Jälleen rajapyykki ylitetty, reilu 12 viikkoa raskautta takana! Olo on onneksi paranemaan päin, vaikkei kyllä edelleenkään tee erityisesti mieli syödä, mutta eipä enää oksetakaan. Jonkin verran on jaksanut myös urheilla, mutta esim. juoksulenkkien keskivauhti on pudonnut 5:50-6:00/km tienoilta johonkin 6:30-6:50/km hujakoille. Ei vaan pysty eikä jaksa enempää, hengästyttää saman tien ja syke paukkaa taivaisiin, jos yrittää yhtään riehua. Mutta vielä siis jalka kuitenkin jollain lailla nousee.
Viime viikolla kävimme nt-ultrassa, jossa hypähteli reippaan oloinen reilu 5cm mittainen kaveri. Ja kun kirjoitan "hypähteli", tarkoitan tätä todella. Hän istui pienessä mytyssä kohdun pohjalla ja ajoittain ponnisti kuin pieni korkeushyppääjä kohti kohdun yläosaa. Samaan aikaan älyttömän söpöä ja huvittavaa! Tutkiva kätilö löysi tyypiltä kaikki raajat, molemmat aivopuoliskot, nenäluun sekä ehjät vatsanpeitteet. Syke oli hyvä ja vahva 163 bpm. Niskaturvotuksen määräksi saatiin 1,9mm, joka on normaalin rajoissa - muistaakseni kaikki alle 2,7mm tulokset ovat ok.
Ultraa seuraavana päivänä luin lopulliset sikiöseulavastaukset OmaKannasta. Näissä oltiin siis huomioitu äidin ikä, paino, mahdollinen tupakointi, niskaturvotuksen määrä sekä raskausviikolla 10 otetut verikokeet. Down-riskimme on 1:2700 ja trisomia 18 -riskimme 1:33 000, joten mitään lisätutkimuksia ei siis tarvita. Pelkästään muuten ikäni (30v.) huomioituna olisi kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys peräti 1:880... Tätä ei varmasti moni parikymppinen, tai edes 30-vuotias tule ajatelleeksi. Ajatellaan, että lapsentekoa voi hyvin alkaa suunnitella sitten joskus kolmenkympin jälkeen. Kannattavaa se ei kuitenkaan ole näin omasta näkövinkkelistäni katsottuna. Onneksi me etenimme parisuhteessamme ripeästi ja aloitimme yrityksen samana vuonna kuin tapasimme, v. 2017. Jos olisimme odotelleet jonkin yhteiskunnallisesti sopivan ajanjakson ennen ehkäisyn poisjättöä, esim. 2 vuotta, olisimme nyt vasta lapsihaaveemme alkutaipaleella.
Tällaiset lyhyet kuulumiset tällä erää. Odotan jo innolla syksyä ja sitä, että vatsa pullahtaisi esille ja alkaisin tuntea liikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti