Tällä hetkellä vauvan taitoihin kuuluvat hymyily, lelun seuraaminen katseella, nyrkkien vieminen suuhun ja ajoittainen "juttelu" eli sellainen kurluttelua / kujertelua muistuttava ääntely. Tosin juuri nyt on menossa hankalampi vaihe jo toista viikkoa kun vauva on aamusta alkaen jotenkin todella kiukkuinen ja itkuinen, enkä ole päässyt perille miksi?! Myös rintaraivareita harrastetaan nykyään lähes päivittäin. Aika ärtyisä hän on toki aina ollut, mutta välissä oli jo selvästi rauhallisempi ajanjakso, kunnes huutaminen alkoi uudelleen. Eikai nyt vielä hampaitakaan luulisi tulevan... Yöt ja päiväunet onneksi sujuvat ihan ookoosti. Vaunuissa nukkuu parhaat päikkärinsä, jopa 2,5h vs. pinniksen 30-45min unet. Öisin ollaan joskus nostettu viereen köllöttelemään ja myös siinä uni maistuu hyvin, helposti vetäisee 4-5h yhtä soittoa.
Oman mielialan suhteen tilanne on vähän helpottamaan päin. Kävin kuun alussa lääkärissä ja sain reseptin Sertralin-lääkkeestä. No, lääkitys odottaa yhä kaapissa ns. varasuunnitelmana jos vointi ei muuten parane. Enemmän minua ehkä on kuitenkin auttanut se, että olen puhunut aiheesta miehen, neuvolan ja parin kaverin kanssa. On tavallaan lupa olla heikko ja väsynyt, eikä tarvitse esittää jotain muuta. Olen myös ottanut (lähinnä miehen kehotuksesta) enemmän omaa aikaa, kävin mm. mökillä kaverin synttäreillä ja varasin hieronnan. Ihan normaaliin arkeenkin olen lisännyt omia hetkiä, kuten juoksulenkkejä ja kauppareissuja. Kyllä sitä vain paremmin jaksaa kun ei tarvitse ihan 24/7 olla vauvassa kiinni, ja pitäisi opetella ajattelemaan ettei pikkuinenkaan rikki mene jos joku muu joskus hoitaa häntä, eikä meidän kiintymyssuhteemme kärsi siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti