Ihana, terve poikahan se siellä edelleen vaikuttaisi olla möllöttävän, kuten pari viikkoa sitten yksityisellä jo uumoiltiinkin. Painoarvioksi saatiin 414g, joka on kyllä huomattavasti enemmän kuin tytöllämme vastaavilla viikoilla - hän oli nimittäin 355g. Muutenkin poika vastasi kaikilta mitoiltaan 21+4 kokoista jässikkää, eli kasvoi hieman "plussan puolella". Toistaiseksi ei siis murhetta SGA-vauvasta, vaikka eipä toisaalta ollut edellisessäkään vielä tässä vaiheessa. Ihan hyvä, että tulee vielä se rv 30 ylimääräinen tsekkaus.
En oikeastaan ehtinyt jännittää rakenneultraa ennakkoon juurikaan, sillä kaikki fokukseni oli tytön korvien putkitusoperaatiossa, joka osui sattumoisin tähän samalle päivälle. Meillä ollaan kärsitty 5 korvatulehdusta puolessa vuodessa, jolloin tuubituksen kriteerit täyttyvät kirkkaasti, eikä tarvinnut kahdesti miettiä halutaanko putket vai ei kun lääkäri sitä ehdotti.
Toimenpide tehtiin kevyessä nukutuksessa eli humautuksessa, jossa lapselle annettiin maskin kautta anestesiakaasua ja toki myös happea. Pieni yskä ei onneksi haitannut operaatiota, mutta selkeä infektio tai kuume olisi siirtänyt putkitusta eteenpäin. Sain olla mukana salissa siihen saakka, että lapsi nukahti. Siinä meni ehkä 15 sekuntia, mutta oli kyllä raastavaa kuunnella toisen hätääntynyttä itkua, kun väkisin pidettiin pedillä makaamassa. Koitin parhaani mukaan rauhoitella pientä juttelemalla rauhallisesti ja kertomalla, että äiti on tässä eikä ole hätää, kohta tulee uni. Oltiin kyllä myös harjoiteltu tilannetta kotona parina päivänä, sillä meiltä löytyy babyhaler-maski Ventolinen/Flixotiden ottoa varten, joka oli ihan kelpo apuväline jolla selostaa pikkuiselle, mitä sairaalassa tulee tapahtumaan.
Toimenpide meni hyvin ja nopeasti, noin 10 minuutissa. Tosin näin äidin näkökulmastahan se tuntui loputtoman pitkältä ajalta, hah. Kotiin päästiin n. puolen tunnin heräilyn ja välipalan syönnin jälkeen. Edeltävästi olikin ollut 6h paasto, joka oli kyllä 2 veen kanssa vähintäänkin mielenkiintoista... Aikamme oli klo 11, joten jouduttiin heräämään väkisin klo 5 (normaalisti klo 6) jotta ehdittäisiin syömään edes jotain ennen operaatiota, muutoin oltaisiin menty edellisen illan puuron voimalla, joka kuulosti mielestäni hirveältä ajatukselta. Maitoakaan ei saanut juoda paastoaikana, ainoastaan vettä tai laimeaa mehua ja sitäkin vain 1dl.
Olipahan päivä. Pitkä ja jännittävä, mutta onneksi lopulta kaikki meni kuten pitikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti