Synnytyksen jälkeinen masennus ja mitä minulle kuuluu nyt

Heipä hei vaan. Ensimmäinen aihetta koskeva kirjoitukseni löytyy huhtikuun alusta, jolloin olin kärsinyt masentuneesta olotilasta ja "aivosumusta" noin kuukauden päivät. Sain lääkäriltä reseptin, mutta jahkailin pitkään, että tarvitsenko nyt oikeasti muka lääkettä ja että eihän tämä masennus nyt niin paha ole, ihmisillä on asiat huonomminkin yms. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että aloitin lääkityksen pari viikkoa sitten ja tähän asti vain positiivisia kokemuksia plakkarissa! Vointi on selvästi kohentunut, ei ole niin paniikinomainen ja itkuinen fiilis koko aikaa, vaan pystyn suhtautumaan vauva-arjen haasteisiin rennosti. Saan myöskin paljon enemmän aikaiseksi nykyään, eivätkä kotityöt jää kaikki enää miehen harteille. Joskin nukahtaminen on lääkkeen aloituksen jälkeen ollut vaikeampaa kuin ennen eli siitä iso miinus. Väsyttäisi kyllä, mutta jotenkin on silti sellainen ylipirteä olo. Toivottavasti se olisi vain ohimenevä haitta.

Huonoja päiviä tietenkin tulee edelleen myös, eikä lääkityksen tavoite olekaan tasoitella elämää pelkäksi ihanaksi hattarahötöksi. Nyt ne huonot olot kuitenkin sietää ehkä paremmin ja niitä tulee entistä harvemmin. En enää jatkuvasti syytä itseäni paskaksi ihmiseksi ja äidiksi, enkä ajattele että huono päivä = huono elämä. Vaikka arki joskus onkin itkua ja vääntöä, niin aina lopulta tulee se päivä, kun kaikki meneekin kivasti ja helposti.