Okei, lyhyesti sanottuna vauva-aika ihan varmasti lyö puulla päähän jokaista esikoisensa saanutta vanhempaa. Itse olen ollut hämmentynyt moneenkin otteeseen, mutta erityisesti kaksi asiaa nousee ylitse muiden.
1. Univaje. Oikeasti tätä ei vaan voi käsittää ennen kuin sen on kokenut. Juttelimme miehen kanssa jo ennakkoon, että oijoi ja voivoi kun sitten vauvan synnyttyä valvotaan eikä nukuta enää ikinä, hehheh. No nyt on kyllä vitsit vähissä, sillä kun olet nukkunut 3-5h vuorokaudessa usean kuukauden ajan, alkaa iskeä epätoivo. Ulkonäköä ja ajatuksia myöten kaikki on vaan muhjuista perunamuusia. Sydän tykyttää ja oksennus nousee kurkkuun huonosti nukutun yön jälkeen. "Nuku päivällä kun vauvakin nukkuu" on kaunis ajatus, mutta kun baby on päättänyt, että päikkärit nukutaan vain ulkona vaunuissa, niin terassilleko sitä pitäisi heittää itsensä levyksi vai? Sanalla sanoen, KIDUTUSTA. (Suom. huom.: Itse olen aina kestänyt väsymystä tosi huonosti, jo ennen vauvaa.)
2. Parisuhde tauolla. Joo, ei tämäkään asia puun takaa tullut - tietenkin vauva vie suurimman osan vuorokauden 24 tunnista ja näin sen kuuluu ollakin, ei sitä vaihtaisi mihinkään! En vaan ollut osannut ajatella, että yhteistä aikaa ei ole ensikuukausina oikeastaan yhtään. On vielä suhteellisen helppoa järjestää molemmille omaa tekemistä, kun toinen jää vauvavahdiksi, mutta pariskuntana on hankalampi suunnitella edes kotona leffan katsomista kun pinnasängystä tasaisin väliajoin kuuluva "wää" pakottaa vähintään toisen poistumaan sohvalta ja tarkastamaan tilanteen. Ja vaikka yhteisiä hetkiä olisikin, olen ainakin itse monesti niin loppu, että haluan vain levätä ja esim. intiimi kanssakäyminen tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta. Me kaksi olemme juuri nyt ensisijaisesti vauvanhoitotiimi, aviopari-status on hetkellisesti lepotilassa.
Tulipa taas negatiivisen kuuloinen postaus :D Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus, vaan lähinnä tämä oli realistinen katsaus nykyiseen arkeen. Pikkuhiljaa sitä kuitenkin oppii elämään näiden uusien kommervenkkien kanssa ja ehkä sitä jaksamista, parisuhdeaikaa ja läheisyyden hetkiä tulee sen myötä enemmän - joskin on huomioitava, että eivät ne asiat ihan itsestään tapahdu. Toisinaan on kömmittävä vierashuoneeseen nukkumaan pakoon vauvan önähdyksiltä ja annettava paremmilla unenlahjoilla varustetun miehen hoitaa yökuviot, jotta saa itse edes silloin tällöin vaikka 6h unta sen 3h sijasta. Ja joskus sille seksillekin pitää raivata kalenterista tilaa ja vaan "tehdä se" sovittuna kellonaikana, vaikka fiilis ei olisikaan aivan katossa, sillä kaikessa hässäkässä sitä täydellistä hetkeä tuskin tuleekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti