Ei ole tuulesta temmattu väite, että odottavan aika tosiaan ON pitkä. Olen ollut kotona nyt noin kuukauden, joista mies onnekseni 2 viikkoa lomalla yhtä aikaa - muuten olisi ollut vielä seisahtuneempi tunnelma.
Tällä hetkellä päiväni käynnistyvät useimmiten klo 6:30 eli samoihin aikoihin, kun mies lähtee töihin. Syön aamupalaa ja teen jotain pientä kotihommaa, kuten vauvanvaatteiden pesua tai tiskikoneen tyhjennystä/täyttöä. Monesti otan myös päiväunet aamupäivästä, sillä yöt ovat pissahätineen ja paikkojen puutumisineen jo aika katkonaisia.
Klo 12 maissa teen yleensä ruoan, josta pyrin siirtämään yhden annoksen myös pakkaseen muuttuvaa arkea jatkossa helpottamaan. Tämän jälkeen suuntaan kävelylenkille noin 20-30 minuutiksi (matka semmoinen 2-3km, pidempään ei vain kiinnostus riitä) ja jälkikäteen vielä venyttelen.
Iltapäivä meneekin usein telkkarin ääressä makoillen tai puhelinta selaillen, kunnes mies tulee kotiin... Ja sitten sama vähän niin kuin jatkuu :D Korona-aikana kun ei oikein mitään ihmeellisiä menoja viitsi suunnitella. Ollaan nyt tykitetty Star Warseja iltaisin, koska mies on superfani ja itse olen ko. leffoilta jotenkin onnistunut välttymään tähän astisessa elämässäni.
No, kohta sitä varmasti jo kaipaakin tällaisia unettavia, verkkaisia päiviä. Veikkaan, että vauvan kanssa nimittäin vauhtia ja tekemistä riittää, eikä uupumukselta varmaan voi välttyä. Tällä hetkellä odotan kaikkea sitä kuitenkin todella innoissani, voi kun hän saapuisi jo pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti