunnilleen elää liharuuilla ja puurolla, mutta kahvin haju ja ajatuskin jostain nyhtökaurawokista saa yökkimään.
Luonnollisesti voimat ovat olleet vähissä vähäisen energiansaannin ja toki myös raskaushormonien vuoksi. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole oikeastaan jaksanut mitään muuta kuin maata vuorotellen sängyllä ja sohvalla. Meillä oli lomasuunnitelmissa toisen makuuhuoneemme tapetinpoisto- ja maalausurakka, jonka mies joutui tekemään lähes yksin, sillä en jaksanut olla tolpillani kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Myös liikunta on jäänyt hyvin vähäiseksi ja tällaiselle aktiiviurheilijalle se on ollut kova kolaus. Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että niin kauan kun en pysty syömään kunnolla, en voi myöskään treenata. Ei ole mitään järkeä näännyttää jo valmiiksi kuihtunutta kroppaa hikiliikunnalla! Siispä viime aikoina liikuntani on koostunut lähinnä matalan sykkeen kävely- ja pyöräilylenkeistä. Eilen tein myös 15min kotijumpan ja olin sen jälkeen aivan finaalissa... Että sillä mallilla kunto tällä hetkellä.
Jossain vaiheessa se helpottaa, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti